Pohjoismaisiin maastoihin

Moi. Lähden kohta kohti Vantaata ja Hakunilaa, koska huomenna on PM-maastot. Kisakauden päättymisestä on vielä niin lyhyt aika, että olen ehtinyt panostaa vasta lepäilyyn ja perusjuttuihin. Maastoa en ole erityisesti jauhanut. Tuntumaa toki tuli kahtena edeltävänä viikonlopuna Pajulahden katsastuksesta (7 km) ja Turun Lounapolkujuoksusta (5 km), mutta irtiottokyky tuntuu jääneen Olympiastadionille. 

Kuulemani mukaan Hakunilan maastojuoksureitti on melko rankka. Itsehän en ole sitä testannut, koska Hakunilan sm-maastot jäivät väliin säärivamman vuoksi. Lounapolkujuoksussa tajusin, että möykkyinen, polkuinen, kivikkoinen, mäkinen ja huonokuntoinen reitti olisi onni, koska rämpiminen on ihan jees. Vuoden 2013 sm-maastoja sivusta seuranneen silmin reitti on kuitenkin melko juostava. Oman lisänsä siihen tuo toki lumi, loska tai märkyys. Ne eivät ole ongelma, jos saan vaihdettua piikit "maastopiikkareihini", joiden "piikit" on vaihdettu viimeksi noin 10 vuotta sitten. Muussa tapauksessa voi olla liukasta, koska monet maastojuoksukisat hiekkareiteillä ovat tasoittaneet piikit näteiksi kummuiksi. Katsotaan, kuinka työkalut purevat.

Maastopiikkarit, jotka saivat nykyisen tittelinsä palveltuaan ensin radalla 2000-luvun alussa.

Lounapolkujuoksusta voitin Adios Boosteja paremmin maaston sopivat pelit. Olen jo nyt pihkassa näihin, vaikka en ole vielä edes juossut näillä.

Viime viikolla lokakuun viimeisenä päivänä päätin, että kesän viimeinen pyörälenkki oli siinä.

Ylin kuva on lokakuun viimeiseltä päivältä. Muut on otettu aiemmin.