Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

SWIMRUN vai FIN-SWE

Tämän tekstin piti käsitellä sitä, kun yhden ratakisan (+ yks hupitonnivitonen) pituisen kauden jälkeen aloitin heti ylimenokauden, jota siis vietin Lofooteilla ja joka huipentui Lake to lake -swimrun-kisaan, jossa parinani oli suunnistajana paremmin tunnettu Eveliina Hirvonen. Tekstin oli tarkoitus paneutua siihen, kuinka uinti osoittautui heikkoudeksemme ja juoksu vahvuudeksemme. Ja siihen, kuinka jalkojen välissä oleva kellutushärveli eli pullari irtosi kaksi kertaa jo ensimmäisen uintiosuuden aikana ja kuinka jouduin pitämään sitä siitä eteenpäin juoksuosuuksilla kädellä kiinni reidessä sen sijaan, että se olisi pysynyt matkassa pelkkien kuminauhojen avulla. Ja kuinka saimme lisää motivaatiota uintiharjoitteluun. Ostin jopa oman swimrun-märkäpuvun (kisasin lainamärkkärissä). Mutta... Tämä teksti ei sittenkään käsittele uinnin ja juoksun risteytystä ja sen varustekoukeroita tämän enempää.



Swimrun on kuitenkin merkittävässä osassa tämän tekstin punaista lankaa. Swimrun-kisan jälk…

Polkutouhuja Lofooteilla ja Levillä

Jatkan nyt Kalevan kisa -tarinaani. En silti kerro enempää itse kalevalaisista vaan niiden jälkeisestä harrastelusta. Koska jalat eivät kestä kovaa ajoa, pitää harrastella kaikenlaista. Tykkään poluista, joten jatkettiin Oulusta suoraan Norjaan Lofooteille päivävaeltamaan. Vaikka auto hajosi jo ennen Torniota, pysyimme aikataulussa, joka oli seuraavanlainen:
SU Kalevan kisat (mulla kymppi, Matilla vitonen) + auton hajoaminen + parin kilsan "vaellus" Tornioon
MA Autokorjaamon "etsimisvaellus", auton hinaus, korjauksesta sopiminen ja uuden menopelin vuokraus + kovaa ajoa Lødingeniin
TI Ajo Svolværiin + Fløyan ja Blåtindenin huiputus
KE Ajo Åhon + vaeltelu Ågvatnetin rantamilla
TO Ajo Tromssaan + "kevyt" kymppi
PE Storsteinenin huiputus + ajo Muonioon
LA Hillanpoimintaa ja "kevyt" 5 km Muoniossa
SU Levi Trail Run 26 km

Meillehän on Matin kanssa muodostunut perinteeksi lähteä suoraan Kalevan kisoista pohjoiseen. Tähän matkaan ovat aina liittyneet polut, jo…

Kauden avaus Oulussa

Sanainen arkku ammottaa tyhjyyttään. Viime päiviin on mahtunut niin paljon ihmeellistä, että olen sanaton. En yksinkertaisesti jaksa kertoa mitään, mutta koetan nyt kuitenkin.
Kalevan kisat olivat ja menivät. Ei ollut tänäkään vuonna mikään itsestäänselvyys ottaa osa näihin mittelöihin, mutta viimeisen ilmoittautumispäivän tuntumassa tein yhden ratatreenin, jonka kivuttomuuden vuoksi uskalsin pistää ilmoittautumisen sisään. Myös kulku oli herkkää, mikä johtui varmasti upouusista glykogeenivarastoista lihasteni sopukoissa. Olin nimittäin saanut pari viikkoa aiemmin kiropraktikolta kehoituksen pohtia, kannattaako tätä hommaa jatkaa, kun näyttää siltä, että jalat eivät palaudu saati sitten parane. Pillit pussiin vaan niin kaikki vaivat katoavat. Yhden illan surin surkeaa kohtaloani Turun vesijuoksupiireissä. Sen jälkeen ryhdyin toimiin eli lepäilin puolisentoista viikkoa: joka toinen päivä lepo, joka toinen päivä leppoisa uintiharjoitus. Sitten koitti Kalevan kisoihin ilmoittautumisen a…

Terveisiä juoksulenkiltä!

