Loisena Kalevan kisoissa

Torstai

Kun hyppäsimme Matin ja Marco Bertolottin kanssa Mini Cooperin uumeniin, en vielä ollut tehnyt päätöstä, mille matkoille osallistuisin. Matkalla soitin Lammisen Minnalle, koska Minnalta saisin kuulla varmasti objektiivisen mielipiteen. Minnakin oli kuitenkin tällä kerralla hieman neuvoton, joten kun kuutisen tuntia myöhemmin saavuimme kisakanslian pihaan, päätös oli yhä tekemättä. Neljä kirjekuorta kädessäni majapaikkamme Pelastusopiston ovella tein vihdoin päätöksen: En voi juosta huomenna kisaa, jos en tiedä siitä tänään. Kisamatkoiksi oli siis valittava esteet ja vitonen.

Perjantai

Koska kisaa ei ollutkaan, tein vähän reippaamman aamulenkin. Kuuman kelin vuoksi yritin juoda päivän aikana mahdollisimman paljon, vaikka en juomisesta pidäkään. Vesi tulee heti läpi, mutta mehut ja urheilujuomat tekevät mahan kipeäksi. Maito menisi, mutta sitä ei ole kovin kätevä kuljettaa juomapullossa. Siis join litkua eli reilulla kädellä laimennettua mehun ja urheilujuoman sekä suolan sekoitusta. Kyseinen liuos on mukava kasvualusta myös homeelle, joten lämpimässä kelissä onnistuin juomaan mukavan erän myös moista kasvatuslitkua.

Heti kun tajusin tilanteen, otin maitohappobakteeripillerin, mutta mieltäni jäi jäytämään aiemmat juomapulloista saadut mahataudit. Pitäisikö sittenkin rykäistä tänään kymppi tai tonnivitonen ennen mahan sekoamista? En kuitenkaan muuttanut päätöstäni, joten seurailin perjantain kisailut katsomon puolelta. Erityisen mukava oli seurailla, kuinka vammoista kärsinyt kärkinelikko ovat paluumatkalla Suomen kärkeen. Minna ja Oona irrottelivat kisan jälkeen vielä kunniakierroksellakin.

Lauantai

Maha oli melko normaali, mutta sanottakoon, että Bajamajat kyllä tuli useaan otteeseen testattua. Jalat sen sijaan eivät olleet enää eilisen veroiset. Kun pääsimme radalle, ja otin muutaman avausvedon piikkareilla, tiesin, ettei kisasta olekaan tulossa mikään EM-rajan metsästys. Päätin panostaa mahdollisimman hyvään sijoitukseen ja unohtaa aikatavoitteet. Toki EM-rajahaaveet olivat muutenkin jo minimaaliset, mutta uskoin pystyväni juoksemaan lähelle rajaa hyvillä jaloilla, joita ei tällä kerralla ollut tarjolla. Oli siis ehdottoman tärkeää, etten juoksisi tätä vähän huonompaa paria pois alta liian kovalla alkuvauhdilla. Suunnitelin ja toteutin siis alkuun 3.20-vauhtisen tonnin.

Ilokseni ja harmikseni Johanna kaatui ja joutui keskeyttämään. Uskon, että ilman keskeytystä Johanna olisi kyllä kaatumisesta huolimatta pystynyt pitämään minut takanaan. Yhtälailla ilokseni ja harmikseni rohkeasti EM-rajaa metsästämään lähtenyt Minttu väsyi lopussa ja pääsin hänen ohitseen samalla hetkellä kun hän päätti keskeyttää. Olin siis yhtäkkiä hitaasta alkuvauhdistani huolimatta tai sen ansiosta päätynyt kisan kolmanneksi. En kuitenkaan osannut riemuita mitalista täysin siemauksin, koska lopulta olin valinnut estekisan juuri siksi, että tämän kauden tilastojen mukaan kaikki parhaat (Oonaa ja Minniäkin olisi toki kaivattu) olivat paikalla, joten kyseessä oli aidosti Suomen parhaiden estejuoksijoiden välisestä mittelöstä. Nyt kisan jälkeen jäi tunne, että pääsin liian helpolla.

Sunnuntai

Aamupalalla taas hain vähän jännitystä juomalla vahingossa kokkareista maitoa. Sekään ei onneksi pystynyt juuri homelitkua parempaan. 

Kun vitosen starttipyssy oli pamahtanut, lähdin tuoreilla* jaloilla toteuttamaan suunnitelmaani, joka oli roikkua ja kiriä. Tämän kauden tilastojen perusteella katsoin kyseisen taktiikan olevan ainoa mahdollisuuteni. Camillan ja Minnan pitämä matkavauhti tuntui melko sopivalta, mutta mielessäni ei hetkeäkään käynyt vauhdin lisääminen tai Johannan saavuttaminen. Minna kertoi kisan jälkeen, että hän mietti kovastikin kärjen saavuttamista. Ehkä tämän takia sain rauhassa peesailla. Olin jo julkisesti ennen kisaa ilmoittanut, että aion kyttäillä ja satsata kaiken loppukiriin, joka toteutusvaiheessa tottavie tuntui helpolta. Helpoimmat ja rennoimmat metrit koko kesänä.

Valmentajan eli Pekan kellosta kisan jälkeen löytyivät seuraavat kierrosajat:

1.23,2

1.21,7

1.19,3

1.20,5

1.19,6

1.22,7

1.22,4

1.20,6

1.21,3

1.22,8

1.20,3

1.15,2

30,3

Itä-Suomen kiertueesta lähtien vasen akilles on vähän treenien alussa kipuillut, joten nyt yritän tehdä mahdollisimman vähän mitään, jotta kesä voisi vielä jatkua ehjänä. Tänään kiropraktikkokäynnin ja mm. nilkkalukon avaamisen jälkeen jäi ihan hyvä tunne.

*En tiedä, miten Ylen selostukopissa tiedettiin, että jalkani tuntuivat eilisestä estekisasta huolimatta melko tuoreilta. Pohkeet olivat vain vähän kipeät, mikä ei haitannut lainkaan. Reidetkin olivat vain hieman väsyneet, minkä koin vaikuttavan ehkä vähän matkavauhtiin.