Mitä sanoi akilles uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmästä?

Kauden 2015 piti olla tasonnostokausi, joka olisin nollannut Ruotsi-ottelun jälkeen suunnistuksen sm-sprintissä. Tasonnosto jäi toteuttamatta. Samoin jää sm-sprintti. Tavallaan sille olisi nyt ollut otolliset olosuhteet, kun en kuitenkaan voi panostaa kunnon juoksuharjoitteluun. Onnistuneen kauden ja Ruotsi-ottelun jälkeenhän olisi jäänyt vain viikko aikaa muuttua suunnistajaksi. 

Akilles tuntuu nyt melko hyvältä. Vauhtia en ole vielä yrittänyt etsiä, eli olen siirtynyt vähitellen mummohölkästä reippaaseen. Todennäköisesti suunnistustulokseni vain paranisi, kun jalat etenisivät ajatuksen kanssa samaa vauhtia, mutta nyt en uskalla ottaa mitään riskejä. Akilles ei ole vielä valmis millekään äkkinäisille suunnanmuutoksille, nilkan muljahduksille tai pikaisille spurteille.

En ole kuitenkaan järin helposti lannistuvaa sorttia. Sitä vastoin innostun ehkä turhankin helposti. Olin Turku Triathlon Weekendissä sprinttimatkan juoksuosuuden kärkipyöräilijänä. Triathlonistien menoa seuratessani homma alkoi kutkuttaa. TTW:n aikoihin en ollut vielä päässyt progressiivisessa juoksunaloittamisessani minimaalista mummohölkkää pidemmälle, joten "järjestin" itselleni omia triathloneja, joissa minulla oli lupa kuunnella akilleksen viestejä "kisan" aikana ja juosta sellaista vauhtia, ettei maltillinen progressio kärsi.

Ensimmäisen triathlonini päiväksi valitsin viime viikon sunnuntain (23.8). Juoksuvauhdeissa ja -matkoissa olin edennyt tätä ennen 5.30/km-vauhtiin ja 8 kilometriin. Jostakin syystä valitsin triathlonmatkaksi perusmatkan (varmaankin jotain olympiahaaveita). Päätin, että koska voin juosta vain kevyttä, suoritan kaikki lajit kevyesti. Tukikohtani eli kisakeskus ja vaihtoalue sijaitsivat Samppalinnan maauimalassa.

Tässä on ensimmäisen "triathlonini" tulokset:

23.8.2015

Uinti 1500 m: 32.04 -> 2.08/100m, keskisyke 118, max 134
T1: 10.12 (vessa, suihku, vaatteiden vaihto, pyörän lukon avaaminen, satelliittien haku ja Samppalinnanmäeltä poistuminen)
pyöräily 40 km: 1.36.23 -> 24,9 km/h, keskisyke 127, max 164, kerran kaaduin ja kerran putosi ketjut
T2: 7.48 (Samppalinnan mäelle kiipeäminen, pyörän lukitseminen, vaatteiden vaihto, vessa)
juoksu 10 km: 50.28 -> 5.01/km, keskisyke 154, max 174

Yhteisaika: 32.04+10.12+1.36.23+7.48+50.28=3.16.53

Muutamia seikkoja haluan nostaa esiin puolustuksekseni. Vaihdot olivat todella hitaita, koska yritin toimia maauimalan asiakkaalta edellytetyllä tavalla eli rauhallisesti, siististi ja siveellisesti. Saunassa en sentään käynyt enkä shampoita vaahdotellut, mutta muuten kyllä aika rennosti hoitelin hommat. Maauimalan pihalla odotti ratsuni lukittuna, mutta lukon availu kävi nopeasti. Pyöräilyosuus sen sijaan ärsytti hitaudellaan. Liikennevaloja, autojen ja ihmisten väistämisiä, tietöitä, kaatuminen, ketjujen putoaminen. Vaikka teinkin kevyttä, kaikki viivytykset ärsyttivät tavallista lenkkiä enemmän. Kisakeskuksen sijainnin ja huonojen liikennejärjestelyiden vuoksi hidasta ja pätkivää kaupunkinajoa tuli noin 10 km. Pyöräilyn jälkeen elin jännittäviä aikoja. Tuntuisiko juoksu ihan hirveältä? Sattuisiko akilles? Jäisikö koko suoritus kesken? Akilles oli moitteeton ja juoksukin tuntui jopa paremmalta kuin pari päivää sitten ilman alla olevaa pyöräilyä. Sykkeet olivat kylläkin korkealla. Myös juoksureitti oli osin turhan kaupunkimainen. Loppuaika ei käsitykseni mukaan päätä huimannut, mutta koko operaation keskisyke 128 todistaa, ettei tehnyt edes tiukkaa. Todellisuudessa ihmettelen kyllä aina ja jatkuvasti, miten uinti- ja pyöräilytuloksia saisi  kohennettua.

