Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Juoksua ja muita kehittäviä

Olen lähdössä tapaninpäivänä, tai oikeastaan tapaninaamuyönä kohti Monte Gordoa. Vihdoin pääsee juoksemaan sulilla teillä. Toisaalta ei tekisi mieli lähteä, kun Suomeen on juuri saapunut erä hyviä hiihto- ja luistelukelejä. Uinti ja vesijuoksukin sujuvat mallikkaasti pakkasista riippumatta. Asian laita on nyt niin, että olen tullut riippuvaiseksi korvaavista. 
Sääri vieläkin välillä muistuttaa itsestään. Molemmat sääret sattuvat varsinkin sunnuntain pitkien lenkkien jälkeen. Penikkatauti ja pelko säären osteopatiasta eivät meinaa sallia aamulenkkejä. Siksi olen varsinkin aamuisin usein vesijuossut tai uinut. Mutta en ole hypännyt altaaseen väkisin, vaikka välillä ärsyttääkin, kun en tiedä, onko jalka kunnossa vai ei. Myös perjantait olen pitänyt täysin juoksuttomina päivinä.
Viikko sitten perjantaina olin Granlundin Tommyn kanssa vesijuoksemassa. Eksyimme kuitenkin ensin Impivaaran uimahallin yläkerrassa olevalle liikuntasalille. Aika vierähti mukavasti jumppapallojen, pilatesrullien…

Nuoruuden eliksiiri

Onko joku joskus ajatellut, että joutuu urheilun takia luopumaan jostakin? Itse joskus yläaste- ja lukioikäisenä ajattelin, että tärkeintä on olla tavallinen. Urheilu-ura, jos sitä uraksi voi edes siinä vaiheessa kutsua, loppuu kun elämä alkaa, koska urheilu estää tavallisen elämän. On tavallista lopettaa urheilu, kun aloittaa lukion tai kun lopettaa sen. Syyksi riittää, että se on tavallista. Paranormaalit ufomiehet ehkä voi lukion jälkeenkin hyppiä ja pomppia ympäriinsä, mutta ihmisellä on 25-vuotiaana koulutus, työ, auto- ja asuntolaina, perhe ja elämä.
Viime viikolla juostiin Chiba Ekiden. En ollut paikalla. Olin töissä. Vaikka työ ei ollutkaan syy siihen, että en päässyt Japaniin, aloin miettiä tämän tekstin ensimmäistä virkettä: onko joku joskus ajatellut, että joutuu urheilun takia luopumaan jostakin? Koko kysymyshän on ihan typerä, mutta onko kukaan ajatellut, että joutuu tavallisen elämän takia luopumaan jostakin tai että joutuu urheilun vuoksi kokemaan jotakin.
Ennen pelkä…

Veekoo!!!

Juoksin tänään ensimmäisen oikean treenin sitten heinäkuun. Verryttelin alkuun ja loppuun 3,5 km ja välissä päästelin 6 km jopa 3.52-vauhdilla. Koko ajan tuntui helpolta, mutta päätin säästellä paukut tuleviin treeneihin, sillä tämä oli vain kokeilu. Ensi viikollakin aion vielä juosta vain joka toinen päivä. Sen jälkeen voisi aloittaa ohjelmoidun treenauksen, joka sisältää enemmän juoksua kuin korvaavia.

Forssalainen turkulainen Forssassa

Joskus sitä päätyy yllättäviin tekoihin. Olen nimittäin majaillut jo yli viikon Forssassa, mikä ei tavallaan ole kovin yllättävää, sillä siellähän kaikki sai alkunsa. Erikoista tässä on se, että olen töissä. Eikä sekään toki ole kovin ihmeellistä, jos ottaa huomioon, että opiskelin koko viime vuoden ilman opintotukea, enkä ollut edes kesällä töissä ja rilluttelin vain pitkin A:lla alkavia mantereita. Työ oli siis sopiva lenkki tähän ketjuun. Yllätys piilee siis työpaikassa, johon olen päätynyt. 
Poikien liikuntatunnit olivat yksi niistä harvoista aineista, joita en kokeillut peruskoulu- tai lukio-opiskeluni aikana. Nyt olen kuitenkin kaikista mahdollisista aineista päätynyt opettajaksi juuri y-kromosomaalisille, suorastaan testosteronia tihkuville, liikuntatunneille. Olenhan sentään biokemisti, joka opiskelee äidinkielen opettajaksi.
Työasioita en ala täällä kertaamaan, mutta Forssasta voisin sanoa pari valittua ja tarkoin harkitsematonta sanaa. Täällä on hyvä uimahalli, jos Vesihelm…

