Totuus kympistä

Olin hieman pettynyt ja harmissani, kun sain keskiviikkoiltana kuulla, että Johanna Lehtinen ja Minna Haka-Risku joutuvat jättämään maaottelun kympin väliin loukkaantumisten takia. Olin jo aloittanut latautumisen esteisiin, joten tämän latauksen purkautuminen tuntui pettymyksenä. Lisäksi vaivasi se, etten ollut tehnyt pitkiin aikoihin kunnollista nylkkääjän treeniä, josta olisin saanut tunteen, että kestävyys ei ole rapistunut kesän aikana. Yön nukuttuani kymppi ei enää kuulostanut kuitenkaan yhtä pahalta, ja torstaina matkavaihdos lyötiin lukkoon. Suomen edustuskolmikko oli siis lopulta Minna Lamminen, Nina Chydenius ja Janica Mäkelä.

Homma alkoi vähitellen toimia. Keplottelimme itsemme kämppiksi toisen kympin edustajan Minna Lammisen kanssa. Tämä oli tärkeää, koska saatoimme jopa vähän yöunien kustannuksella suunnitella seuraavan päivän kisaa. Iltasaduksi lueskelimme vanhaa kunnon tasaisen vauhdin -taulukkoa ja ruotsalaisten tällä kaudella juostuja ennätysaikoja. Olimme ennätyksillämme näitä aikoja noin 30-90 sekuntia jäljessä. Niinpä totesimme, että meillä on vain voitettavaa, joten taktiikaksi valittiin yksinkertainen sit and kick. Paperimaaottelun hankala lähtötilanne alkoi näyttäytyä meille jopa mahdollisuutena, sillä meillä olisi käytettävissämme kolme jänistä, jotka kyllä jaksaisivat vetää hyvää vauhtia koko matkan. Ajattelimme ruotsalaisten tarjoavan nimenomaan hyvää, ei pahaa, kyytiä. Kalevan kisoissa Minna oli juossut 35.30 helteessä + itse vetoon osallistuen + debyyttikympillään +  helpolla tunteella. Oma kympin kuntoni oli arvoituksellisempi, koska Suomen "ainoa" kympin kisa Kalevalaisissa jäi tällä kaudella väliin. Vitosen perusteella pystyi kuitenkin haistamaan ennätyskunnon. Olimme siis varmoja, ettei tilanne oikeasti ollut niin vaikea kuin tilastojen perusteella näytti.

Kämppikset hotellin katossa.

Yöllä hiomamme taktiikka varmistettiin vielä kisa-aamun taktiikkapalaverissa. Lisäksi sovimme, että Nina lähtisi tekemään omaa hyvää juoksuaan noin 36 minuutin loppuaikaan tähtäävällä vauhdilla. Minnan ja minun sen sijaan piti unohtaa vauhti ja huolehtia vain, että emme vedä, vaikka vauhti menisi kävelyksi tai tipu vaikka vauhti olisi kuinka kovaa. Asenne oli, että emme myöskään pelaa omaan pussiimme vaan joukkueen tilille. Taktiikka onnistui täydellisesti. Ruotsalaiset vetivät nätisti, tosin vähän nykivästi, vuorovedolla. Vuorovetäminen on raskasta, joten ruotsalaiset pelasivat koko ajan meidän pussiimme, mutta ei heillä muitakaan mahdollisuuksia ollut. Puolivälin jälkeen juoksuni ei enää meinannut pysyä yhtä hyvin kasassa kuin aluksi, mutta yritin tsempata askeleen mahdollisimman helpoksi. Päätin, että putoaminen porukasta ei käy, koska saattaisin väsymyksestä huolimatta voittaa edes yhden ruotsittaren kirissä, jos vain olisin siinä vaiheessa mukana. Kun Minna haistoi Malinin väsyneeksi ja meni hänen ohitseen, huomasin, että Minnan ja Malinin väliin alkaa syntyä rakoa. Vaikka olin pelännyt hetki sitten putoavani itse, nyt olikin koittanut tilaisuus pudottaa muita. Juoksu alkoi tuntua helpommalta, ja kohta putosi jo seuraavakin keltapaita. Kahden ohituksen jälkeen odottelin vain kolmatta. Viimeinen ohitus tapahtui kierros ennen maalia. Tässä kohdassa olimme jo voittajia, eikä ollut väliä, kumpi lopulta tulisi ensin maaliin. Vaikka viimeinen kierros tuntuikin jopa vähän liian rennolta, uskon että Minnalla olisi ollut enemmän voimia, jos olisimme todella alkaneet otattaa. En ollut seuraillut matkan aikana kelloa juuri lainkaan, joten kun loppusuoralla näin, että minuutit alkoivat vielä luvulla 33, en uskonut ajanoton olevan kunnossa.

Kisan aikana sain valtavasti tsemppiä, kun tajusin että emme juokse yksin vaan tiiminä. Huomasin, että Minna onnistui parissa kohdassa häiritsemään ruotsalaiskolmikon vetovuorojen vaihtoja. Minnalla oli tähän voimia, minulla ei olisi ollut. Minna ei myöskään aloittanut lentokiriään ennen kun olimme molemmat ohittaneet kaikki ruotsalaiset, vaikka olisi todennäköisesti jaksanut. Muutenhan olisi ollut mahdollista, että olisin pudonnut jo ennen viimeistä tärkeää ohitusta. Myös Nina onnistui hyvin. Omalla vedolla uran toiseksi paras aika on upea suoritus. Kiitos Ninalle myös kisapaidasta. Meillä oli hyvä tiimi! 7 + 5 + 1  > 4 + 3 + 2

Naisten joukkueen teemana oli Taistelevat tiikerit.