Niin ne Kalevan kisat

Viime aikoina kysymys on koskenut Kalevan kisojen matkavalintaa. Sitä on kyselty minulta ja minä olen kysellyt sitä muilta. Ensin kyselin vinkkejä, mille matkalle ilmoittautuisin. Helpottava käsky kävi: kaikkiin muihin paitsi kasille. Niinpä päivän viimeisillä voimillani veivasin älyluurini ruudulle Kalevan kisa -ilmoittautumisen tonnivitoselle, vitoselle, kympille ja esteisiin. Sitten nukahdin. 

Tänään heräsin töissä kolmelta iltapäivällä toimittajan puhelisoittoon. Piti kuulemma tietää, mitä matkoja juoksen Kuopiossa. Neljä pisintä matkaa ei kuulemma kuulostanut uskottavalta urakalta. Kävin toimittajalle läpi kaikki matkavaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet. En kuitenkaan antanut oikeastaan mitään vastausta.

Jos hakisin esteiden EM-rajaa, tietäisin, mitä tekisin. Jos haluaisin "varmimman" mitalin, valinta olisi jo tehty. Jos haluaisin joka päivä mahdollisimman hyvän tuloksen, tietäisin jo valintani. Ongelma on siinä, etten tiedä, mitä haluan.

Viime postauksen jälkeen sääri alkoi tuntua treenikelpoiselta, joten tein lyhyen treenijakson, kun emme saaneetkaan joukkuetta sm-viesteihin. Lyhyydestään (kaksi ratatreeniä) huolimatta, treenijakso oli takkuinen, vaikea, nihkeä, väsyttävä ja hivenen liian lähellä Kuortaneen eliittikisoja. Kuortaneen vitosella jalat olivat väsyneet, mikä helpotti huomattavasti saavuttamaan tavoitteen, joksi oli asetettu "ei kiihtyvä vauhti". Hyydyin helposti, mutta en ollut järin tyytyväinen. Tein erinäisiä päätöksiä vitosesta ja Kalevan kisoista.

Huvin vuoksi ja treenin kannalta ohjelmistoon oli hyytyvän vitosen jälkeen valittu Hämsyn pm-kasi, jolle lähdin vitosen rytmillä, koska muita vauhteja ei ollut. Hitaan alun vuoksi hyytyminen ei ollut mahdollista, joten juoksin elämäni ensimmäisen hapottoman kasin (2.13 ja risat). Kisan jälkeen jäi tunne, että en saanut itsestäni kunnolla irti. Siispä painelin toisen pm-kasin seuraavana päivänä Varsinaisessa Suomessa. Aika parani parilla kymmenyksellä ja hapot tulivat jo 200 metrin jälkeen. Oikeastaan minulle oli ihan sama, mitä näissä kasin kisoissani tapahtui, kun niiden oli tarkoitus vain vaihtaa jaloissani vellonut vitosen rytmi paremmaksi ajatellen Lapinlahden tonnivitosta.

Pian jo koittikin Lapinlahti ja 1500 iloista metriä. Jälleen hapoton kisa ja enkka sekä taas tunne siitä, että parempaa on tulossa, koska viimeisen kierroksen alkaessa toivoin, että niitä olisi ollut vielä kaksi. Sain siis hyvän mielen ennen Joensuun eliittikisojen esteitä. Jopa 10 minuutin alitus kävi mielessäni. Piirsin sen käteenikin. Jalat olivat kisapäivänä hyvät ja avausvedoissa jopa loistavat. Kisassakin ne toki tarjosivat kauden parastaan, mutta vieläkään tämän kesän estekisat eivät ole tuntuneet siltä kuin niiden pitäisi.

Etenen nyt siis pussi päässä kohti tuntematonta haastetta. Pussissa on myös hikinen kaksiomme. Ikkunat on julkisivuremontin piikkaustöiden takia peitetty levyillä ja ikkunoiden avaaminen on kiellettyä. Kolmenkymmenen asteen helle on muuttanut kämppäämme. Totuttelu kuumaan kisaviikonloppuun on siis alkanut. Viimeisimmän puhelun perusteella matkavalinta siirtyy vielä päivällä tai parilla.