torstai 11. lokakuuta 2012

MRI, muut, Hamlet ja juoksu

Kylläpäs aika vierähtää, kun ei juokse. Viimeksi kirjoitin siitä, että mystisen jalkavaivan syy alkaa olla selviämäisillään ja ennen kuin ehdin edes kertoa magneettikuvan tuloksia, olen jo siirtynyt muutaman kilometrin turvin taas juoksevien kirjoihin. Pitää siis kelata muutamia viikkoja ajassa taaksepäin ja ottaa selvyyden vuoksi käyttöön mullistava innovaatio: väliotsikot.

Magneettikuvan tulokset

Magneettikuvan tulos oli odotetunlainen: "Oik. tibian diafyysin alaosassa - - on lievää luuytimen ödeemaa ja posteriorisesti ohuelti myös periostaalista ödeemaa. Ei murtumalinjaa. Sopii gradus 2/4 bone stress -muutokseksi, rasitusosteopatiaksi. Fibula tavallinen." Kiinnittäisin huomiota eritoten viimeiseen lauseeseen, koska olen kuullut huhuja, että ainakin muuan ensi viikonloppuna sm-maratonilla debytoiva Meikäläisen Masa väittää minun olevan luonnonoikku, jolla kaikki toimii päinvastoin kuin muilla. Nyt on kuitenkin todisteita siitä, että pohjeluuni on kuten lajitovereillani yleensäkin.

Lisää tavallisuuksia tulee vastaan, kun lausuntoa tavaa eteenpäin: "Lihaksisto tavallinen eikä merkittävää epäsymmetriaa vasempaan nähden." Akillesjännekin on ehjä ja rauhallinen. Tulokset eivät jääneet kuitenkaan vielä tähän. Vietinhän putkessa sentään 3x40 minuuttia. Jalkaterän MRI antoi mielenkiinoisen tuloksen: "Lateraalinen seesamluu I-metatarsaalin caputin alla on kaksiosainen ja molemmin puolin hieman luuödeemaa, ei pehmytosaturvotusta. Ödeema sopii lievään rasitusosteopatiaan. Kaksiosaisuus todennäk. (vanhemman) rasitusmurtuman jäljiltä, mutta rakennevarianssiakin esiintyy. Muutoin luusto rauhallista. - - I-MTP:ssa lievä hydrops, mutta syviä rustovaurioita ei nähtävissä, - -." Outoa on lähinnä se, että kohdassa, jossa ödeemaa on, ei ole nyt eikä aiemminkaan ollut mitään kipua. Kipu, jonka takia jalkaterä kuvattiin oli muualla. Piste Meikäläiselle.

Jalkaterän lihaksistokin on tavallinen ja vielä rauhallinenkin, mutta "flexor hallucis longus -tupessa on tilkka nestettä" ja "plantaarifaskian kantaluukiinnityksen mediaalikimpun alla hieman turvotusta ja insertiota vasten pieni osteofyysin/spornin alku. Faskia ehjä." Luupiikkiä en tunnusta ja plantaarifaskiittikin lienee erityisen lievää tyyppiä, kun sekin on ennemminkin menneen talven lumia.