Viikossa kai ehdin unohtaa tuskani, joten tänään vedin saman setin uusiksi. Koska juoksukokemusta oli kertynyt taas hieman lisää, uskalsin tavoitella huimaa tuloskehitystä. Tässä siis toisen "triathlonini" tulokset:

30.8.2015

Uinti: 30.50 -> 2.03/100m. Keskisyke 118, max 137.
T1: 9.24 (samat häslingit kuin viimeksi)
pyöräily: 1.26.50 -> 27,7km/h, keskisyke 135, max 168.
T2: 6.23
juoksu: 41.15 -> 4.07/km. Keskisyke 169, max 179.

Yhteisaika: 30.50 + 9.24 + 1.26.50 + 6.23 + 41.15 = 2.53.52

Nyt en puolustele, mutta kommentoin "kehitystäni", joka on oikeasti tässä tapauksessa vain asennekysymys. Uinnin aika parani 70 sekunnilla, mutta syke pysyi samana. Uintikulku ei ollut ilmiömäinen, enkä uinut vieläkään täysillä, mutta totuus on, etten edes osaa uida muuten kuin kevyesti. Ensimmäinen vaihto koheni 48 sekunnilla. Nytkään en pitänyt mitään kiirettä ja hoidin kaikki samat rutiinit kuin ensimmäisellä kerralla, jopa sen, että puin kypärän ennen paitaa, minkä jälkeen vielä paidan ennen kypärää. En siis oppinut ensimmäisestä kerrasta mitään, mutta olin silti nopeampi. Pyöräilyssä sen sijaan petrasin sekä taktisista että vauhdinjaollisista syistä 9.33 eli melkein kymmenen minuuttia. Ensinnäkään en kaatunut, eivätkä ketjut pudonneet. Liikennevaloissa odottelin ehkä hieman enemmän, mutta muuten pidin parempaa vauhtia. Keskisykekin nousi kahdeksalla lyönnillä. Tarkoitukseni oli edetä hapottomasti, ja niin tein. Toisestakin vaihdosta sain nipistettyä arvokkaita sekunteja, jopa yli minuutin eli 1.25. En tiedä, mitä tein oikein, koska jouduin jonottamaan maauimalaan sisäänpääsyä ja mahakaan ei oikein ollut pitänyt juomaohjelmastani, joten vessareissukaan ei ollut nopea. Juoksupätkällä annoin kaikkeni, eli en juuri mitään. Alussa tuntui jopa kohtalaisen hyvältä, mutta sitten tajusinkin, että se oli myötätuuli, joka hämäsi. Paluumatka oli siis vaikea. Tällä hetkellä juoksusta puuttuu kimmoisuus, mutta se kaiketi jonkin verran jopa kuuluu asiaan. Mieluusti kuitenkin toivottasin tämän ominaisuuden takaisin omaan juoksuuni. Ennen vammaa vastaava vauhti tuoreilla jaloilla olisi ehkä kulkenut suunnilleen sykkeellä 150. Toisaalta akilleksen kannalta en kovempaa vauhtia olisi saanut edes juosta. Akilles kesti taas leikin oikein mukavasti, joten olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni. Mukavaa on varsinkin se, että tuloksessa on vielä melko paljon helppoja sekunteja tiristettävänä, ainakin jos koko setin keskisykeestä 137 voi mitään päätellä.

Niin kovaa tulosta en vielä siis saavuttanut, että vaihtaisin päälajini. Nyt on silti pakko uskoa, että vammahistoriallani kaikki kolme lajia on pidettävä ohjelmassa jatkuvasti.