MRI, muut, Hamlet ja juoksu

Kylläpäs aika vierähtää, kun ei juokse. Viimeksi kirjoitin siitä, että mystisen jalkavaivan syy alkaa olla selviämäisillään ja ennen kuin ehdin edes kertoa magneettikuvan tuloksia, olen jo siirtynyt muutaman kilometrin turvin taas juoksevien kirjoihin. Pitää siis kelata muutamia viikkoja ajassa taaksepäin ja ottaa selvyyden vuoksi käyttöön mullistava innovaatio: väliotsikot.
Magneettikuvan tulokset
Magneettikuvan tulos oli odotetunlainen: "Oik. tibian diafyysin alaosassa - - on lievää luuytimen ödeemaa ja posteriorisesti ohuelti myös periostaalista ödeemaa. Ei murtumalinjaa. Sopii gradus 2/4 bone stress -muutokseksi, rasitusosteopatiaksi. Fibula tavallinen." Kiinnittäisin huomiota eritoten viimeiseen lauseeseen, koska olen kuullut huhuja, että ainakin muuan ensi viikonloppuna sm-maratonilla debytoiva Meikäläisen Masa väittää minun olevan luonnonoikku, jolla kaikki toimii päinvastoin kuin muilla. Nyt on kuitenkin todisteita siitä, että pohjeluuni on kuten lajitovereillani yle…

Kantapään kautta

Mystisen jalkavamman syyt alkavat ehkä vähitellen olla vähemmän mystisiä. Veikkaan sääriluun osteopatiaa, mutta kaikki on vielä avoinna, sillä odottelen yhä magneettikuvan tuloksia. Saatan joutua odottamaan niitä viikon, mutta onneksi olo on muutenkin niin tukkoinen, että ei ole vaikea päättää, että lepo jatkuu edelleen.
Vaikka jalkavammat ovatkin syvältä, ne opettavat. Osteopatia vuodessa pitää mielen virkeänä. Ensimmäiseni, kantapään kahdessa luussa ollut osteopatia, myi minulle pitopohjasukset ja opasti valitsemaan nykyisen asuntomme läheltä hiihtolatuja, uimahallia ja Kupittaata. Ymmärsin vihjeet ja aloin hiihtämään. Hiihdin perinteisellä tyylillä, vaikka lapsuudessa pitovoitelun puuttumisen vuoksi en siitä koskaan pitänyt. Nyt suksi piti ja minäkin pidin, suorastaan nautin, hiihtämisestä.
Toinen osteopatiani oli viime vuoden Kalevan kisojen tai viimeistään universiadien jälkeen alkanut ja Ruotsi-ottelussa viimeistelty sääriluun osteopatia, jonka ehkä parannuttua kävin uusimassa…

Ylimenokausi

Nyt on ylimenokausi, joten blogiinkin saa kirjoittaa, mitä sattuu. Ensinnäkin haluan korostaa, että varsinainen YLIMENOkausi alkoi viime syksynä. Se jatkui vähintäänkin kestävyysjuoksukarnevaaleihin asti. Nyt se on päättynyt, ja on alkanut hoitokausi. Hoitokaudella, hoidellaan asioita, kaikkea muuta kuin juoksua, kerätään voimia ja parannellaan paikkoja.
Hoitokauden tarpeellisuuden huomaa siitä, että se tuntuu hyvältä. Jos jalat sallisivat, varmasti ainakin vähän juoksisin, mutta korvaavien tekeminen ei huvita yhtään. Niitä on nyt painettu kolme kuukautta viime syksynä ja kuukausi Kalevan sisoihin valmistautuessa. Kun ulkona keräillään kesää talteen, on aika tehdä omenasosetta ja puolukkasurvosta. En ole ennen tehnyt näin intesiivistä säilöntää. Pakastin täyttyi jo mustikoista, lakoista ja vadelmista, joten puolukoille ja omenoille oli keksittävä jotakin muuta. Puolukoita keräsin Vierumäeltä, kun ei Kalevan kisojen välipäivinä oikein muitakaan paralympialajeja ollut tarjolla. 
Omenoi…

