Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Omena-kaurauunipuuro

Ei sais postata näin usein, mutta sain juuri kauhottua napaani niin hyvän iltapalan, että en voi olla jakamatta reseptiä. En siis ikinä jaksa seurata ruokaohjeita, vaan mun kokkaus on aina vaan ainesten heittelyä tunteen mukaan, joten mitat on summittaisia. Analyysivaa'at on laboratoriota varten.
No, löpinät sikseen. Tässä mun tän päivän iltapala: omena-kaurauunipuuro


2 omenaa pilkottuina pikku paloiksi 4 dl (isoja luomu)kaurahiutaleita (jotka oli alennuksessa) 4 dl kevytmaitoa 4 dl vettä ronskisti kanelia sopivasti suolaa vähän kardemummaa (eli 2 siemenkodallista)
Kaikki ainekset sekoitetaan voideltuun uunivuokaan ja kypsennetään noin 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Sanoisin, että kyseinen setti on hyvä kahdelle, mutta näyttää siltä, että kun on yksin kotona, se meinaa mennä kokonaan.



Miksi juoksen? (osa 1)

Multa kysyttiin tänään, voidaanko mua vielä kutsua urheilijaksi. Yhtenä toisena päivänä mainittiin, että olen uhrannut juoksun eteen niin paljon ja ettenkö jo väsy. Itse kysyn itseltäni usein, miksi pyöräilen, miksi uin, miksi luistelen. Ikinä en kuitenkaan ole kyseenalaistanut sitä, miksi juoksen. Nyt ajattelin sitä kuitenkin pohtia. Veikkaan, että pohdinnoistani tulee pitkälliset. Siksi laitoin heti otsikkoon merkinnän "(osa 1)", jos näitä vaikka poikii myöhemmin lisää.
Koska kysymys tuntuu turhalta ja typerältä, siihen on vaikea vastata. Eihän juoksemiselle tarvita mitään muuta syytä kuin, että se on parasta. Toisaalta nyt kun mietin vaikka viime sunnuntain lenkkiä lumipöperössä liian kovassa seurassa, ei se ollut kivaa. Kilometrit taittuivat melkein yhtä hitaasti kuin vesijuostessa, ja sitä miksi vesijuoksen, sietääkin kysyä ja pohtia. Jottei asia jäisi kalvamaan, vesijuoksen, koska kuvittelen sen juoksutaukojen aikana jotenkin auttavan juoksemattomuuden tuskaan, johon …

Portugalin leirin tilinpäätös

En ole viime aikoina jaksanut tänne paljon kirjoitella, koska ei ole ollut mitään järkevää sanottavaa. Se, mitä enimmäkseen on marraskuun puolenvälin jälkeen tapahtunut, on soutamista ja huopaamista. Jos homma on hetkeksi liikahtanut eteenpäin, pian olen huomannut olevani kiinni kuin kumilangassa: sitä voi jonkin aikaa venyttää, kunnes pongahtaa takaisin, jos nyt ei lanka aivan katkea.
Tässä siis pikakatsaus menneeseen:
12. marraskuuta: Ekat tonnit
21. marraskuuta: Varsyn testijuoksussa Ruissalossa 10 km vauhdilla 3.48/km keskisykkeellä 177. Tämän piti olla se kuuluisa nollataso, josta lähdetään jyrkkään nousuun.
27. marraskuuta: Olin Oonan (Kettunen) kanditutkimuksen mittauksissa. Olin innoissani, koska ajattelin, että helmikuun seurantamittauksiin mennessä olisin kehittynyt ihan huikeasti. Todellisuudessa jo kulunut viikko oli hieman jännittävää aikaa säären jatkuvasti pahetessa, joten tämän päivän jälkeen siirryin taas vähin äänin juoksutauolle.
18. joulukuuta: MRI. Säären tutntemukse…