15 km. 5.19/km. Ja ilman mitään apuvälineitä. Ei renkaita, ei uima-allasta, ei luistimia, vain lenkkarit. Siistiä, sanon minä. Siitä lähtien, kun jalat ovat alkaneet hajoilla juoksemiseen, olen yrittänyt nauttia täysin siemauksin juoksun yksinkertaisuudesta ja siitä, kun siihen ei tarvita mitään. En ole siis vuosiin kuunnellut edes musiikkia juoksulenkeillä. En halua juostessani viedä huomiota pois siitä. Haluan kokea jokaisen askeleen kaikilla aisteilla, vaikka juoksutauon jälkeisillä ensimmäisillä lenkeillä on usein se vaara, että juoksu ei tunnukaan siltä kuin muistit. Kun lenkkiä on joutunut odottamaan jopa kuukausia, on selvää, että odotukset nousevat liian suuriksi. Tottumattomat jalat väsyvät nopeasti ja sykekin nousee liian helposti. Kun on juuri malttanut olla kuukausikaupalla juoksematta, on pettymys huomata, että juoksulupa ei tarkoita välitöntä paluuta entiseen. Itse asiassa entiseen ei kannattaisi palata lainkaan, mutta joka tapauksessa edessä on pitkä tie ennen kun keho…

Käänteismäkihyppyä

Todetaan nyt vaikka heti alkuun, että olen aina viihtynyt nimenomaan ylämäissä. Viime aikoina olen viihtynyt niissä vieläkin enemmän, koska tajusin, että kun jyrkkyyttä on riittävästi, syke ja hapot nousevat, vaikka ei edes juoksisi. Mitä muuta sitä vieroitusoireisiinsa kaipaisi? No, ehkä sellainen kulkevaisuuden ja nopean etenemisen tunnekin olisi ihan kiva silloin tällöin. 
Jyrkkien mäkien mahdollisuudet tajusin, kun ilmoittauduin Red Bull 400 -kisaan, jossa "juostaan" 400 m tiukkaan ylämäkeen, kuten Suomen osakilpailussa Puijon suurmäen (K120) huipulle. Ilmoittautumisen jälkeen oli noin kolmisen viikkoa aikaa itse koitokseen. Tänä aikana tein viisi enemmän tai vähemmän lajinomaista mäkitreeniä. Onnekseni aloitin valmistautumisen Liedossa sijaitsevasta Parmaharjun hyppyrimäestä. 

Parmaharjun mäkitreenin olin suunnitellut niin, että pyöräilen ensin 20 km Lietoon, juoksen siellä 1 km juoksuverkan, siihen päälle 10 x K82-mäen alastulorinteen alhaalta ylös ja loppuverkaksi py…

Road to London

Olisiko tässä hyvä suunnitelma loppukaudeksi? Nähdään kesällä 2017!


kkvkokilsatmaalis130huhti140150160173touko18619920122120kesä22302320243025402630heinä2740285029403050elo3160325033603470syys35603670378038703980
Viime vuoden lokakuussa juoksupannasta vapauduttuani olen nyt tykittänyt puolisen vuotta n. 30 km:n viikkotahdilla. Pari viime viikkoa (21 km ja 31 km) ovat vieneet kunnon kannalta ylöspäin mutta jalkojen kannalta takaisin lähtöpisteeseen. Jos nyt pystyisin toteuttamaan yllä olevan suunnitelman, ehtisin vielä kuntoon kesäksi 2017.

Leiripaikka-X

Tänä keväänä ajattelin oikein repäistä. Harjoituskausi ei ole tähän mennessä mennyt kovin mallikkaasti, mutta nyt olen päättänyt panostaa hyviin leiriolosuhteisiin. Miltä kuulostaa seuraavanlainen leiripaikka:
- Satoja kilometrejä loistavassa kunnossa* olevaa hiekkatietä ja polkuja heti ulko-ovelta lähtien
- Ilmainen pääsy urheilukentille, joita on sekä mondo- (etäisyys 3 km), tartan- (tai vastaava, etäisyys 6  km) että hiekkapäällysteisiä (etäisyys 4 km)
- Ilmainen pääsy** uimahalliin, joka sijaitsee alle kilometrin päässä
- Ilmainen pääsy** kuntosalille ja urheiluhalliin noin kilometrin päässä
- Yliopistolounas edulliseen hintaan 6 päivänä viikossa
- Hieroja, fysioterapeutti, lääkäri ja kiropraktikko paikalla koko leirin ajan (maksullisia tosin)
- Kämpässä on mm. wlan, joka kuuluu vuokran hintaan
- Mahdollisuus osallistua erilaisiin yhteistreeneihin pitkin viikkoa (mm. reipas, vetotreenejä, telinevoimistelua, huoltavia lihaskuntotreenejä...)
- Ei jetlagia, ei kadonneita matkatavaroi…