Kausi ja kämppä paketissa

Kerrankin olen toivottavasti toiminut järkevästi. Viisasta ei ehkä vielä ollut se, että juoksin väkisin Kalevan kisoissa, koska ensinnäkään jalka ei vielä ollut kunnossa ja toisaalta olin kuitenkin ehtinyt tehdä muita kehittäviä (korvaavia) harjoituksia riittävästi juoksuvireen laskemiseksi. 
Kalevalaisista lähdin hakemaan mitalia. Lähinnä pronssi oli mielessä. Olin laskeskellut, että pystyisin juoksemaan esteet noin 10.30. Arvio heitti vain muutamalla kymmenyksellä, mutta en ollut kaavailuissani ottanut huomioon, että Mira tekee uuden ennätyksen. Onnittelut Miralle sekä ennätyksestä että pronssista! Mira siten myös toisti sen, mitä hän teki jo vuonna 2000: poistui Lahdesta pronssinen mitali kaulassa.

Lahdessa ois kisat

On Kalevan kisojen ensimmäisen kilpailupäivä, kaikesta huolimatta. Kisoihin valmistautuminen ei ole mennyt täysin putkeen, mutta olen lähdössä tänään kohti Lahtea. Luulisin, että olen nyt tehnyt päätökseni kisaamisistani. Varmuuden vuoksihan ilmoittauduin neljälle matkalle, koska ei voi koskaan etukäteen tietää, mitä mieltä jalka on kisaamisesta kunakin päivänä ja kullekin matkalle.
Tein laskelmia 23.7.-23.8. tekemistäni harjoituksista. Alkukesähän meni harakoille, joten panostus oli siirretty loppukauteen. Tässä tulos:
juoksukilometrit: 142 (joista 106 ensimmäisellä viikolla, jonka keskiviikkona jalka kipeytyi)
vesijuoksuminuutit: 858
pyöräilykilometrit: 967

Voin lisäksi paljastaa kisoihin valmistavan viikkoni, jonka aikana olen lopettanut pyöräilyn lähes kokonaan ja juossut ensimmäiset vähän kovemmat juoksupätkät:

Ma Aamupäivä Vesijuoksu 45 min Ilta Ensimmäinen ratateeni 3 viikkoon vr 13 km pyöräilyä + n. 300 m juoksua + koordinaatiot + 3 x 500 m / 300 m kähö + vähän esteenylityksi…

Tien päässä

Jalan (pohje/sääri) tilanne on äitynyt niin pahaksi, että se on ajanut minut ostamaan uuden pyörän. Alustavan sysäyksen ostohankkeelle loi Matti, joka kehuskeli omaa Bianchiaan, katsoi minulle tarjouksessa olevan Bianchin valmiiksi sekä tarjoutui ostosseuraksi. Asia jäi kuitenkin harkintaan, olihan rahaa kulunut jo fysioterapeuttikäynteihin aimo summa. Takaraivossa painoi myös se yksi ysitiellä Auran kohdalla tapahtunut välähdys. Myös läppäri oli osoitellut hajoamisen merkkejä, sillä se ei ole enää viikkoihin suostunut sammumaan.
Keskiviikkona pyöräilin perus Feltilläni 87 km Forssaan. Tarkoitus oli tunkea se Forssassa Pekan Saabiin ja jatkaa kohti Hämeenlinnan tähtikisoja. Pienten purku- ja tunkemisoperaatioiden jälkeen pyörä saatiin takakonttiin sopimaan. Kun olimme saapuneet takaisin Turkuun, todellisuus paljastui. Pyörä ei ollutkaan enää polkupyörä, vaan kasa romua (eli yksi 20 euron arvoinen osa oli mennyt poikki).
Joka tapauksessa nämä tapahtumat pakottivat pyöräkauppaan, jossa…

GO Laitila!

