Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2013.

Jalat syyhyten olen odottanut, että pääsen taas Portugaliin leireilemään.

Kaikki alkoi siitä, kun sain kesän alussa tukipohjalliset, jotka hiertävät jalkaholvia. Hiertymien välttämiseksi aloin teipata jalkaholvit aina ennen juoksutreenejä. Kun aloin kyllästyä hommaan, kokeilin juosta yhden lenkin ilman teippiä, jos vaikka olisin jo tottunut pohjallisiin eivätkä ne enää hiertäisi. Oletus oli väärä, ja tämän yhden lenkin jälkeen palasin teippaajaksi. Ärtyneen ihon teippaaminen ei myöskään ollut hyvä idea, sillä sen jälkeen teippi on alkanut kutittamaan. Alla olevassa kuvassa ei ole pohjallisen aiheuttama hiertymä, vaan teipin aiheuttama (allerginen?) reaktio. Saattaa olla niin, että sekä urheiluteippi että pohjalliset jäävät nyt lopullisesti. Jalkateräjumppa sen sijaan pääsee jatkoon.

Sään armoilla ja ilmojen vietävänä

Säät ovat koetelleet Turkua viime päivinä. Tämän viikon tiistaina (10.12.) satoi aamulla lunta, mutta päivän aikana tapahtui jotain, joka muutti kaiken maassa olevan jääksi. Tämä on mahdollista, koska maassa ei ollut muuta kuin vettä ja lunta. Onneksi vietin kevyttä viikkoa, joka tarkoittaa kolmea juoksutonta päivää, jotka oli suunniteltu maanantaille, tiistaille ja perjantaille.
Maanantaina kävin aamulla luistelemassa ja sen jälkeen lihaskuntoilemassa Jarno Koivusen johdolla. Illalla tein "sikaloikkia" Pekan opein ja spinningpyörä/crosstrainer/soutulaite-verryttelyin. Laite vaihtui usein, koska laitteissa oli niin paljon ruuhkaa. Ja ennen kun on liian myöhäistä, totean, että "sikaloikat" eivät ole loikkia siinä mielessä, että ne voisi rinnastaa juoksuun. Niissä eivät ole kovilla sääret, vaan reidet ja pakarat. 
Tiistaina kävin aamulla uimahallilla vesijuoksemassa ja uimassa. Illalla vain vähän polkaisin spinningpyörällä. Jää sai ihan vain hengata ulkona. Keskivii…

Treenin makua

Alan vihdoin ja viimein päästä treenin makuun. Olen ehtinyt nyt kolme viikkoa testailla uutta harjoitussysteemiäni, joka on itseasiassa vanha. Se löytyi kaapista, siis kauden 2011 harjoitusohjelma. Ajattelin, että harjoittelua on turha koventaa, kun jalat hajoaa vähemmälläkin. Vuonna 2011 ne hajosivat. Toisaalta kausi meni muuten ihan hyvin. Enkä nyt siis pyri ensi kaudella siihen, että alitan esteissä 10 minuuttia sadasosalla ja siirryn tyytyväisenä sääri jomottaen juoksutauolle.
Tämän vuoksi harjoitussysteemini on uusi. Harjoittelu koostuu kolmenlaisista viikoista. Yhdellä viikolla juoksen neljänä päivänä, toisella viitenä ja kolmannella kuutena päivänä. Muniin puhaltelua, sanoo moni. Tissien nuoleskelua, sanon minä (koska en aina muista, miten se sanonta menikään). En kuitenkaan aio lomailla juoksun lomassa, vaan kehitän itseäni muuten. 
Olen vihdoin löytänyt n:n opiskeluvuoden jälkeen Turun seudun urheiluakatemian yhteisharjoitukset, joita siis hyödynnän vartalon hallinnan kehitt…

Pieni mies - suuri suunnittelija

Raasto.com:n maratonfilosofian mukaan maratononnellisuuden voi saavuttaa, jos pystyy juoksemaan oman maratonpäätavoitteensa, jota ei ehkä koskaan olisi uskonut tekevänsä. Näin ollen maratononnellisuuden kokeminen riippuu tulkitsijasta, mutta Matti Rauma kertoi saavuttaneensa viime viikonloppuna ikuisen maratononnellisuuden alittamalla 2.30 Amsterdamin maratonilla. En tiedä antaako Z tälle tulkinnalle sinettinsä, mutta minä uskon Mattia, koska tiedän taustat, joista hän maratonille ponnistaa.


