Poukkoilua ja joskus kaatumisilmeitä

Kauden 2015 piti olla tasonnostokausi, joka olisin nollannut Ruotsi-ottelun jälkeen suunnistuksen sm-sprintissä. Tasonnosto jäi toteuttamatta. Samoin jää sm-sprintti. Tavallaan sille olisi nyt ollut otolliset olosuhteet, kun en kuitenkaan voi panostaa kunnon juoksuharjoitteluun. Onnistuneen kauden ja Ruotsi-ottelun jälkeenhän olisi jäänyt vain viikko aikaa muuttua suunnistajaksi. 
Akilles tuntuu nyt melko hyvältä. Vauhtia en ole vielä yrittänyt etsiä, eli olen siirtynyt vähitellen mummohölkästä reippaaseen. Todennäköisesti suunnistustulokseni vain paranisi, kun jalat etenisivät ajatuksen kanssa samaa vauhtia, mutta nyt en uskalla ottaa mitään riskejä. Akilles ei ole vielä valmis millekään äkkinäisille suunnanmuutoksille, nilkan muljahduksille tai pikaisille spurteille.
En ole kuitenkaan järin helposti lannistuvaa sorttia. Sitä vastoin innostun ehkä turhankin helposti. Olin Turku Triathlon Weekendissä sprinttimatkan juoksuosuuden kärkipyöräilijänä. Triathlonistien menoa seuratessani h…

"Huuda hep, jos näet sinistä taivasta!" Näin Matti kehotti tekemään vaelluksellamme Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tarkoitus ei ole kirjoittaa mitään sääraporttia, koska säät nyt ovat mitä ovat, mutta kerronpa, että Lapin erämaassa kaikui "Hep!" kokonaista kaksi kertaa.
Olimme siis parrakkaamman puoliskoni Matin kanssa jälleen perinteikkäällä Kalevan kisojen jälkeisellä yhdistetyllä Lapin vaellus- ja sukulointireissulla. Perinteet ovat tähän mennessä yhden Kevon vaelluksen mittaiset, ja viime vuosikin jäi jalkojen juoksukelpoisuuden vuoksi väliin. Tänä vuonna jalkojen tilanne johti ennen kokemattomaan tapaukseen, jossa kiltisti jonotin lippujonossa pääsyäni Kalevan kisa -näyttämölle. Akilles oli vaivannut jo niin kauan, etten kaivannut radalle; olin jo tottunut osaani tämän kesän suhteen. 
Olin kuitenkin edeltävällä viikolla saanut lääkäriltä armahduksen ja ohjeeksi katsoa vielä ainakin elokuun loppuun asti, voisiko konservatiivinen hoito korvata leikkauksen. F…