Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Polar m400 käytössä

Satuin vilkaisemaan Blogin kävijätilastoja ja huomasin, että Polar m400:n käyttökokemukset kiinnostavat. Tähän asti olen kertonut oikeastaan vain ensivaikutelmasta ja 24/7-aktiivisuusseurannasta. Tärkein on siis vielä täysin käsittelemättä. Miten Polar m400 soveltuu juoksuseuraksi?
Tärkeimmät ominaisuuksiin ja toimintoihin liittyvät tiedot löytyvät tietysti ohjekirjasta. GPS-sykemittarin tärkeimmät ominaisuudethan ovat matkan, vauhdin, ajan ja sykkeen mittaaminen. Näitä kaikkia voi kyseisellä mittarilla kokemukseni mukaan mitata luotettavasti. Yhteislenkeillä saan samat matka- ja nopeustiedot, kuin kanssani juosseet Polarin, Garminin ja Suunnon käyttäjät. En siis vaadi mittarilta mitään erikoisominaisuuksia vaan lähinnä hyvää käytettävyyttä ja mahdollisimman vähäistä ärsytystä.
Parhautta: - Taustavalo päälle pysyvästi -toiminto: tätä voi tarvita, jos yrittää juosta jotakin tiettyä matkaa tai vauhtia Suomen pimeässä talvessa. - Kierrosajat (manuaaliset) ja automaattiset kierrokset tal…

Mitä tehdä, jos ei voi juosta?

Alkaa olla taas se aika vuodesta, kun juoksijoita alkaa laota. Aistin ilmoilla sen ketutuksen*, joka syntyy kun olisi halu tehdä kovasti töitä, mutta kettu kun ei pysty, koska sattuu niin ketusti. Koska olen jo kovin monen kantapään kautta saanut oppia erilaisista vammoista ja niiden kuntoutuksesta, tässä tulee nyt lyhyt oppimäärä siitä, mitä mielestäni pitää tehdä, tai mitä ei ainakaan kannata tehdä, jos paikat alkavat reistailla. Kannattaa huomioida, että puhun koko ajan rasitusvammoista ja vain oman kokemukseni kautta (ei mitään universaaleja totuuksia).
Kuinka pieni kipu pitää ottaa tosissaan ja milloin?

Olen vuosien saatossa testaillut erilaisia lähestymistapoja reagoida juoksun aiheuttamiin kiputiloihin ja huomannut, että kivun huomiotta jättäminen toimii vain siihen asti, kunnes kipu pahenee. Ehkä yhden päivän oudot tuntemukset kummittelevat vain kummitellakseen, mutta parin päivän kipuiluun voi jo reagoida. Voi tuntua typerältä olla juoksematta, vaikka ei tarvitse edes ontua, …

Suunnistuksen kompastuskivet

Pienimuotoinen projekti on käynnistynyt. Juoksu-urani seuraava iso tavoite on Amsterdamin EM-kisat vuonna 2016. Ensi kesänä pyrin saamaan mahdollisimman hyvän tuloksen, jotta Amsterdamiin ei tarvitsisi lähteä jollakin viimehetken sadasosan rajanalituksella. Ensi kausi on kuitenkin tällaiselle MM-kisoihin tähtäämättömälle menijälle vain tasonnostovuosi, jolle on syytä keksiä myös muita tavoitteita. Niinpä ensi ylimenokauden tavoitteena siintää jo sprinttisuunnistuksen sm-kisat. Valmistautuminen ja pohjatason kartoitus alkoi eilen Turku Sprint Cupin ensimmäisessä osakilpailussa ylioppilaskylässä.
Kaikki D21-sarjalaiset jäivät tällä kerralla skalpeeraamatta, eli olin koko joukon viimeinen sijalla 29. Näkisin kuitenkin, että pohjalta on hyvä ponnistaa. Olen ollut aina sitä mieltä, että ei saa tuomita mitään, mitä ei ole kokeillut. Olohuoneen lattialla sprinttikartat näyttävät helpoilta ja reittivalinnat selkeiltä, mutta auta armias, kun mukaan otetaan liike, vastasatanut lumi, pimeys ja …