Aloitan siis alusta eli Oulusta, jossa Matti syntyi vuonna 1982. Legenda kertoo, että Matti oli juoksemaan oppiessaan niin pieni, että mahtui kevyesti juoksemaan pöydän ali. Sittemmin Matti kasvoi jopa niin pieneksi, että mahtuu nykyisin helposti alittamaan maratonilla 2.30.
Suurimman osan lapsuudestaan Matti vietti Turussa pelaillen palloa ja roimasti pihapelejä. Rakkaimmat palloiluharrastukset olivat jalka- ja koripallo, joille Matti antaa tunnustusta myös juoksun kehittäjinä. Matin sanojen muk…

Amsterdam ja sen puolikas

Amsterdamin reissu on nyt tehty. Matkan pääasiallinen syy oli olla Matin maratonkannustusjoukoissa. Oma puolimaratonini oli jotakin, joka kuului kategoriaan huvin vuoksi ja urheilun kannalta, mutta kieltämättä innostuin siitä siinä määrin, että asetin tavoitteet huville ja urheilulle. Vähimmäistavoitteeni oli parantaa puolimaratonin ennätystä 1.22.45, mutta koska ennätys oli juostu erityisen huonolla valmistautumisella, virallinen tavoite oli juosta alle 1.20. Oikeasti en olisi halunnut ottaa näin huonoa tavoitetta, mutta realiteetit oli tunnustettava. Oli oltava tyytyväinen keskinkertaiseen.
Perjantai
Ennen Amsterdamiin lähtöä ja vielä sielläkin kaikki meni suunnitelmien mukaan, kun kisavauhtikin alkoi tuntua helpolta. Saavuimme hotellille perjantai-iltana. Loikoilimme hetken ja lähdimme (Matti, Joni ja minä) lenkille. Matin kanssa teimme 2 km kisavauhtista. Löysimme hyvän valaistun pyörätien, jota pitkin etenimme. Tuntui helpolta, vaikka lennosta oli kulunut vasta hetki. Treenin jä…

Seuraavana Amsterdam

Ensi sunnuntaina juostaan Amsterdamin maraton. Mukana ovat mm. Bernard Koech, Wilson Chebet, Matti Rauma ja Marko Vaittinen. Menen paikalle vain katsojaksi, mutta maratonin jälkeen osallistun puolimatkalle. Tunnelmaan pääsemiseksi otan pienen lainauksen harjoituspäiväkirjastani kahden vuoden takaa (Amsterdam 16.10.2011): "Lähdin 1.40-jäniksen kohdalta eli kävelin ekan minuutin ja sen jälkeen ohittelin porukoita noin 17 kilsaan asti. Vähän rauhallisempaa jo oli tosin ekan kympin jälkeen, mutta sitä ennen oli kyllä varsinaista puikkelehtimista. Tuntui koko ajan paria vikaa kilsaa lukuunottamatta aika rennolta. Jalat tosin oli koko matkan vastaavat kuin sikaloikkien jälkeisenä keskiviikkona. Ehkä olis pitänyt olla kolme päivää juoksua ennen puolikasta, niin ei olis ollut jalat näin kipeet. Tuntuu, että pienellä panostuksella eli esim. harjoittelemalla juosten, menemällä eturiviin, päättämällä juosta tosissaan ja muilla pikku jutuilla, olis ehkä päässyt jopa vähän kovempaa. …

