Leireilyä ja mukulakivikisailua

Kiireiltäni (laiskuuttani) en ole ehtinyt (jaksanut) koota viime vuodesta mitään tilastoa, jonka voisi näin vuoden alussa täräyttää heti tähän alkuun. Juoksijan vuosihan vaihtuu jo syys-lokakuun tienoilla.

Portugalin leirini (27.12.2013-16.1.2014) sen sijaan ansaitsee maininnan. Tehtynä on tällä hetkellä muutama kovempi treeni:
Pe Matkustus ja kevyt
La Kiihtyvä 10 km (4.30/km -> 3.24/km)
Ti 2 x 2 km maastossa + 2 x 1 km tiellä + 2 x 0,5 km tiellä + 2 x 200 m tiellä
To Reipas 8 km + muutama 30 s mäkiveto
La XLV Grande Prémio dos Reis, Faro (5,65 km)

Näiden treenien lisäksi olen lähinnä pyöräillyt maastopyörällä ja vesijuossut Taviran uimahallissa, koska oma Santo Antónion kotihallimme ei ole ollut auki koko vuonna.

Leirin aikainen meno on tavallaan ollut helppoa ja tavallaan tahmeaa. Kovat aina menevät, mutta kevyet usein tuottavat tuskaa leiriolosuhteissa. Niin tänäkin vuonna. Tiistain vedot kulkivat helposti, mutta treeni oli ensimmäinen, jonka pitkiin aikoihin juoksin ikivanhoilla Tarthereillani (tai ylipäätään millään kevyillä kengillä). Pohkeethan siitä tulistuivat, joten torstain reipas olikin odotettua pahempi vastus. Onneksi Faron katujuoksua edeltäneellä aamulenkillä pohkeet olivat jo ihan toiminnassa, vaikka meno tuntuikin muuten nuutuneelta, mutta niihän se aina ennen aamupalaa tuntuu, joten en viskannut puunhalkomisvälinettä kaivoon.

Kisajärjestäjät olivat tuttuun tapaan järjestäneet bussikuljetuksen Faron kisaan. Tavanomaisesta poiketen bussikyyti oli kuitenkin puoli tuntia myöhässä, joten aloin jo miettiä osallistumista miesten kisaan, jonka lähtöaika oli 25 min myöhemmin kuin naisten. Toiseksi varasuunnitelmaksi kehittelin kovan kympin Monte Gordossa. Bussi kuitenkin saapui viimehetkillä, ja olin jo melkein pettynyt, että joudun sittenkin juoksemaan 4,7 km:n naisten kisan.

Saavuimme kisapaikalle lopulta noin tuntia ennen kisaa, joten aikaa oli riittävästi, vaikka yleensä kaipaankin pientä rauhoittumista kisapaikalle saavuttuani. Koska Heini oli kisassa ensimmäistä kertaa, kiersimme kisareitin läpi. Yllättäen se ei ollutkaan sama kuin viime vuonna. Se oli vähän viimevuotista mukulakivisempi, jos mahdollista (toki pätkä punaista mattoakin oli jalkoja hellimässä). Oletin kuitenkin kisamatkan säilyneen samana. 

Startin lähestyessä alkoi tuttuja naamoja kömpiä koloistaan: Ana Cabecinha eli viime vuotisen kisan voittaja ei mielestäni näyttänyt olevan parhaassa iskussaan, mutta alkuverryttelyn perusteella ei auta tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, eihän oma kulkunikaan tuntunut parhaalta mahdolliselta. Kisan alussa kuitenkin huomasin, että Ana oli tänä vuonna liikkeellä varovaisella taktiikalla, tai itse olin hyökkäävällä (Ana oli varovaisella ekan tonnin vauhdista päätellen, 3.35/km). Vuorottelimme Anan kanssa vetopaikalla ja noin 4,2 km:n kohdalla tarkastin garminista juostun matkan. 4,2 km. Oli viimeiset hetket kiristää vauhtia. Kieltämättä hieman epäilytti, että matkaa olisi enää puoli kilometriä. Lopulta sitä oli vielä melkein 1,5 km. Lopussa alkoi jo vähän pelottaa, että Ana kurvaa ohitseni, mutta taakse en viitsinyt katsoa.

Tulokset

Mitä sanoi garminaattori: 3.35 - 3.31 - 3.36 - 3.30 - 3.24 - 2.02 (650m, Garmin näyttää keskivauhdiksi 3.11/km). Tässä kiireessä voin nyt vuosiyhteenvetona todeta, että vuosi sitten matkasin suunnilleen samaa vauhtia, mutta pysähdyin maaliin noin kilometriä aiemmin.

Jännää. Kuva: A-P Niinistö.

Lähtörytinät. Kuva: A-P Niinistö.

Matin maaliintulo. Kuva: A-P Niinistö.

Palkintojenjaossa. Ana - Janica - Heini. Vasemmalla oleva punatakkinen viiksimies kertoi kilpailleensa 80-luvulla Saarijärvellä ja leireilleensä samoihin aikoihin Suomessa ja Ruotsissa. Kuva: A-P Niinistö.