24/7-aktiivinen

Päätin testata kahden vuorokauden ajan (jo lokakuussa) Polarin 24/7-aktiivisuusseurantaa, joka perustuu kellossa olevaan ranteen liikkeitä mittaavaan 3D-kiihtyvyysanturiin. Aktiivisuutta mitataan siis aina, kun mittari on kädessä, eikä sykemittaria tarvita. Polar M400 antaa myös päivittäinen aktiivisuustavoitteen, joka perustuu kansainvälisiin, keskitasoista ja rankkaa fyysistä aktiivisuutta koskeviin suosituksiin sekä liiallisen istumisen haitallisista terveysvaikutuksista kertoviin tutkimustuloksiin. Valitsin toki päiviksi maanantain ja tiistain, jotka ovat viikkoni sekopäisimpiä päiviä, kyseisellä viikolla tavallistakin leikkisämpiä. Molemmat päivät menivät siis hyperaktiivisuuden puolelle.
Maanantai (20.10.) (alla kuvassa Polar Flowsta siepattu yhteenveto)
Nukkumaanmeno sunnuntai-iltana lipsahti vähän yli suunnitellun. Tavoittelen aina kello kymmentä, mutta useimmiten yksitoista on lähempänä totuutta. Koska heräsin lähes tikkana heti seitsemän pinnassa, unta kertyi vaivaiset 7 …

PM-maastot Hakunilassa

Pohjoismaiset maastot on nyt juostu. Tässä vaiheessa voinen jo myöntää, että lähdin kisaan hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta ei tehnyt yhtään mieli kisata, koska tiesin, että hyvä kisalataus olisi vaikea saavuttaa. Toisaalta taas arvostan maastojuoksua, ja jos saisin valita, olisin ehkä mieluummin maastojuoksun kuin jonkin ratajuoksumatkan maanosan mestari. Nyt kuitenkin oli kyse tasolleni sopivammasta kisasta, joten yritin latautua niin hyvin kuin marraskuussa loskan keskellä voi.
Yksi tärkeä osa latautumistani on epävarmuus. Niinpä kävin vielä perjantaiaamuna aamulenkin jälkeen kiropraktikolla avauttamassa lukkiutunutta lonkkaani. Toinen osa latautumistani on keskittyminen. Keskittyminen ei tarkoita sitä, että miettisin kisaa. Se tarkoittaa sitä, että matkustan kisapaikalle jo edellisenä iltana, juoksen reitin läpi, vaihdan piikkareihin piikit ja järjestän kaiken niin, että kisapäivänä olen lopulta yksinkertaisesti valmis kisaan.
Perjantaina juoksin reitin kertaalleen läpi. …

Pohjoismaisiin maastoihin

Moi. Lähden kohta kohti Vantaata ja Hakunilaa, koska huomenna on PM-maastot. Kisakauden päättymisestä on vielä niin lyhyt aika, että olen ehtinyt panostaa vasta lepäilyyn ja perusjuttuihin. Maastoa en ole erityisesti jauhanut. Tuntumaa toki tuli kahtena edeltävänä viikonlopuna Pajulahden katsastuksesta (7 km) ja Turun Lounapolkujuoksusta (5 km), mutta irtiottokyky tuntuu jääneen Olympiastadionille. 
Kuulemani mukaan Hakunilan maastojuoksureitti on melko rankka. Itsehän en ole sitä testannut, koska Hakunilan sm-maastot jäivät väliin säärivamman vuoksi. Lounapolkujuoksussa tajusin, että möykkyinen, polkuinen, kivikkoinen, mäkinen ja huonokuntoinen reitti olisi onni, koska rämpiminen on ihan jees. Vuoden 2013 sm-maastoja sivusta seuranneen silmin reitti on kuitenkin melko juostava. Oman lisänsä siihen tuo toki lumi, loska tai märkyys. Ne eivät ole ongelma, jos saan vaihdettua piikit "maastopiikkareihini", joiden "piikit" on vaihdettu viimeksi noin 10 vuotta sitten. M…

Saanko esitellä, uusi lenkkikaverini Polar M400

Sain perjantaina (17.10.) paketin Jyväskylästä. Tack så mycket! Paketti sisälsi Polar M400 -juoksukaverin. Kerron jatkossa jonkin verran myös tämän kaverin soveltuvuudesta juoksuseuraksi (Polar ei ole velvoittanut tähän). Aiemmat GPS-mittarikokemukset on antanut Garmin, joten odotan innolla kotimaisemman vaihtoehdon vastausta haasteeseen. Haaste on kova, sillä olen vaativa. Pidemmittä puheitta, tässä se on:




M400:n taustalevy lupaa "WATER RESISTANT 30M" (= soveltuu kylpemiseen ja uimiseen). Tämähän sopii minulle, koska olisihan se ikävää, jos sykemittari ei kestäisi samoja olosuhteita kuin minä. Itse tuskin 30 metriin edes yrittäisin, ainakaan Petreliuksen uimahallissa. Tähän asti olen käyttänyt eri mittareita (ajanottoon) uidessa/vesijuostessa ja kuivissa olosuhteissa.Varsinainen uintiin sopiva Polarin sykemittari on V800, joka kuulemani mukaan pystyy lähinnä kaikkeen.
Muiltakin teknisiltä ominaisuuksiltaan mittari vaikuttaa minua kovemmalta:
Polar M400JanicaKestoaika8 tunti…

Tilastoja

Jos kausi on aika viikkojen 40 ja 40 välillä, uusi kausi on juuri alkanut. Ja onhan se.

