Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2015.

Haava sormessa !#%?¤#!¤%¤

Mulla on haava sormessa. Ei se varmaan ole mitään kovin vakavaa, enhän edes tarvinnut laastaria, kun se tuli. On se kuitenkin jäykkä, kun sitä koukistaa. Alussa se meinas jatkuvasti aueta, kun se osui joka paikkaan. On niin kovin vaikeaa olla käyttämättä oikean käden etusormea. Haava on nyt ollut siinä maanantaista lähtien eikä ole vieläkään parantunut. Olis pitänyt ottaa se pyörä silloin maanantaiaamun kiireessä rauhallisemmin ulos kellarin pyörävarastosta. Ei kai mulla edes mikään kiire ollut. Ei mulla koskaan.
Olen yrittänyt ajatella positiivisesti. Ehkä se ei kroonistu ja kerää tulehduksia, jos en joka päivä revi sitä auki. Onhan näistä ennenkin selvitty. Nyt se näyttää oikeastaan jo aika hyvältä eikä se enää aukee, kuin hätäilemällä uudestaan sen pyörän kanssa. Pyörällekin pitäis varmaan tehdä jotain, kun ketjut ei meinaa pysyä millään rattaillaan.
Huoh! Odotan sitä päivää, kun sormi on taas täysin kunnossa. Sitten se kestää taas kaiken, mitä kunnon sormen pitääkin kestää.
Olen…

PM-kymppi

34.31,11. Päätin kerrankin juosta epäjanicamaisen kisan, jossa pyrin taisteleman kärkisijoista heti alusta alkaen. Yleensähän lähden vaatimattomasti ja nousen lopussa, jos pystyn. Nyt sain hyytyvän kisan, johon olen siksi tyytyväinen. Pystyn minäkin hyytymään. Onneksi en kuitenkaan hyytynyt enempää, sillä eka vitonen oli 17.05 ja toinen siis 17.26. Olisin tosin saanut varmaankin paremman ajan kiihtyvällä vauhdinjaolla, mutta jostakin syystä oli kiva myös hyytyä.
Lähtökohdat kisaan olivat vähän hankalat, sillä kisaviikon maanantaina akillekseni alkoi yhtäkkiä vihoitella. Se, että harjoittelu tapahtui ennen kisaa keskiviikkoa lukuunottamatta vedessä, tuskin vaikutti kulkuun kisassa, koska tätähän harjoitteluni on ollut jo pitkään. Hankalaa oli se, että ajatuksissa pyöri koko ajan, että kisan jälkeen on pidettävä taas ihan kunnon juoksutaukoa. Koska koin kisassa suoranaista vihaa yhtä kilpailijaa kohtaan, puran sitä nyt tähän. Tämä PM-kympin ulkopuolella juossut hahmo ei osannut pää…

Imatran jälkeen Århus

Olen nyt mieleltäni tosi malttamaton, joten en jaksa hirveästi puida menneitä. On kuitenkin mukava välillä vähän kirjoitella tänne, kun vaihtoehtona on lukea tenttiin. Jäljellä on vielä 8 kirjaa ja 11 päivää. Osa kirjoista on jopa mukaansa tempaavia, mutta kuten sanottua olen nyt malttamaton. Aloitan kirjan, siirrän sen syrjään, aloitan uuden, ja taas uuden. Tiedän, etten ehdi lukea kaikkea, vaikka oikeastaan haluaisin. Samalla tavallahan käy usein juoksussa. Edessä on jokin tavoite, johon ei lopulta ehdi valmistautua niin kuin haluaisi, koska jostain syystä on niin helppoa koheltaa.

Sm-maastoista on kulunut nyt yli viikko, ja on enää alle viikko aikaa ennen PM-kymppiä, joka juostaan Århusissa Tanskassa. Toisaalta olen ahtanut päähäni ajatuksen, että 34 minuuttia pitäisi alittua nyt, koska Suomen kympit ovat niin yksinäistä puurtamista, ettei niihin saa minkäänlaista latausta aikaiseksi. Mieltäni painaa nyt vain se tosiseikka, että aikaa tavoitteen vaatiman kunnon saamiseksi on kovin…

SM-maastot tulossa

SM-maastojen osallistujalista on saapunut järjestäjien nettisivuille. Naisten sarjaan on ilmoittautunut 42 maastomenijää, mutta kovia nimiä puuttuu. Itsekin mietin osallistumista 10-milaan. No, en todellakaan miettinyt!
Viimeksi kun maastojuoksin Imatralla, oli vuosi 2007. Forssan Salamalla oli kova vauhti päällä, ja joukkuetovereita pääsi tapaamaan ensiaputeltalla, jossa Sanni ja Janni olivat tiputuksessa. Minä puolestani olin juossut plantaarifaskiitin kelvottomaan kuntoon. Itse kisassa kulku oli hyvä, mutta menestymistä häiritsi se, että reitin alamäkiosuuden jouduin molemmilla kierroksillä kävelemään. Pariin viikkoon kisan jälkeen kävelykään ei enää sujunut.
Tänäkin vuonna olen saanut parahiksi jalkapohjan hieman kipeytymään. Tällä kerralla uskon kyseessä olevan vain pieni lastentauti, joka koettelee hetken ennen kuin jalat taas tottuvat juoksemiseen. En siis pelkää, että joutuisin taas vaihtamaan kesken kisan kävelyvaihteen päälle. Luottamukseni jalkojani kohtaan tällä hetkellä …

Saako nyt kilistää?

Telinevoimisteluharjoituksissamme saa kilistää kelloa, jos oppii jonkin uuden liikkeen. Viikko toisensa jälkeen odotan sitä hetkeä kun viimein opin jotakin. Olen mielestäni kehittynyt paljon verrattuna alkutilanteeseen, mutta mitään näyttävää en silti osaa. En ole koskaan kilistänyt sitä kelloa. Uhmakkaasti kuitenkin liu'un slidereilla pitkin permantoa ja teen puolivalmiita jättiläisiä.
Olen joskus aiemmin kertonut siitä, kun opin hengittämään uidessani rintauintia. Silloin aloin elätellä toiveita myös vapaauinnin onnistumisesta. Jossakin vaiheessa huohottaessani altaan reunalla hyväksyin sen tosiseikan, että vapaauinnin opettelu on liian epämukavaa. Olen joskus miettinyt uimakouluun osallistumista, mutta olen myös pystynyt siirtämään sitä aina vaan eteenpäin.
Myös uusin villitykseni, (sprintti)suunnistus, alkaa vahvasti vaikuttaa lajilta, joka olisi pitänyt aloittaa jo lapsena. Juoksukunnosta ei ole hirveästi hyötyä, jos vain päättömästi säntäilee, kuten tein Turku Sprint Cupin …