Niin siinä sitten kävi, että korvaavien (tai siis muiden kehittävien) pariin oli taas siirtyminen. Aluksi, kun sääri alkoi sattua, ajattelin tehdä joka toisen harjoituksen vesijuosten ja joka toisen oikeasti juosten. Homma tuntui toimivan. Yllättäen koko kesän ja jo koko talven vaivannut paskasäkkijalkasyndrooma eli kulkemattomuus oli hävinnyt. Kevyt tuntui kevyeltä ja kovaa oli kiva juosta. Ongelma oli enää, että kaikki tämä riemu sattui. Se sattui jopa niin paljon, etten pystynyt tiistaina kävelemään lääkärin vastaanotolle. Rullailin 200 metrin matkan pyörällä. Pahin pelkoni eli taas rasitusmurtuma ei saanut kannatusta. Oireet viittasivat lihasvammaan. Pronaxenia, Piroxinia ja fysioterapialähete, mutta ei suoranaista juoksukieltoa. Mutta koska pelkään edelleen rasitusmurtumaa, olen varmuuden vuoksi juoksematta, koska juoksu tuntuu jopa mahdottomammalta kuin lääkäriin kävely.
Tiistai jatkui mökkeilyn merkeissä. Ensin pyöräilin Matin peesissä 106 kilometriä Laitilaan. Saunoimme, uimm…

Aamuinen keko

Jonkin aikaa sitten jalka tuli taas yllättäen kipeäksi. Aluksi sattui jalkapöytä. Ajattelin heti, että jalkapöydän luissa ei vielä olekaan ollut rasitusmurtumaa, vaikka siellähän vasta olisikin otollinen paikka iskeä. Tunne oli kuitenkin vielä niin heikko, etten ryhtynyt sen kummempiin toimenpiteisiin. Seuraavaksi alkoi sattua selkään. Alkaa on sikäli huono verbi kuvaamaan tilannetta, koska selkä on vihoilellut talvesta lähtien. Se lähetteli signaaleja ensin vasemman jalan kautta ja on nyt naprapaatilla käynnin jälkeen siirtynyt oikeaan jalkaan. Jalat siis tavallaan pettävät alta yhden askeleen ajaksi ja palautuvat sen jälkeen taas hallintaani. Seuraava vaihe kohti turmiota alkoi tiistaina, jolloin alkoi tuntua tuttua kipua sääressä, hieman alempana kuin viimesyksyinen rasitusmurtuma(hko).
Yllätyin itsekin, kun olin päätynyt kivun huomattuani heti samana päivänä mennä tekemään toisen harjoitukseni Samppalinnan maauimalaan. Keskiviikon ratavetoja (10 x 500 m) en malttanut korvata. Tor…

Retiisit Lontooseen, parsakaali näyttää syksymmällä

Saimme tänään satoa. Kaivoimme keväällä Matin vanhempien pihalle pienen kasvimaan. Kylvimme siihen porkkanoita, salaattia, retiisiä, juuripersiljaa, parsakaalia ja perunaa. Parsakaali olisi pitänyt esikasvattaa, mutta pistimme siemenet suoraan maahan. Parin viikon päästä kylvöstä näytti hyvältä, sillä kaikilta riveiltä pilkotti lupaavan näköisiä vihreitä lehtiä. Jopa parsakaalit olivat pinnistäneet ylös mullasta.
Silloin tällöin olemme muistaneet jopa käydä kastelemassa viljelyksiämme ja kitkemässä rikkaruohoja. Tänään oli taas sopiva hetki pistäytyä kasvimaalla, ja siellähän oli oikein ihka aitoja salaatteja, retiisejä ja porkkanan varsia. Salaatit ja retiisit olivat aidoimpia. Porkkanan varret olivat vain varsia, ja harvensin niiden rivistöä lisää. Myös rikkaruohot olivat menestyneet. Varsinkin perunan varsien joukosta poistin ylimääräistä kasvustoa rajulla kädellä. Etsin ensin perunan ja poistin sitten kaiken muun, myös juuripersiljat. Parsakaalit ovat jämähtäneet alkukesän olotil…