Tässä olisi pientä tilastoa viime kaudesta:

Viikot, joina juoksin joka päivä: 3 kpl (viikot 11, 26 ja 30)
Viikot, joina en tehnyt yhtään korvaavaa harjoitusta: 0
Vuoden juoksukilsat yhteensä: 4 002 km (+ avausvedot)
Vesijuoksuminuutit: 6 991 min = 116 tuntia 31 min
Uintiminuutit: 427 min = 7 tuntia 7 min
Pyöräilyminuutit: 2 598 min = 43 tuntia 18 min (+ välimatkapyöräilyt n. 15 km/päivä)
Cross trainer -minuutit: 983 min = 16 tuntia 23 min
Telinevoimistelutreenit: 10 kpl (näinkö
 vähän?)
Eniten juoksukilsoja per viikko: 134 km (viikolla 2)
Vähiten juoksukilsoja per viikko: 5 km (viikolla 43) -> eli ei yhtään nollaviikkoa!
Kesän käännekohta:


Paras treenikulku: kahden vaiheilla ollaan eli joko
9.1.2014: 10 x 1 km kiihtyvästi / 2 min kähö"3.44,9 - 3.42,0 - 3.39,0 - 3.35,0 - 3.32,4 - 3.29,9 - 3.27,8 - 3.23,8 - 3.21,5 - 3.08,7
Mielestäni tavoiteajat eli eka 3.45 ja joka vedolla 3 s pois toteutu aika hyvin. …

Uutta kautta vanhan perään

Viime viikkoina olen testaillut erilaisia lajeja, jos vaikka vaihtaisin lajia ensi kaudeksi.

Miten olisi kymppi?
Ensimmäinen kokeilu oli tietenkin maaottelun kymppi, joka tosin on aina silloin tällöin kuulunutkin lajivalikoimaani. Ihka ensimmäisen kymppini juoksin Ruotsi-ottelussa Göteborgissa vuonna 2009. Olin jo edeltävänä päivänä juossut vitosen, kun sain Saara Skytän loukkaannuttua käskyn kympille. Yleisön buuauksen saattelemana muutaman välikuoleman jälkeen taistelin itseni lopulta kisan viidenneksi ajalla 36.26,52. Kisan jälkeen kerroin radiohaastattelussa, etten aio jatkaa kymppien juoksemista kuin korkeintaan Suomi-paidassa. Tämän jälkeen poistuin lääkäriteltalle.
Pidin sanani ja juoksin seuraavan kympin vuonna 2010 PM-kisoissa. Sittemmin olen kyllä lipsunut, joten viidestä juoksemastani kympistä vain kolme on juostu Suomi-paidassa. Missään muussa lajissa suhde ei kuitenkaan ole lähelläkään tätä. Tämän vuoden aikani 34.06 jää EM-rajasta (33.30) vain 36 sekuntia, joten mielestän…

Totuus kympistä

Olin hieman pettynyt ja harmissani, kun sain keskiviikkoiltana kuulla, että Johanna Lehtinen ja Minna Haka-Risku joutuvat jättämään maaottelun kympin väliin loukkaantumisten takia. Olin jo aloittanut latautumisen esteisiin, joten tämän latauksen purkautuminen tuntui pettymyksenä. Lisäksi vaivasi se, etten ollut tehnyt pitkiin aikoihin kunnollista nylkkääjän treeniä, josta olisin saanut tunteen, että kestävyys ei ole rapistunut kesän aikana. Yön nukuttuani kymppi ei enää kuulostanut kuitenkaan yhtä pahalta, ja torstaina matkavaihdos lyötiin lukkoon. Suomen edustuskolmikko oli siis lopulta Minna Lamminen, Nina Chydenius ja Janica Mäkelä.
Homma alkoi vähitellen toimia. Keplottelimme itsemme kämppiksi toisen kympin edustajan Minna Lammisen kanssa. Tämä oli tärkeää, koska saatoimme jopa vähän yöunien kustannuksella suunnitella seuraavan päivän kisaa. Iltasaduksi lueskelimme vanhaa kunnon tasaisen vauhdin -taulukkoa ja ruotsalaisten tällä kaudella juostuja ennätysaikoja. Olimme ennätyksill…

Sittenkin kymppi

Juoksin juuri treeni- ja jänistelymielessä tonnivitosen kisan. Testasin samalla pohjallisten käyttöä piikkareissa. Totesin ne huonoiksi. Heti kun olin saapunut maaliin, sain tiedon, että maaottelussa odottaakin seitsemän ja puolen pukitetun kierroksen sijasta kaksikymmentäviisi sileätä rinkulaa. Juuri nyt tuntuu siltä, että kunto ei riitä kympille, mutta eiköhän se tässä parissa päivässä kohene.

