Siirry pääsisältöön

Tekstit

I'm back!

Olen päivittänyt blogia viimeksi syksyllä. Blogihiljaisuus ei ole todellakaan tarkoittanut sitä, että en olisi tehnyt mitään. Päinvastoin, olen tehnyt niin paljon, että blogin päivittäminen on pitänyt priorisoida to do -listan peräpäähän. Päivittäisen toimintani rungon ovat muodostaneet opettajan pedagogiset opinnot. Tyhjiin väleihin olen sijoittanut urheilun, unen ja syömisen. Oikeastaan mitään muuta en sitten olekaan ehtinyt tehdä.
Käytännössä priorisointi on tarkoittanut myös sitä, että olen valmentanut itse itseäni. Kenelläkään valmentajalla ei olisi ollut resursseja reagoida muuttuvan labyrintin tavoin käyttäytyvien aikataulujeni kanssa. Sovimme noin vuosi sitten valmentajani Pekan kanssa, että itsenäistyn hänen valmennuksestaan. Kerroin tuolloin Pekalle, että haluan yrittää itseni valmentamista, koska täytyy myöntää, että kaikkine säärivammoineni en ollut mikään ihannevalmennettava. Tuolloin en vielä ihan pystynyt ymmärtämään, kuinka mahdotonta jonkun muun tekemän ohjelman noud…
Uusimmat tekstit

SWIMRUN vai FIN-SWE

Tämän tekstin piti käsitellä sitä, kun yhden ratakisan (+ yks hupitonnivitonen) pituisen kauden jälkeen aloitin heti ylimenokauden, jota siis vietin Lofooteilla ja joka huipentui Lake to lake -swimrun-kisaan, jossa parinani oli suunnistajana paremmin tunnettu Eveliina Hirvonen. Tekstin oli tarkoitus paneutua siihen, kuinka uinti osoittautui heikkoudeksemme ja juoksu vahvuudeksemme. Ja siihen, kuinka jalkojen välissä oleva kellutushärveli eli pullari irtosi kaksi kertaa jo ensimmäisen uintiosuuden aikana ja kuinka jouduin pitämään sitä siitä eteenpäin juoksuosuuksilla kädellä kiinni reidessä sen sijaan, että se olisi pysynyt matkassa pelkkien kuminauhojen avulla. Ja kuinka saimme lisää motivaatiota uintiharjoitteluun. Ostin jopa oman swimrun-märkäpuvun (kisasin lainamärkkärissä). Mutta... Tämä teksti ei sittenkään käsittele uinnin ja juoksun risteytystä ja sen varustekoukeroita tämän enempää.



Swimrun on kuitenkin merkittävässä osassa tämän tekstin punaista lankaa. Swimrun-kisan jälk…

Polkutouhuja Lofooteilla ja Levillä

Jatkan nyt Kalevan kisa -tarinaani. En silti kerro enempää itse kalevalaisista vaan niiden jälkeisestä harrastelusta. Koska jalat eivät kestä kovaa ajoa, pitää harrastella kaikenlaista. Tykkään poluista, joten jatkettiin Oulusta suoraan Norjaan Lofooteille päivävaeltamaan. Vaikka auto hajosi jo ennen Torniota, pysyimme aikataulussa, joka oli seuraavanlainen:
SU Kalevan kisat (mulla kymppi, Matilla vitonen) + auton hajoaminen + parin kilsan "vaellus" Tornioon
MA Autokorjaamon "etsimisvaellus", auton hinaus, korjauksesta sopiminen ja uuden menopelin vuokraus + kovaa ajoa Lødingeniin
TI Ajo Svolværiin + Fløyan ja Blåtindenin huiputus
KE Ajo Åhon + vaeltelu Ågvatnetin rantamilla
TO Ajo Tromssaan + "kevyt" kymppi
PE Storsteinenin huiputus + ajo Muonioon
LA Hillanpoimintaa ja "kevyt" 5 km Muoniossa
SU Levi Trail Run 26 km

Meillehän on Matin kanssa muodostunut perinteeksi lähteä suoraan Kalevan kisoista pohjoiseen. Tähän matkaan ovat aina liittyneet polut, jo…