Vihdoin syksy

Vaikka syksy on vain mädäntyvä kesä, välillä se tulee tarpeeseenkin. Enkä nyt tarkoita sitä, että rankka ratakausi olisi vienyt kaikki mehut kovine, jopa utopistisine, tavoitteineen. Nyt ei käynyt niin. En tavoitellut mitään, eikä mitään jäänyt saavuttamatta. En voi siis olla väsynyt, mutta syksyä olen odottanut jo pitkään. Kahtena vuonna peräkkäin vammat ovat tulleet muka juuri sopivaan saumaan syksyllä, koska kuitenkin olisi ylimeno- tai mikä lie höntsäilykausi ja kesään on vielä aikaa. Niin niin. Pakkoloma ei kuitenkaan maistu. Syksyyn kuuluvat satunnaiset maantiekisat, joita myös hölkiksi kutsutaan. Niistä ei tarvitse ottaa paineita, mutta kiritystä löytyy jopa enemmän kuin kesällä, koska miehet juoksevat usein sopivaa vauhtia. Ei hölkkiä voi jättää väliin. Muutama lepoviikkokin kuuluu asiaan, vaikkakin koko kesä on tässä suhteessa tuntunut ylimenokaudelta, koska mitään ei ole uskallettu suunnitella. Tänä vuonna hölkkäkalenteriini ovat jo kuuluneet Ruskon ympärijuoksu ja Lassen h…

Pikana Tampereelta

Palasin eilen ainakin vuoden tauon jälkeen eliittikisoihin. Kisan jälkeen olin tyytyväinen tulokseen 10.30,30, joka syntyi helpolla tunteella irvistelemättä. Kotimatkalla alko pieni harmitus, koska tiedän, että seuraavassa kisassa irtois jo paljon paremmin. Oon asiasta täysin varma seuraavista syistä: Kauden ekat estekisat on aina alle oman tason.Kisat on mun ainoita (lisäks kerran kesäkuussa kakssatasia) rataharjoituksia tällä kaudella, joten taas tuli tuntumaa lisää.Kunto nousee päivä päivältä, tekipä mitä tahansa.Tunne kisassa oli niin varovainen, samalla vaivaton ja ajatuksista kiinni. Juoksin kisan ennätyskilsaviikon (60 km) päätteeks (eli kilsat on ihan naurettavia vielä, mutta silti tääkin määrä tuntuu jalkojen kannalta paljolta). Harmitus johtu siis lähinnä siitä, että seuraavaa estekisaa ei taida enää tällä kaudella tulla.
Ruotsi-ottelun tuplauskuviot on Tampereella kuulemani perusteella ihan erilaiset kuin viime tekstissäni olin kaavaillut, mutta eipä taida sekään pelastaa.…

Salainen pöytäkirja, joka vahingossa lipsahti julkisuuteen

VAROITUS! Tämä teksti sisältää tajunnanvirtaa, jäsentelemätöntä copy-paste-kamaa sekä liian tarkkaa analysointia.  
Ilmoittauduin eilen tämän kauden ensimmäisiin eliittikisoihini, vaikka olin alustavasti varautunut juoksemaan loppukesästä pelkkiä hölkkiä ja pm-kympin (+ Amsterdamin puolikkaan). Tampereen eliittikisat alkoivat kuitenkin houkutella samalla hetkellä kun Head coach of everything lähetti jonkin aikaa sitten sähköpostitse tietoa maaotteluvalinnoista. Tampereen eliittikisat Ruotsi-ottelukatsastuksineen saavat miettimään, millaiset mahdollisuudet olisi sittenkin päättää tämä epäonnistunut kausi hyvissä tunnelmissa Tukholmassa. Toisaalta kunto on vieläkin pahasti keskeneräinen, mutta merkkejä paremmasta on jo ajoittain havaittavissa. Nyt ajattelin siis pohtia mahdollisuuksiani päästä edustustehtäviin ja uskotella itselleni, että katsastukseen osallistumisessa ei ole mitään menetettävää. Samalla tulen tietysti miettineeksi myös muiden tilannetta. Pohdintojeni runkona toimii Ekbl…