Muut kehittävät

Olin aloittanut korvaavien tekemisen jo kuusi viikkoa ennen magneettikuvausta. Tulosten perusteella ohjeeksi annettiin 8 viikon juoksutauko. Pieni häiritsevä yksityiskohta noin kaksi viikkoa ennen MRI:tä oli kuitenkin  Kalevan kisojen 3000 metriä esteiden kera. En siis voinut luottaa suoraan siihen, että 6+2=8. Kalevan kisojen jälkeen ehdin olla kaksi viikkoa tekemättä mitään ennen kun pääsin magneettiin, joten ainakin se oli jo virallista 8:aan viikkoon laskettavaa juoksutaukoa. Lahdessa kisan jälkeen sääri sattui niin paljon, että jätin loppuverryttelyn kesken ja siirryin jäähoitoon. Seuraavana päivänä jalka oli kuitenkin yllättäen kävelykunnossa, jopa ilman lääkitystä. Tämä oli yllätys, sillä kun vamma ensi kerran ilmeni erään rataharjoituksen jälkeen, kävely ei seuraavana päivänä onnistunut. Päättelin tämän perusteella, että kisa ei ollut vetänyt tilannetta takaisin lähtötilanteeseen. Päätin, tai oikeastaan Pekka ilmoitti, että 8.10. kokeilen juoksua. Tuona päivä Kalevan kisoista tuli kuluneeksi 6 viikkoa ja 3 päivää. Yhtälöksi muodostui siis likimain 4 viikkoa - Kalevan kisat + 6,5 viikkoa = 8 viikkoa.

Hamlet lenkkiseurana

Juoksemattomuutta helpotti se, että ajattelin suorittaa tämän vuoden aikana kirjallisuustieteen perusopinnot. Olen siis käynyt mahdollisimman kaukaisista kirjastoista lainaamassa kirjallisuuden klassikoita. Viimeksi ulkoilutin Hamletia ja huomenna ajattelin kiikuttaa Kuningas Oidipuksen, Oresteian, Odysseian ja Jumalaisen näytelmän takaisin kotiin. Sen lisäksi, että ulkoilutan kirjoja, joudun myös lukemaan ne, tai saan lukea ne, koska kaikista runomitoista sun muista huolimatta viihdyttävyys on kohdallaan. Lähinnä kismittää se, että henkilökuvausta ja kertojaa ja kaikkea pitää analysoida ja verrata toisiinsa. Enkä edes tiedä miksi. Mitä hyötyä on tutkia kirjallisuutta? Periaatteeni kuitenkin on, että ei pidä arvostella mitään, mitä ei ole kokeillut. Siksi käyn kirjallisuustieteen perusopinnot (ja koska ne tarvitaan, jotta voi hakea pedagogisiin).

Takaisin asiaan

8.10. tuli ja meni. Kävin salilla ja vesijuoksemassa, mutta oikeata juoksua en tehnyt. Vasta 9.10. otin ensimmäiset juoksuaskeleet, sillä halusin säästää ne juoksukoululaisten kanssa jaettaviksi. On tuntunut ikävältä olla juoksukoulu(i)ssa juoksukyvyttömänä vetäjänä, mutta viime kerralla nautin hommasta eikä juoksukaan sattunut yhtään. Juoksukoulusta on mielestäni muutenkin hyvä aloittaa, koska siellä on tarjolla motivaatiota juosta riittävän rauhallisesti. Rauhallisesti aion edetä myös viikkotasolla, sillä ainakin pari viikkoa aion vain testailla juoksua, en niinkään harjoitella sitä. Muilla kehittävillä siis jatketaan, mutta enää ei tarvitse pelätä vahingossa pinkaisevansa juoksuun kauppareissulla.

9.10. kävin myös ties kuinka monennen kerran fysioterapeutilla. Viimeksi minulla ei ollut lainkaan pronaatiota ja nyt kaikki oli kuulemma jalkaterän ja nilkan osalta lähes täydellistä. Joko hullunlailla tekemäni eri fysioterapeuttien antamat liikkeet ovat tehneet tehtävänsä tai eri fysioterapeutit eivät vain voi päästä yksimielisyyteen asiasta. Yhtä mieltä kaikki ovat kuitenkin olleet siitä, että ponnistan liikaa päkiän ulkosyrjällä ja lantio on vinossa. Nämä asiat siis pitäisi saada nyt kuntoon.

Seuraavaksi painun kuitenkin nukkumaan mielevän hidalgon viereen sitä tuskin kuitenkaan avaamatta. Huomenna on taas uusi juoksukokeilupäivä ja sunnuntaina sm-marallinen, jonka aikana saatan jopa muutaman askeleen pyrähtää ihan kannustusmielessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti