Forssalainen turkulainen Forssassa

Joskus sitä päätyy yllättäviin tekoihin. Olen nimittäin majaillut jo yli viikon Forssassa, mikä ei tavallaan ole kovin yllättävää, sillä siellähän kaikki sai alkunsa. Erikoista tässä on se, että olen töissä. Eikä sekään toki ole kovin ihmeellistä, jos ottaa huomioon, että opiskelin koko viime vuoden ilman opintotukea, enkä ollut edes kesällä töissä ja rilluttelin vain pitkin A:lla alkavia mantereita. Työ oli siis sopiva lenkki tähän ketjuun. Yllätys piilee siis työpaikassa, johon olen päätynyt. 

Poikien liikuntatunnit olivat yksi niistä harvoista aineista, joita en kokeillut peruskoulu- tai lukio-opiskeluni aikana. Nyt olen kuitenkin kaikista mahdollisista aineista päätynyt opettajaksi juuri y-kromosomaalisille, suorastaan testosteronia tihkuville, liikuntatunneille. Olenhan sentään biokemisti, joka opiskelee äidinkielen opettajaksi.

Työasioita en ala täällä kertaamaan, mutta Forssasta voisin sanoa pari valittua ja tarkoin harkitsematonta sanaa. Täällä on hyvä uimahalli, jos Vesihelmeä voidaan edes niin mitättömällä nimellä kutsua. Vesijuoksu sujuu Vesihelmessä nopeasti, koska reitit ovat vaihtelevia, jopa yli viiden minuutin pituiset kierrokset ovat mahdollisia. Ruuhkaa on myös vähemmän kuin Turun pienimmissä uimapuljuissa. Vesihelmessä on myös kylmäallas ja poreita, joissa voi palautella jalkoja, jos niitä nyt saisi edes rasitettua. (Ja saanhan minä. Olen juossut jo ainakin 6 lenkkiä tämän noin kolmen viikon aikana, jona olen antanut itselleni luvan juosta.) Vesihelmi on tunnettu myös maailman vanhimmasta crosstraineristaan, jota edes minä en ole saanut vielä rikottua. Toisaalla olen rikkonut kyseisiä kapistuksia ainakin neljä (en tosin tunnusta itseäni ainoaksi syylliseksi).

Forssa tuntuu myös olevan hyvä leirikohde. Vajaavaisen juoksutuntuman vuoksi jätin viime viikonloppuna Pajulahden maastokatsastuksen ohessa pidetyn leirin väliin. Aluksi surkuttelin kovaa kohtaloani, mutta onneksi Matti oli suostuvainen leiriytymään luokseni Forssaan ja päättämään maratonin jälkeisen ylimenokauden tiukkaan leirirupeamaan. Talvikin tuli, mutta tiet pysyivät hyvinä ja aurinko paistoi. Saatoimme siis tehdä lauantaina matillisen (ja jopa maltillisen) kiihtyvän juoksuharjoituksen. Perjantaina olimme toki jo avanneet leirin Pajulahden leirin ohjelman mukaan jalkateräjumpalla ja vesijuoksulla. Lauantai-illan kruunasi koripallotreenit Heikan koululla, jonne tietysti neuvokas liikunnanopettaja sai avaimet, vaikka kyseessä ei ollutkaan oma koulu. Salamaisella yleisurheiluseuralla oli auttava kätensä tässä välissä. Kovan treenipäivän jälkeen uitimme jalkoja jäisessä ja hyisessä paljussa, jossa Matti kykeni olemaan 8 minuuttia. Itse tyydyin noin 5 minuuttiin. Sunnuntaina viihdyimme vedessä hieman kauemmin, mutta kyseessä olikin pitkä vesijuoksulenkki juoksuverryttelyin. Mahtava leiri, josta kuuluu osakiitos myös äidille, joka vastasi suurimmasta osasta ruokahuoltoa.

Pitänee jatkaa forssailua. Huomenna aion oikein juosta töihin.

Kommentit

Suositut tekstit