Välillä Forssassa

Maanantai
klo 7.00 Herääminen ilman herätystä. Aamupala äidin kanssa.
klo 8.30 Pyörällä Fetekille.
klo 8.50–17.00 Lattioiden vahausta Fetekin uusissa ja Faktian vanhoissa tiloissa. Miten voikin kaksi sponsoria olla vahingossa nykyisin naapuritaloissa?
klo 17.00 Pyörällä Jeren lenkin seurana ja samalla siirtyminen kohti Forssan urheilukenttää ja urheilukoulua.
klo 17.30 Tapasin ensimmäistä kertaa Salaman nykyisen nuorisovalmennuspäällikön ja juttelimme päivän treenin ohjelmasta.
klo 18.00–19.30 Urheilukoululaisia huijattiin kestävyysjuoksun saloihin.
klo 19.30–20.00 Valokuvausta ja seurustelua salamalaisten kanssa.
klo 20.00 Pyörällä kotiin ja äidin paistamaa lohta naamariin.
klo 21.30 Pitikö sitä jalkapalloa katsoa?


Tiistai
klo 6.20 Herätys... aamupala... aloin kirjoittaa juttua Forssan Lehteen.
klo 8.30–9.40 Haastattelu Forssan torilla.
klo 9.45–11.00 Treeni Forssan urheilukentällä. 3 x 4 x 200 m. Rankkasade.
klo 11.30 Suihku ja lounas Fetekillä
klo 12.00–17.00 Fetekin uusien tilojen …

Metsästys on päättynyt

Enää ei tarvitse juosta EM-rajan perässä ja saa toimia taas järkevästi. Siitä kun olen viimeksi tehnyt jotakin järkevää, onkin jo vierähtänyt tovi, enkä enää ehkä muista, kuinka se tapahtuu. Viime viikolla lääkäri kertoi, että ongelman nimi on hermostollinen ylikunto. Itseäni häiritsee termi ylikunto, joten kuvailisin tilaa ennemminkin alikuntoisen ylirasitukseksi. Oli ongelman nimi mikä hyvänsä, lääkemääräys 2-3 viikkoa perusharjoittelua, johon saa kuulua kasin kisoja.
Talven harjoittelusta jäi puuttumaan paljonkin, mutta erityisesti mieltäni on kuluvana kesänä painanut se, että tasavauhtisia kovia en ole tehnyt kuin muutaman. Niistäkin vain yhden 5 km kiihtyvän (eli ei sekään kovin pitkä) olen tehnyt alle 4 minuutin kilometrivauhdilla. Minusta siis tuntuu, että olen treenannut hitautta koko talven. 17.6. osoittanut aseella ja pakottanut kiirehtimään ja sekoilemaan. Nyt ajattelin pitää pari kevyempää päivää, joita Matti on peräänkuuluttanut jo pidemmän aikaa sekavia juttujani kuunne…

Rakas blogi,

mulla on mahatauti. Eilen Tampereen Eliittikisoissa maha oli sekasin ennen kisaa, mutta ajattelin, että se on jännityksestä johtuvaa. Kisan jälkeen tuli paha olo, mutta sekin on normaalia, vaikka mulle ei estekisan jälkeen yleensä moista tulekaan. Vaadin siihen yleensä hyytyvän vitosen tai kympin. Olo jatkui kuitenkin aamuyöhön enkä saanut nukuttua. Otin maitohappobakuja ja jossain välissä nukahdin. Tavallisesti yö auttaa kisan jälkeiseen pahoinvointiin, mutta ei nyt.

Oon nyt juossut Suomessa kaks estekisaa. Molempia ennen valmistavana harjoituksena toimi tonnivitosen kisa. Tän viikon suunnitelmat on vielä auki, mutta varmaa on, että  karnevaaleille en tonnivitosella valmistaudu, koska se on poistettu Paavo Nurmen kisojen ohjelmasta. Pitkästä aikaa pääsen siis tekemään treenin, jos tää olo tästä nyt lähtee paranemaan.

