Ekat esteet
Tähtäys Kalevan kisoihin on alkanut sikäli, että olen saanut majoituksen
Turun
Urheiluliiton siipeilijänä. Olen siis päättänyt olla Vaasassa
Kalevalaisten aikaan. Tarkemmasta kohdistuksesta ei ole hajuakaan.
Epäonnistunutkin viime kausi takaa mahdollisuuden osallistua 800 m:lle,
1500 m:lle, 5000 m:lle, 10 000 m:lle ja esteisiin. Epäonnistunut tämä
kausi ei takaa menestystä yhdelläkään matkalla.
Vammojen jälkeinen harjoittelu on tänä kesänä ollut varovaista. Aiemmin
tavoitteeni ollut ollut palata mahdollisimman nopeasti vammaa edeltävään
kuntoon. Olenkin päässyt tavoitteeseeni aina hyvin, sillä vamma on
hyvin nopeasti uusiutunut. Tällä kerralla tavoitteena on päästä
parempaan kuntoon kuin ennen vammoja. Jostakin syystä en ole tajunnut
tätä aiemmin. Jotta voin päästä tavoitteeseeni, jalat on ensin saatava
niin kestäviksi, että niillä voi harjoitella pitkiä aikoja
loukkaantumatta. Kesä on siis mennyt siihen, että olen totuttanut
jalkojani vähitellen kestämään. Mistään muualta kuin lihaksista ja
päästä ei saa sattua. Päästä kyllä sattuukin jatkuvasti, kun tuntuu,
että homma ei lainkaan etene kunnon osalta, jalkojenkin osalta hyvin
hitaasti. Tavoite kuitenkin on, että syksyyn mennessä jalkani jo
kestävät harjoittelua.
Tämän uuden ajattelumallin vuoksi esteet Kalevan kisoissa tuntuvat
riskivalinnalta esteylitysten takia. Kasi ja tonnivitonen taas vaatisivat
rataharjoittelua, vitonen ja kymppi puolestaan vauhtikestävyyttä.
Tilanne on hankala, koska tällä hetkellä minulta puuttuvat vähintäänkin
vauhtikestävyys ja irtiottokyky. En ole uskaltanut tehdä kuin yhden
rataharjoituksen, tai oikeastaan kolme, jos kisatkin lasketaan. Olenhan tehnyt kisat ikään kuin lyhyinä rataharjoituksina. Kovat harjoitukset olen tähän asti tehnyt mäkiharjoituksina (2 kpl), reippaina (2 kpl) tai lyhempinä vetoina (2 kpl) hiekkatiellä. Ennen
Kalevan kisoja ei ole enää hirveästi aikaa, enkä oikeastaan uskalla tehdä rataharjoituksia vielä heinäkuun puolella. On siis tyydyttävä ajattelemaan myös Kalevan kisoja osana harjoituskautta, siis harjoituksena.
Eilen aamulla pähkälin ja
mietin, uskaltaisinko kokeilla esteitä
Tilastopajacupissa, koska Kalevan kisat eivät saisi olla ensimmäinen
estekisani. Pähkäilyjen tulos oli juosta 3 x 1000 m
esteharjoitus ilman palautuksia alle 3.40-vauhdilla. Aikani oli 10.54,35
eli tein harjoituksen vauhdilla 3.38/km. Sivutuotteena voitin VarSyn
piirinmestaruuden. Homma tuntui helpolta, mutta vaikealta, enkä vielä
tiedä, juoksenko Vaasassa esteet. Harjoituksen pääasiallinen tarkoitus
olikin totuttaa jalkoja rataan ja esteisiin.
Jalat tuntuivat kestävän, vaikka vasen nilkka vähän muljaltikin ja
homma meni hetkeksi melkein kävelyksi. Positiivista jalkojen
kivuttomuuden lisäksi oli se, että
notkoselkäisyys ei vaivannut juoksuani ehkä niin paljon kuin yleensä.
Itse asiassa keskityin kisan aikana ehkä liikaakin juoksuasentoon
vauhdin kustannuksella, mikä ei toisaalta haittaa, koska
tarkoituksenikin on tänä kesänä keskittyä vikojen korjaamiseen.
Kisan jälkeen pidimme lyhyen esteharjoituksen Turun Urheiluliiton
16-vuotiaalle Hanna Uskille, joka haluaisi juosta 1500 m esteet oman
ikäluokkansa sm-kisoissa. Jo ensimmäinen yritys näytti hyvältä, toinen
johti kaatumiseen, kolmas oli hieman varovainen ja neljäs kruunasi
harjoituksen. Hannan juoksu lähti kaatumista lukuunottamatta heti
laskeutumisen jälkeen sujuvasti liikkeelle, eikä ponnistus kohdistunut taivaisiin vaan kohti kulkusuuntaa. Hannasta saan siis kohta kiriapua eilisen kaltaisiin (yksinäisiin) pm-esteisiin.
