Portugalin leirin tilinpäätös

En ole viime aikoina jaksanut tänne paljon kirjoitella, koska ei ole ollut mitään järkevää sanottavaa. Se, mitä enimmäkseen on marraskuun puolenvälin jälkeen tapahtunut, on soutamista ja huopaamista. Jos homma on hetkeksi liikahtanut eteenpäin, pian olen huomannut olevani kiinni kuin kumilangassa: sitä voi jonkin aikaa venyttää, kunnes pongahtaa takaisin, jos nyt ei lanka aivan katkea.

Tässä siis pikakatsaus menneeseen:
12. marraskuuta: Ekat tonnit
21. marraskuuta: Varsyn testijuoksussa Ruissalossa 10 km vauhdilla 3.48/km keskisykkeellä 177. Tämän piti olla se kuuluisa nollataso, josta lähdetään jyrkkään nousuun.
27. marraskuuta: Olin Oonan (Kettunen) kanditutkimuksen mittauksissa. Olin innoissani, koska ajattelin, että helmikuun seurantamittauksiin mennessä olisin kehittynyt ihan huikeasti. Todellisuudessa jo kulunut viikko oli hieman jännittävää aikaa säären jatkuvasti pahetessa, joten tämän päivän jälkeen siirryin taas vähin äänin juoksutauolle.
18. joulukuuta: MRI. Säären tutntemukset eivät mielestäni viitanneet järjellä ajateltuna rasitusmurtumaan tai -osteopatiaan, mutta ajattelin kuitenkin varmistaa tilanteen, kun olin kerran mennyt taas varaamaan kolmen viikon Portugalin leirinkin.
22. joulukuuta: MRI:n tulokset kertoivat järkeni olleen oikeassa: luussa ei näkynyt mitään, mutta lihasten puolella oli turvotusta. Juoksulupa myönnettiin, mutta ei mättölupaa. Ihan hyvä joululahja kuitenkin, se ainoa, jota toivoin.
25. joulukuuta: Annoin itselleni joululahjaksi joulupäivän kevyen lenkin.
27. joulukuuta: Kohti Portugalia ajatuksena uusi alku.
2. tammikuuta: Ekat tonnit, vai oliko nämä nyt jo toiset, kun tuli vain 1,5 kuukauden palautus. Nämä toiset kyllä tuntuivat vaikeammilta kuin ensimmäiset.
14. tammikuuta: Eka VK-treeniltä tuntuva VK-treeni sitten toukokuun. 10,7 km vauhdilla 3.59/km, keskisyke 170, loppuhapot 2.58. Huomenna on leirin viimeinen päivä, vaikka tuntuu, että nyt se vasta voisi alkaa.

Tuli siis taas vietettyä korvailuleiri, vai olisiko kauniimmin sanottu, jos kutsuisin sitä tri-leiriksi. Tein kuitenkin aika tasapuolisesti pyöräilyä, uintia ja juoksua. Outoa sanoa, mutta tältä leiriltä jäi käteen paljon. Mielestäni Jukka (Keskisalo) hoiti leiripäällikön tehtävänsä hyvin ja selvästi puuttui niihin ongelmiin, joita kullakin juoksijalla on. Omalla kohdallani kritiikki (jota antoivat Jukan lisäksi Pekka ja Rami) kohdistui erityisesti siihen, että askel ei tule riittävästi vartalon alle ja jalkaterät kiertyvät ponnistuksessa liikaa jalkaterän ulkosyrjälle (varus). Tämä ei itse asiassa ollut mikään yllätys tai uutinen, ja varsinkin tuota jalkaterän asentoa olen työstänyt jo vuosia. Varsinaiseksi pelastavaksi enkeliksi pääsi lihashuoltajamme Aki (Rissanen), joka näytti sen puuttuvan lenkin, joka on jalkateräjumppien ja juoksutekniikan välillä, siis aktiiviset nilkat ja "työntö, työntö, työntö". Nyt tuntuu siltä, että näillä opeilla pystyn ehkä vihdoin siirtämään tunnottomat määrät "fyssarijumppia" vihdoin juoksuun asti.

Ja jottei jäisi liian ruusuista kuvaa tästä leiristä, totean, että mukaan on mahtunut ihan riittävästi iskias-hermon kiristelyä, plantaarifaskiitin teippailua ja teippiallergiasta johtuvaa kutinaa, joista riesana on enää viimeksi mainittu.