Miesten maailmassa

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa miehistä ja miehisyydestä. Kaikki alkoi siitä, kun kävelin ylös portaita kohti Paavo Nurmen stadionia ja Tilastopajacupin ensimmäistä osakilpailua ja kun Paavo Nurmen kisojen mainos ruiskutti päälleni testosteronin katkuista ME-kokeilua. Caster Semenya aikoo juosta kesäkuisesssa Turussa 600 metrin maailmanennätyksen. Olin aikonut osallistua kyseisiin mittelöihin 1500 metrille, mutta 900 metrin lyhennys pistää miettimään vielä toisenkin kerran.
Portaiden yläpäässä tai jo oikeastaan katsomon alla hyökkäsin testosteronin höyryissäni toimitsijoiden sekaan anelemaan lupaa osallistua miesten 1500 metrille, koska muita naisia ei ollut ilmoittautunut. Kysymykseni jäi pomppimaan pitkin seiniä. Hetken sinkoiltuaan se päätyi naiselle, joka syötti sen välitömästi seuraavalle naiselle kuin tyttöjen liikuntatunnilla. Toinen nainen pompautti sen miehelle, joka kikkaili sillä hetken ennen kuin sitä vielä kopiteltiin miesporukalla. Minullekin välillä syötettiin: &quo…

Opiskelijoita, kiekkokansaa ja eläviä kuolleita

17.-20.5. Espoossa järjestettiin XXVIII eli 28. SELL student games. Vuorotellen Suomessa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa järjestettävät maailman kaikille korkeakouluopiskelijoille avoimet SELL-kisat (SELL = Suomi, Eesti, Latvija, Lietuva) olivat omalle kohdalleni vasta ensimmäiset, vaikka opiskelu-urani aikana olisi ollut jo seitsemän mahdollisuutta. Kaikista Turun yliopiston kahdestakymmenestätuhannesta (20 090, vuonna 2011) opiskelijasta oli saatu kokoon kaksihenkinen joukkue. Täten muodostin puolet koko joukkueesta, jonka toisesta jäsenestä minulla ei ole minkäänlaisia havaintoja. Suomalainen yliopistourheilukulttuuri on mahtava.
Žūsinaitė Vaida on liettualainen juoksija ja paikallisen Wikipedian eli Vikipedijan mukaan alle 23-vuotiaiden Liettuan ennätyksen haltia 5000 metrillä (16.17,36). Jos näin ei ole, asiasta voi syyttää heikohkoja liettuan kielen taitojani. Espoossa 24-vuotias Žūsinaitė juoksi 3000 m. Samalla hän juoksi myös ennätyksensä, joka on nykyisin sadasosalleen 9.2…

SM-maastoista kohti kesää

Maastojuoksun sm-kisoista jäi päällimmäisenä mieleen Joonas Harjamäen hymy ja A-P Niinistön tuuletukset. A-P:n tuuletukset olivat tutut jo Flagstaffissa voitetusta kamppailusta Beniä & Jerryä vastaan. A-P:lla siis kulki jo leirillä, mutta Joonas heitti jätskit olan yli ja hautautui muhjapotiin eli pohjamutiin, joissa itsekin taisin suurimman osan leiristä majailla. Toivottavasti pojille jää nyt kulku päälle.
Omaan kisaani ja viidenteen sijaani olen tyytyväinen, koska en ole pettynyt. En kuitenkaan tuulettanut kuin A-P tai hymyillyt kuin vilttiin kääriytynyt Mäyrä. Loppujen lopuksi nelivuotisen 6 km:n maastojuoksuhistoriani aikana en ole koskaan ollut yhtä lähellä kärkeä, mutta vilttiin kääriydyn vasta, jos esteet kulkevat alle 9.55. EM-kisahaaveet olen kuitenkin virallisesti unohtanut, jotta en pingottaisi.
Voiko maastojen perusteella vetää johtopäätöksiä tulevasta kesästä? Aiempina vuosina ainakaan omien kokemusteni mukaan maastot eivät ole kertoneet juuri mitään kesän  kunnosta…