Stressi ja juoksu

Ajattelin kertoa nyt muutaman huomion stressistä ja siitä, miksi myös juoksemattomuus voi aiheuttaa vammoja.
Sain viime viikolla postissa arpajaispalkintona tai vastaavana psykologi Arto Pietikäisen kirjan Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Olen lukenut iltalukemisinani siitä vasta muutaman kymmenen sivua mutta olen jo alkanut ynnäillä päässäni 1 + 1 = 2. Rinnalle olen kirjahyllystä poiminut myös Sage Roundtreen kirjan The Athlete's Guide to Recovery. Rest, Relax & Restore for Peak Performance.
Pietikäinen ottaa kirjansa esimerkit työelämästä. Roundtree puolestaan vain sivuaa stressiteemaa osana urheilijan tasapainoilua suorituskyvyn äärirajoilla. Ajattelin nyt soveltaa kummankin kirjan oppeja ja osoittaa, että juoksemattomuus voi aiheuttaa vammoja.
Mitä on stressi?
Englannin kielen sana stress tarkoittaa muun muassa 'rasitusta, kuormitusta ja painetta'. Stressi voi olla sekä henkistä että fyysistä, ja kehon fysiologiset reaktiot k…

Omena-kaurauunipuuro

Ei sais postata näin usein, mutta sain juuri kauhottua napaani niin hyvän iltapalan, että en voi olla jakamatta reseptiä. En siis ikinä jaksa seurata ruokaohjeita, vaan mun kokkaus on aina vaan ainesten heittelyä tunteen mukaan, joten mitat on summittaisia. Analyysivaa'at on laboratoriota varten.
No, löpinät sikseen. Tässä mun tän päivän iltapala: omena-kaurauunipuuro


2 omenaa pilkottuina pikku paloiksi 4 dl (isoja luomu)kaurahiutaleita (jotka oli alennuksessa) 4 dl kevytmaitoa 4 dl vettä ronskisti kanelia sopivasti suolaa vähän kardemummaa (eli 2 siemenkodallista)
Kaikki ainekset sekoitetaan voideltuun uunivuokaan ja kypsennetään noin 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Sanoisin, että kyseinen setti on hyvä kahdelle, mutta näyttää siltä, että kun on yksin kotona, se meinaa mennä kokonaan.



Miksi juoksen? (osa 1)

Multa kysyttiin tänään, voidaanko mua vielä kutsua urheilijaksi. Yhtenä toisena päivänä mainittiin, että olen uhrannut juoksun eteen niin paljon ja ettenkö jo väsy. Itse kysyn itseltäni usein, miksi pyöräilen, miksi uin, miksi luistelen. Ikinä en kuitenkaan ole kyseenalaistanut sitä, miksi juoksen. Nyt ajattelin sitä kuitenkin pohtia. Veikkaan, että pohdinnoistani tulee pitkälliset. Siksi laitoin heti otsikkoon merkinnän "(osa 1)", jos näitä vaikka poikii myöhemmin lisää.
Koska kysymys tuntuu turhalta ja typerältä, siihen on vaikea vastata. Eihän juoksemiselle tarvita mitään muuta syytä kuin, että se on parasta. Toisaalta nyt kun mietin vaikka viime sunnuntain lenkkiä lumipöperössä liian kovassa seurassa, ei se ollut kivaa. Kilometrit taittuivat melkein yhtä hitaasti kuin vesijuostessa, ja sitä miksi vesijuoksen, sietääkin kysyä ja pohtia. Jottei asia jäisi kalvamaan, vesijuoksen, koska kuvittelen sen juoksutaukojen aikana jotenkin auttavan juoksemattomuuden tuskaan, johon …

Portugalin leirin tilinpäätös

En ole viime aikoina jaksanut tänne paljon kirjoitella, koska ei ole ollut mitään järkevää sanottavaa. Se, mitä enimmäkseen on marraskuun puolenvälin jälkeen tapahtunut, on soutamista ja huopaamista. Jos homma on hetkeksi liikahtanut eteenpäin, pian olen huomannut olevani kiinni kuin kumilangassa: sitä voi jonkin aikaa venyttää, kunnes pongahtaa takaisin, jos nyt ei lanka aivan katkea.
Tässä siis pikakatsaus menneeseen:
12. marraskuuta: Ekat tonnit
21. marraskuuta: Varsyn testijuoksussa Ruissalossa 10 km vauhdilla 3.48/km keskisykkeellä 177. Tämän piti olla se kuuluisa nollataso, josta lähdetään jyrkkään nousuun.
27. marraskuuta: Olin Oonan (Kettunen) kanditutkimuksen mittauksissa. Olin innoissani, koska ajattelin, että helmikuun seurantamittauksiin mennessä olisin kehittynyt ihan huikeasti. Todellisuudessa jo kulunut viikko oli hieman jännittävää aikaa säären jatkuvasti pahetessa, joten tämän päivän jälkeen siirryin taas vähin äänin juoksutauolle.
18. joulukuuta: MRI. Säären tutntemukse…