Joko olet valinnut matkan HämSyn pm-kisoihin? Kilp.kalenterin mukaan ilmoittautuneet näyttäisi menevän 11-7-2.
VastaaPoistaTällä hetkellä näyttäisi siltä, että juoksen vitosen, ei muita. Harmittaa kyllä vähän, että jää hyviä pm-titteleitä saamatta, mutta ehkä pidän nyt ratajuoksut aisoissa. Maanantainakin tuli jo treenin tilalle yhtäkkiä ylimääräinen kasin kisa.
VastaaPoistaVarmaankin viisas valinta. Miten muuten jalkasi reagoi esteisiin? Onko ero sileän juoksuun vähäinen vai merkittävä?
VastaaPoistaPS. Kyllä yu:n arvostuksen vaihtelun alueittain huomaa: teillä YHDEN piirin kisoissa kk:n mukaan ilmoittautuneita 194, meillä kesäkuussa KOLMEN piirin am-kisoissa 68+34=102..
Jalka sieti esteet ihan hyvin. Kisan aikana en huomannut mitään tuntemuksia, muita kuin sen, että ns. terve jalka tuli parilla esteellä todella huonosti alas, joten vähän ontumiseksikin meni. Tästä ei kuitenkaan jäänyt mitään tuntemuksia loppuverryttelyyn.
VastaaPoistaSeuraavina päivinä huomasin, että pohkeet meni tosi jumiin. Jumia kesti noin viikon. Tämä onkin se tämän hetken ongelma. Jalkojen palautuminen on niin hidasta, ettei harjoittelu voi olla kuntoa kehittävää.
Varmasti on alueellisia eroja arvostuksessa ja muussakin, mutta ihan yleisesti luulen, että lopulta pm-kisat on suositumpia kuin aluemesteruuskisat. Sekä Varsy että Hämsy on saanut ihan kohtuulliset määrät osallistujia itsenäisinä, mutta heti kun näitä kahta aletaan ympätä yhteen Satakunnan ja toistensa kanssa, ketään ei enää kiinnosta. Harmillista, että 1+1+1 ei ole 3. Itsekin olen huomannut, että Turussa asuvalle Ikaalisten HämSyn pm-kisat Ikaalisissa (monesti ovat Ikaalisissa olleet) ovat hieman kaukana. Mälsää!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuo jälkimmäinen viestini taisikin olla tarpeeton (meni hiukan ristiin:).
VastaaPoistaVälimatka-kysymys täällä(kin) on ongelma, mutta näkisin, ettei se suurin. Koko homman suunnittelu ja organisointi tuntuu olevan sössitty siinä määrin, ettei am-kilpailut tällaisenaan voi tämän paremmin toimia. Koko hommasta välittyy pakkopullamaisuus. Tiedä sitten, jos järjestävät seurat ovat jo niin tottuneet vallitsevaan menoon, etteivät oikein osaa odottaakaan suuria urheilijamääriä.
Pakkopullamaisuus... Se se on. Järjestäjät leipovat ja urheilijat järsivät. Ei oo kai kiva leipoo, jos toisille ei maistu. Ei oo kai kiva syödä, jos ei oo rakkaudella leivottu.
VastaaPoistaJostain syystä piirinmestaruus tai aluemestaruus ei ole mitään. Eihän se olekaan, jos sen saavuttaminen on helppoa. Pitäisi saada enemmän haastetta, jotta taso nousisi. Haastetta ei saa, jos piirin sisällä ei ole tasoa. Kolmessa piirissä voisi olettaa olevan enemmän tasoa kuin yhdessä, mutta onko sittenkin hienompaa olla perinteinen piirinmestari kuin joku mitäänsanomaton aluemestari.
VastaaPoistaRatkaisu? (Huom. en ole miettimyt asiaa kahta sekuntia kauempaa): Voitaisiin ehkä siirtyä piirien väliseen sm-kisaan (piiriottelu), johon karsittaisiin pm-kisoissa.
Juuri näin. Kohta ei leivota enää ollenkaan, kun ei kelpaa tai ole syöjiä. Ja toisaalta, jos leipomus maistuu kitkerältä, siirrytään muihin syötäviin.
VastaaPoistaJos haastetta (eli lähinnä vastustajia) ei ole, ei se piirinmestaruus/aluemestaruus tunnu miltään. Kunhan juoksee kisan läpi ja saa tehtyä harjoituksen. Kolmessa piirissä VOISI olettaa olevan enemmän tasoa/jengiä, mutta esim. silloin kesäkuun am-kisoissa oli porukkaa likimain saman verran kuin saman seuran järjestämissä pm-kisoissa aiempina vuosina.
VastaaPoistaErilaisia toimivia ratkaisumalleja voi varmasti kehittää useampiakin. Mutta löytyykö riittävää tahtotilaa ongelmien korjaamiseen?
Leijukoon tahtotilakysymys ilmojen halki takaraivoihin.
VastaaPoistaPelkäänpä pahoin, että sinne se myös jää..
VastaaPoista