Maastomestarien paikat avoinna

Ensi viikonloppuna kamppaillaan maastojuoksun suomenmestaruuksista Pudasjärvellä. Olen kuullut huhua, että jotkut harmittelevat sitä, että kisat järjestetään niin pohjoisessa. Tämä saattaa vähentää osallistujamääriä, mutta tuskin kukaan potentiaalinen mestari kuitenkaan jättää kisaa väliin sen perifeerisyyden takia. Mestaruuskamppailuista siis ei jouduta tinkimään. Sen sijaan taisteluita viimeistä sijaa vastaan joudutaan ehkä käymään tosissaan.
Kisat ovat aina mielenkiintoisemmat, jos niitä on hieman pohtinut jo etukäteen, siksi nostan osallistujaluettelon pöydälle ja annan raksuttaa. Itsestäänselviä miesten kisoja en kuitenkaan aio ruveta ennustamaan, koska huomaan, että tekstiä tulee jo muutenkin liikaa. Naisten kisaa sen sijaan voin puntaroida. Olenhan sentään jäävi sen suhteen. 
Osallistujia on 23. Viime vuonna Nivalassa maaliin juoksi upottavasta alustasta huolimatta 32 naista. Viime vuoden voittaja Johanna Lehtinen ei ole mukana, joten kärjessä on tilaa uusille nimille. Muut mi…

Voi aamusykkeet sentään

USA:n leiri on kohta kisaa vaille valmis. En saanut sitä, mitä tulin hakemaan eli hyvää kuntoa, joka siivittäisi minut EM-kisoihin. Olisin halunnut harjoitella kovaa ja pystyä tekemään samoja treenejä muiden kanssa. Olisin halunnut nauttia juoksusta ja tehdä ennätyksiä kisoissa. Yritinkin. Tein leirin alussa pari treeniä porukassa. Molemmat päättyivät huonoon oloon, hyytyneeseen vauhtiin ja mataliin happolukemiin. Näistä harjoituksista lähti kierre, jonka kaarteisiin lisävauhtia toivat Flagstaffin korkeus ja usko siihen, että kyllä tämä vielä alkaa kulkea. Usko kulkemiseen on tavallaan hyvä asia, mutta pään lyöminen seinään on tyhmää. Jälkeenpäin ajateltuna koko leiri olisi pitänyt jättää väliin. Sen sijaan olisi pitänyt keskittyä perusharjoitteluun kotioloissa. Nyt tuntuu, että olen virittänyt viimeisen seitsemän viikkoa konetta, jossa ei ole edes moottoria.
Niinpä ostin kirjan, The Athlete’s Guide to RECOVERY. Kirjassa on esitetty mm. erilaisia mittareita, joiden avulla voi arvioida…

Esittelyssä kymmenen minuutin nainen

Perjantaina 19. huhtikuuta vietettiin Mt. SAC Relays -kisojen ensimmäistä kilpailupäivää. Suomalaisista mukana olivat neljä ämmää eli minä, Mira, Minni ja Mäyrä. Mira juoksi kympin, ja muut olivat liikkeellä esteitä ylitellen. Oman kisani voin sivuuttaa kertomalla, että 10.51,87 ilman kaatumista oli luokaton suoritus. Sen luokattomuutta korosti se, että juoksin sen seurassa, jonka ennätykset olivat 9.30:n molemmin puolin. Vaikka EM-kisarajan (9.55,00) metsästys ei olekaan osaltani lähtenyt käyntiin edes sillä tasolla, että sitä kannattaisi jatkaa, olen ollut kaikesta huolimatta hyvinkin lähellä. Minni nimittäin paineli esteet aikaan 10.00,79. Tästä on enää alle 6 sekuntia matkaa EM-rajaan, ja aikaa on vielä vaikka kuinka.

Olen etuoikeutettu, sillä muutin juuri kisapäivänä Minnin kanssa samaan hotellihuoneeseen, ja vieläpä yhteiseen parisänkyyn, yhteisen peiton alle. Yhteinen tarinamme alkoi kuitenkin jo  aiemmin, viimeistään Nivalan SM-maastoissa viime keväänä. Silloin päätimme loppu…