Kauden avaus Oulussa

Sanainen arkku ammottaa tyhjyyttään. Viime päiviin on mahtunut niin paljon ihmeellistä, että olen sanaton. En yksinkertaisesti jaksa kertoa mitään, mutta koetan nyt kuitenkin.
Kalevan kisat olivat ja menivät. Ei ollut tänäkään vuonna mikään itsestäänselvyys ottaa osa näihin mittelöihin, mutta viimeisen ilmoittautumispäivän tuntumassa tein yhden ratatreenin, jonka kivuttomuuden vuoksi uskalsin pistää ilmoittautumisen sisään. Myös kulku oli herkkää, mikä johtui varmasti upouusista glykogeenivarastoista lihasteni sopukoissa. Olin nimittäin saanut pari viikkoa aiemmin kiropraktikolta kehoituksen pohtia, kannattaako tätä hommaa jatkaa, kun näyttää siltä, että jalat eivät palaudu saati sitten parane. Pillit pussiin vaan niin kaikki vaivat katoavat. Yhden illan surin surkeaa kohtaloani Turun vesijuoksupiireissä. Sen jälkeen ryhdyin toimiin eli lepäilin puolisentoista viikkoa: joka toinen päivä lepo, joka toinen päivä leppoisa uintiharjoitus. Sitten koitti Kalevan kisoihin ilmoittautumisen a…

Terveisiä juoksulenkiltä!

15 km. 5.19/km. Ja ilman mitään apuvälineitä. Ei renkaita, ei uima-allasta, ei luistimia, vain lenkkarit. Siistiä, sanon minä. Siitä lähtien, kun jalat ovat alkaneet hajoilla juoksemiseen, olen yrittänyt nauttia täysin siemauksin juoksun yksinkertaisuudesta ja siitä, kun siihen ei tarvita mitään. En ole siis vuosiin kuunnellut edes musiikkia juoksulenkeillä. En halua juostessani viedä huomiota pois siitä. Haluan kokea jokaisen askeleen kaikilla aisteilla, vaikka juoksutauon jälkeisillä ensimmäisillä lenkeillä on usein se vaara, että juoksu ei tunnukaan siltä kuin muistit. Kun lenkkiä on joutunut odottamaan jopa kuukausia, on selvää, että odotukset nousevat liian suuriksi. Tottumattomat jalat väsyvät nopeasti ja sykekin nousee liian helposti. Kun on juuri malttanut olla kuukausikaupalla juoksematta, on pettymys huomata, että juoksulupa ei tarkoita välitöntä paluuta entiseen. Itse asiassa entiseen ei kannattaisi palata lainkaan, mutta joka tapauksessa edessä on pitkä tie ennen kun keho…

Käänteismäkihyppyä

Todetaan nyt vaikka heti alkuun, että olen aina viihtynyt nimenomaan ylämäissä. Viime aikoina olen viihtynyt niissä vieläkin enemmän, koska tajusin, että kun jyrkkyyttä on riittävästi, syke ja hapot nousevat, vaikka ei edes juoksisi. Mitä muuta sitä vieroitusoireisiinsa kaipaisi? No, ehkä sellainen kulkevaisuuden ja nopean etenemisen tunnekin olisi ihan kiva silloin tällöin. 
Jyrkkien mäkien mahdollisuudet tajusin, kun ilmoittauduin Red Bull 400 -kisaan, jossa "juostaan" 400 m tiukkaan ylämäkeen, kuten Suomen osakilpailussa Puijon suurmäen (K120) huipulle. Ilmoittautumisen jälkeen oli noin kolmisen viikkoa aikaa itse koitokseen. Tänä aikana tein viisi enemmän tai vähemmän lajinomaista mäkitreeniä. Onnekseni aloitin valmistautumisen Liedossa sijaitsevasta Parmaharjun hyppyrimäestä. 

Parmaharjun mäkitreenin olin suunnitellut niin, että pyöräilen ensin 20 km Lietoon, juoksen siellä 1 km juoksuverkan, siihen päälle 10 x K82-mäen alastulorinteen alhaalta ylös ja loppuverkaksi py…

Road to London

Olisiko tässä hyvä suunnitelma loppukaudeksi? Nähdään kesällä 2017!


kkvkokilsatmaalis130huhti140150160173touko18619920122120kesä22302320243025402630heinä2740285029403050elo3160325033603470syys35603670378038703980
Viime vuoden lokakuussa juoksupannasta vapauduttuani olen nyt tykittänyt puolisen vuotta n. 30 km:n viikkotahdilla. Pari viime viikkoa (21 km ja 31 km) ovat vieneet kunnon kannalta ylöspäin mutta jalkojen kannalta takaisin lähtöpisteeseen. Jos nyt pystyisin toteuttamaan yllä olevan suunnitelman, ehtisin vielä kuntoon kesäksi 2017.