Kolmas kerta... tittidii! Eipäs nuolaista ennen kun tipahtaa

Se ei ole tyhmä, joka tekee virheitä, vaan se, joka ei ota niistä opikseen. Helppohan näitä viisauksia on ladella, mutta miten tämän saisi toteutettua myös käytännössä. Eli tunnustan: olen tyhmä! Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vaikka samassa sääriluussa olisikin puolentoista vuoden aikana kolme kertaa osteopatiaa, onko sama virhe toistunut kolme kertaa, onko yksi ja sama virhe jatkunut vai ovatko erilaiset virheet johtaneet samaan lopputulokseen. Maailmassa on olemassa niin paljon erilaisia virheitä, että vaikka niistä jokaisen tekisi vain yhden kerran, silti niitä aina vaan riittää. Tämä on nyt kolmas kerta, kun palaan juoksun pariin oikean sääriluun osteopatian jälkeen. Vanhoista virheistä on aina yritetty ottaa opiksi, mutta aina on osattu tehdä myös uusia. Jännityksellä seuraan, voivatko virheet joskus loppua.

Toistuvat säären vammat ovat innoittaneet minua kokoamaan niihin liittyvää tietoa ympäröivästä maailmasta ja itsestäni. Tällä hetkellä asiat lähinnä pyörivät päässäni, mutta kesän aikana yritän jäsennellä ne blogiini näppärinä kokonaisuuksina. Palaan tähän syksymmällä. Nyt puhun polvesta.

Polven vammaksi varmistui medial plica (polven sisäsivun nivelkalvopoimu), joka minulla siis oli tulehtunut. Molempiin vammoihin, sekä sääreen että polveen, lääkärit suosittelivat leikkaushoitoa. Säären faskiotomiaa harkitsin vakavasti, mutta päädyin kokeilemaan ensin kaikki muutkin keinot, joista viimeisenä (viimeisimpänä ainakin) kiropraktiikan. En siis voinut priorisoida polveani leikattavaksi ennen säärtä, koska sääri on the problem. Kiropraktikko sai luvan auttaa molempiin vammoihini.

Päätöksiä tehdessäni pengoin netissä olevaa tietoa sekä kyselin entisiltä polvivaivaisilta plicasta ja huomasin, että mielipiteet jakautuvat kahteen leiriin. Toisten (urheilijoiden ja lääkäreiden) mielestä konservatiivinen hoito (etureisien vahvistaminen ja takareisien rentouttaminen) on liian pitkä tie kuljettavaksi, kun taas leikkaushoidon jälkeen juoksuaskelia voi ottaa jo 3 - 6 viikon päästä. Toiset (fysioterapeutit) puolestaan pitävät leikkauksen 34 - 74 % (Weckström 2010, Jemelik 2008, Dent 1994) onnistumistodennäköisyyttä liian pienenä ja muistuttavat, että leikkaushoito voi joskus pahentaakin oireita.

Nyt kun olin siis hypännyt konservatiivisen hoidon leiriin, tajusin, että leikkaushoitoa suositellaan vasta, jos puolen vuoden konservatiivisen hoidon jakso ei auta. Tarkoittiko tämä nyt sitä, että lääkärien ja urheilijoiden mainostama pitkä tie on lopulta puoli vuotta konservatiivista hoitoa ja päälle vielä leikkaus. Välissä voisi vielä kokeilla kortisoniakin, joka auttaa taas vain joillain eikä tietenkään poista syytä.

Aiemmin kirjoitin blogissani, että toivottavasti polvikipu hellittää samassa ajassa kun säärikipukin eli pidennetyn 4 - 6 viikon juoksutaukoni aikana. Viimeisen juoksulenkkini ennen juoksutaukoa tein 20.3. Ensimmäisen kerran testasin juoksua (2 km) neljän viikon jälkeen, mutta olin päättänyt, että en aloita vielä juoksua. Halusin vain testata, miltä jalat tuntuivat. Tuolloin sääri oli kivuton, mutta polvi sattui. Seuraavat polvitestit tein viiden viikon (3 km) ja sitten kuuden viikon (1 km) kohdalla. Näilläkin kerroilla sääri oli hyvä, mutta polvi ei. Ehkä kuvittelin, että se oli tullut jo vähän paremmaksi, mutta ei se kunnossa ollut. Onneksi olin suunnitellut pidentäväni omatoimisesti lääkärin määräämän juoksutauon 8 viikon pituiseksi, joten polvella oli vielä kaksi viikkoa aikaa tulla kuntoon säären aiheuttaman juoksutauon puitteissa.

