Puhun vaihteeksi tibiasta, mutta vähän myös auringosta ja vesijuoksusta

Taas yksi säärien täyttämä päivä takana. Klo 6.45 potkin sääret pois peiton alta, keittelin niillä seistessäni aamupuurot ja heittelin sekaan mustikat, chia-siemenet (kiitos joululahjasta!), keitetyn kananmunan, cashew-pähkinät, maustamattoman jugurtin ja lusikan. Lappasin herkkua niin kauan kun ehdin ja otin loput evääksi. Tarkoitus oli ottaa evääksi enemmänkin mutta ehdin liikaa. Sääret toimivat kuusi kerrosta alaspäin kuin unelma. Vaihto pyöräilyyn ja pyöräilyosuus seuraavaan vaihtoon olivat saumattomat ja kivuttomat. Tunnottoman hyvä aloitus päivälle. Vaihto tapahtui Hovioikeuden bussipysäkillä, josta kiipesin Paavo Nurmi Gamesin uuden pakun kyytiin. 

Matkasimme aina aurinkoiseen Naantaliin, jossa oli pilvistä, ja keskustelimme toki sääristä. Vieressäni istui nimittäin yksi pari sääriä, jotka olivat olleet jo neljä viikkoa tauolla rasitusosteopatian takia. Tämän päivän koulukiertueen urheilijavieraiden ajatukset saattoivat välillä lipsahtaa säärten puolelle, mutta mietinpä hetken myös Edvin Widen tarinaa. Tänään oli sellainen päivä koulukiertueella, että Paavo Nurmen sijaan annoin tilaa myös "luopioille". Kiertuepäivä loppui jo klo 10, ja lyhyydestään huolimatta ehdin jo huomata, että se Naantalin tänään pilvessä ollut aurinko olikin sisällä koulussa.

Sääripotilaat Naantalissa ennen esitystä. Kuva: paavonurmigamesofficial

Kivoja nää puolapuut. Viimeviikolla tuli testattua vertikaalinen ulottuvuus Vasarämäessä. Kuva: paavonurmigamesofficial

Klo 10.50 sääreeni teipattiin rasvakapseli, jalkateräni teipattiin yhteen ja korviini "teipattiin" Radio Rock. 5 min, 5 min, 2 min, 4 min, 6 min. Magneettikuvauksen tulokset tulevat tiistaina. En anna säärelle ennen sitä lupaa hiihtää, luistella, juosta tai crosstraineilla. Harjoitteluni kulmakivet ovat vesijuoksu, telinevoimistelu (soveltuvin osin) ja kuntosaliharjoittelu. Telinevoimistelun ja kuntosaliharjoittelun avulla koitan parantaa heikkouksiani en niinkään pura ylimääräistä energiaa tai raivoa. Vesijuoksun otin kunnolla mukaan vasta nyt meneillään olevalla toisella juoksutaukoviikolla. Sitä teen, jotta en ihan hiipuisi. Kun vesijuoksukin on ollut pannassa, siitäkin pystyy hetken nauttimaan. Vähän tasatyöntyergometriin kylläkin hurahdin. Tuloksena 2 tuntia tasatyöntöä ilman pohkeiden avustusta.

Tosissani odotan nyt, että rauhallisella asennoitumisella on jokin vaikutus säären paranemiseen. Ne virheet, joita tiedän aiemmin tehneeni, pitäisi olla nyt hoidettu paremmin:

1. Reagoin ajoissa eli jo ennen kuin juoksu alkoi sattua.

2. En alkanut kiukuspäissäni vääntämään kaikkea mahdollista korvaava vammaa ylläpitääkseni.

3. Otin heti kiinni neuvosta mennä sähköhoitoon Kaarinaan.

4. Varasin ajan magneettikuvaukseen heti kun tilanne alkoi vaikuttaa pelottavalta ratkaista ilman sitä.

5. En tunne kiirettä kesän suhteen, sieltä se tulee.

Ainoastaan leireilystä korkealla en ole varma. Onko parempi tehdä korvaavatkin korkealla, kun huippukunnosta ei kuitenkaan ole vielä kauaa ja todennäköisesti juoksuharjoittelun voi jo aloittaa leirin aikana? Vai pitäisikö rauhoittaa tilanne jäämällä Suomeen tuttuihin treenipaikkoihin?

Jos juoksutauko ja vesijuoksujakso jää vain muutamaan viikkoon, olen päässyt tavoitteeseeni, tai en ainakaan jäänyt siitä vielä pahasti jälkeen. Sainhan käsiini tämän viimevuosituhannen suuren tuotoksen:

"Additional support for the fitness benefits of water running is provided by a study from the exercise physiology lab at the University of Toledo, in which trained runners ran in the water five or six days per week for four weeks. These runners had no change in 5K performance time, VO2 max, lactate threshold or running economy after four weeks of water running. Thus, there seems to be very little question that water running is an effective way for runners to stay fit."

Ketään ei enää kiinnosta, mutta päivä jatkui pienellä kuntosalisessiolla, ruokailuilla, kiropraktikkokäynnillä (jossa kaksi kiropraktikkoa yhdisti voimansa lonkankoukistajani avaamiseksi), vesijuoksulla ja iltatoimilla.