Vaelluksia ja vaelluksia

Kirjoittaminen tai lukeminen tällä leirillä ei ole oikein sujunut. Juoksemisestakaan ei aluksi tullut oikein mitään. Siksi latelen tähän nyt vain kuvia vaelluksiltani. Olen vaellellut ympäriinsä, mutta kameran kanssa olen jaksanut riehua vain Sedonan ja Grand Canyonin vaelluksilla, joista kummatkin olivat aamusta iltaan -vaelluksia. Loppuun omistan myös muutamia Flagstaff-kuvia Minni Kankaalle, joka puuttuu tältä leiriltä.

Vaellus Sedonassa

Sedonan vaelluksestani vaeltelin noin puolet Lammisen Villen kanssa. Reittini näyttää kartalla tylsältä, koska se sisälsi vain Wilson Mountain Trailia eri suuntiin. Jotkin kohdat tahkosin jopa neljästi mutta en ehtinyt kyllästyä. Näin yhden päivän aikana kaikki vuodenajat kaikkina vuorokaudenaikoina. Alkumatka oli mäntymetsää, joka yhtäkkiä olikin jo erinäisten välivaiheiden kautta vaihtunut kaktuksiksi ja paahtavaksi auringonpaisteeksi. Jouduin jossakin vaiheessa jopa säännöstelemään vesivarastojani, kun taivalsin hetkittäin jopa 160:n sykkeellä 1300 metrissä etelärinteellä. Tunnin päästä olin jo kuitenkin 2100 metrissä lumikinosten keskellä nautiskelemassa viileästä vuoristoilmasta.

Vaellus Grand Canyonilla

Seuraavan turistikameravaelluksen teimme koko Turun juoksuperheen voimin. Vaelluskohde oli Grand Canyonilla. Lähdimme South Kaibab Trailheadista (2200 m), pyörähdimme Colorado Riverin toisella puolella (750 m) ja palasimme takaisin yli kahteen tonniin Bright Angel Trailheadille. Vaelluksen pituus oli kokonaiskestoltaan kaikin puolin optimaalinen 7 tuntia 46 minuuttia. Ensinnäkin tärkeintä on, että sain mitattua sykkeitä ja etäisyyksiä Polarillani koko matkan ajan. Kun saavuimme perille, mittari ilmoitti, että akkua on enää 6 prosenttia jäljellä ja olisi aika sammuttaa gps. Sain siis kaiken talteen ja totesin myös, että Polarin akku todella kestää luvatun 8 tuntia, kun sykemittaus ja gps ovat molemmat päällä. Toiseksi oli ihan kiva päästä pois mailin syvyisestä kuilusta ennen pimeän tuloa. Sehän koitti suunnilleen samoihin aikoihin, kun istahdimme autoon.

Tästä homma lähti. Joki on vielä näkymättömissä mailin verran alempana.

Nämä muulijonot hidastivat menoamme, koska välillä piti pysähtyä odottamaan, että duunarit olivat saaneet tien tasoitettua.

Joki alkaa jo häämöttää syvyyksissä.

Vihdoin sellaista vesijuoksua, josta voi nauttia kaikilla aisteilla. Vesi on kuulemma ympäri vuoden 8 asteista. Se toimi siis samalla myös hyvänä palautuksena juuri suoritetulle kymmenen kilometrin alamäkikävelylle.

Flagstaff

Jostakin syystä olen ottanut melko vähän kuvia itse Flagstaffista, mutta Minnille olen valikoinut sekä tuttuja että outoja maastoja.

Woody Mountain Roadilta

Lähireitistöä

Campbell Mesa Trail