Vihdoin Suomi-paidassa!

16–5!

Vuonna 2010 Suomi–Ruotsi-maaottelussa kävi hassusti. Siis naisten esteissä. Ensinnäkin pisteet menivät Suomelle kirkkaasti 16–5, kun ruotsalaiset olivat saaneet viivalle vain kaksi juoksijaa. Lisäksi vuoden 2014 Euroopan tilastokärki ja EM-kisojen hopeamitalisti jätettiin tylysti kisan viimeiseksi. (Tämä luo tietysti uskoa myös omiin kehitysmahdollisuuksiini, mutta se ei kuulu tähän.)
1. Sandra Eriksson 9.55,37
2. Janica Mäkelä 10.12,45
3. Minna-Maria Kangas 10.15,65
4. Lena Örn 10.21,03
5. Charlotta Fougberg 10.37,08 




14–8?


Vuonna 2014 sen sijaan Euroopan estetilaston kärkikaksikko esiintyy maaottelussa muilla matkoilla, mikä tekee kisasta lopulta melko tasaväkisen, kuten alla olevasta SB-listauksesta huokuu.
Camilla Richardson 9.56,44
Klara Bodinson 10.03,28
Oona Kettunen 10.03,55
Janica Mäkelä 10.07,03
Maria Larsson 10.15,13
Ronja Fjellner 10.18,09

Olen pitkästä aikaa saanut pidettyä itseni kasassa Suomi–Ruotsi-maaotteluun asti. Lapinlahden eliittikisoista lähtien akilles tosin kipeytyi …

Loisena Kalevan kisoissa

Torstai Kun hyppäsimme Matin ja Marco Bertolottin kanssa Mini Cooperin uumeniin, en vielä ollut tehnyt päätöstä, mille matkoille osallistuisin. Matkalla soitin Lammisen Minnalle, koska Minnalta saisin kuulla varmasti objektiivisen mielipiteen. Minnakin oli kuitenkin tällä kerralla hieman neuvoton, joten kun kuutisen tuntia myöhemmin saavuimme kisakanslian pihaan, päätös oli yhä tekemättä. Neljä kirjekuorta kädessäni majapaikkamme Pelastusopiston ovella tein vihdoin päätöksen: En voi juosta huomenna kisaa, jos en tiedä siitä tänään. Kisamatkoiksi oli siis valittava esteet ja vitonen.
Perjantai Koska kisaa ei ollutkaan, tein vähän reippaamman aamulenkin. Kuuman kelin vuoksi yritin juoda päivän aikana mahdollisimman paljon, vaikka en juomisesta pidäkään. Vesi tulee heti läpi, mutta mehut ja urheilujuomat tekevät mahan kipeäksi. Maito menisi, mutta sitä ei ole kovin kätevä kuljettaa juomapullossa. Siis join litkua eli reilulla kädellä laimennettua mehun ja urheilujuoman sekä…

Niin ne Kalevan kisat

Viime aikoina kysymys on koskenut Kalevan kisojen matkavalintaa. Sitä on kyselty minulta ja minä olen kysellyt sitä muilta. Ensin kyselin vinkkejä, mille matkalle ilmoittautuisin. Helpottava käsky kävi: kaikkiin muihin paitsi kasille. Niinpä päivän viimeisillä voimillani veivasin älyluurini ruudulle Kalevan kisa -ilmoittautumisen tonnivitoselle, vitoselle, kympille ja esteisiin. Sitten nukahdin. 
Tänään heräsin töissä kolmelta iltapäivällä toimittajan puhelisoittoon. Piti kuulemma tietää, mitä matkoja juoksen Kuopiossa. Neljä pisintä matkaa ei kuulemma kuulostanut uskottavalta urakalta. Kävin toimittajalle läpi kaikki matkavaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet. En kuitenkaan antanut oikeastaan mitään vastausta.
Jos hakisin esteiden EM-rajaa, tietäisin, mitä tekisin. Jos haluaisin "varmimman" mitalin, valinta olisi jo tehty. Jos haluaisin joka päivä mahdollisimman hyvän tuloksen, tietäisin jo valintani. Ongelma on siinä, etten tiedä, mitä haluan.
Viime postauksen jä…