Oli siis ryhdyttävä toimeen oikein tosissaan. Lopetin kaikkien korvaavien tekemisen eli en enää edes uinut tai vesijuossut. Ne olivat ainoat korvaavat, jotka olin sallinut itselleni tähän asti. Kiropraktikolla jatkoin kuten ennenkin eli kävin siellä kolme kertaa viikossa. Hoidot keskittyivät kireän takareiden rentouttamiseen sekä etureiden (vastus medialis -lihaksen) toimintaa häiritsevän lonkkalukon avaamiseen. Kävin myös röntgenissä, jossa selvisi, että skolioosini on "tasapainoinen" sikäli, että oikealle kaartuvien mutkien jälkeen tulee heti mutka vasemmalle, minkä vuoksi selkärankani on lopulta melko suora. Pahin vika on vinossa ristiluussa. Jalkojeni pituusero on 3-4 mm, mikä ei onneksi johtanut mihinkään kantakorotuksiin.

Lukkojen avautumisen tulokset huomasin välittömästi. Takareiden liikkuvuus parani ja etureiden voima lisääntyi. Polvea en uskaltanut testata. Jouduin myös varaamaan muutaman ylimääräisen kiropraktikkoajan, koska tuloksia tuli hitaasti. Näillä ylimääräisillä kerroilla polvesta yritettiin myös poistaa kiinnikkeitä ihon läpi. Toisella hoitokerralla 17.5. tämä aiheutti ihon rikkoutumisen, mutta sain luvan juosta seuraavana päivänä 15 - 30 minuuttia. Juoksutauko oli kestänyt tähän mennessä muutaman päivän yli 8 viikkoa. 18.5. juoksin 15 - 30 minuuttia eli 30 minuuttia (jos tarkkoja ollaan niin 31 minuuttia), koska polvi ei sattunut. Se jäykistyi hieman lenkin aikana ja ihossa oleva reikä tuntui, mutta alkuperäinen kipu oli poissa.

Tästä ensimmäisestä lenkistä lähtien otin tavoitteeksi juosta joka toinen päivä kevyttä. Toisellakin puolen tunnin lenkillä polvi oli jäykkä, mutta kolmannella lenkillä jäykkyys alkoi vasta noin 5 kilometrin jälkeen. Neljännellä lenkillä se ei alkanut enää ollenkaan. Kuudes juoksuharjoitukseni oli lähtötasotesti eli 9 x 570 m nousevilla vauhdeilla ilman palautuksia. Tavoitevauhdit olivat 7.00/km, 6.30/km, 6.00/km. 5.30/km, 5.00/km, 4.30/km, 4.00/km, 3.40/km, 3.20/km ja 3.00/km. En pystynyt juoksemaan seitsemän minuutin vauhdilla, vaan ensimmäinen vauhti lipsahti kuuteen ja puoleen. Seuraavat vauhdit menivät ihan mukavasti, vaikka sykkeet olivatkin koko testin ajan korkealla. 3.40-vauhdin menin 3.34/km ja sitten tyssäsi. Seuraavat keskivauhdit olivat 3.28/km ja 3.35/km. Testin jälkeen ei tuntunut kovin huippukuntoiselta, eikä vieläkään, vaikka nyt olen juossut jo kahdeksan lenkkiä.

Seuraavilla viikoilla on tarkoitus alkaa vähitellen juosta muutakin kuin kevyttä. 15.6. aion juosta Suvi-illassa kympin lähinnä treenimielessä (maksimisykkeillä, mutta ilman tavoitteita) helpottaakseni kovaa kisakaipuutani. Juhannukselle olen suunnitellut Keuruun juhannuskisojen 800 m:n kisaa. Sitä ennen ehdin tekemään jo yhden ratatreeninkin, jos kaikki menee suunnitellusti. Olen kuitenkin päättänyt, että kisamatkoille 3000 m - 10 000 m palaan vasta, kun saan suoritettua lähtötasotestiäni vastaavan testin kokonaisuudessaan.

Lähteitä:

Denti M., Monteleone M., Berardi A., Arosio. 1994. Medial patellar synovial plica syndrome: the influence of associated pathology on long term results. Chir Organi Mov: 79(3): 273 - 277.

Jemelik P., Strover A. E., Evans G. 2008. Results of resection of medial plica though a supero-lateral portal as a main arthroscopic procedure. Acta Chir Ortop Traumatol Cech: 75(5): 369 - 374.

Weckström M., Niva M. H., Lamminen A., Mattila V. M., Pihlamäki H. K. 2010. Arthroscopic resection on medial plica of th eknee in young adults. Knee: 17(2): 103 - 107.