Juoksua ja muita kehittäviä

Olen lähdössä tapaninpäivänä, tai oikeastaan tapaninaamuyönä kohti Monte Gordoa. Vihdoin pääsee juoksemaan sulilla teillä. Toisaalta ei tekisi mieli lähteä, kun Suomeen on juuri saapunut erä hyviä hiihto- ja luistelukelejä. Uinti ja vesijuoksukin sujuvat mallikkaasti pakkasista riippumatta. Asian laita on nyt niin, että olen tullut riippuvaiseksi korvaavista. 

Sääri vieläkin välillä muistuttaa itsestään. Molemmat sääret sattuvat varsinkin sunnuntain pitkien lenkkien jälkeen. Penikkatauti ja pelko säären osteopatiasta eivät meinaa sallia aamulenkkejä. Siksi olen varsinkin aamuisin usein vesijuossut tai uinut. Mutta en ole hypännyt altaaseen väkisin, vaikka välillä ärsyttääkin, kun en tiedä, onko jalka kunnossa vai ei. Myös perjantait olen pitänyt täysin juoksuttomina päivinä.

Viikko sitten perjantaina olin Granlundin Tommyn kanssa vesijuoksemassa. Eksyimme kuitenkin ensin Impivaaran uimahallin yläkerrassa olevalle liikuntasalille. Aika vierähti mukavasti jumppapallojen, pilatesrullien ja -pallojen, aitojen, hulahulavanteiden ja tasapainolautojen kanssa. Ihan vain muutamia mainitakseni. Lopulta muistimme vielä suorittaa vesijuoksunkin, joten treeni kesti kokonaisuudessaan noin kolme tuntia. Seuraavan vesijuoksutreenin tein Sundellin Tommin kanssa. Vaikka olimmekin sillä kertaa Petreliuksen uimahallissa, aika kului taas nopeasti ja vesijuoksimme tappiin asti eli lähdimme vasta kun tuli häätö.

Hiihtoa olin kaivannut jo pitkään, kun viime talven hiihtokausi jäi kymmenen kilometrin pituiseksi, koska akilles ärtyi sm-halleissa niin, että en voinut hiihtää. Yhtenä päivänä sain joulukalenterista voiteita ja seuraavana päivänä lähdin testaamaan voitelutaitojeni pätevyyttä. Tämän kauden ensimmäisen hiihtolenkkini tein ilman latuja pelkällä latupohjalla. Lenkki kuitenkin tyssäsi, kun kolmen kilometrin jälkeen latupohjakin loppui ja hiekka alkoi rohista suksien pohjissa. Palasin takaisin, kävelin kotiin ja vaihdoin lenkkarit jalkaan. Korvaavat ovat ihan kivoja, kun niitä ei ole pakko tehdä. Huonot ladut olisivat varmasti kismittäneet enemmän, jos hiihto olisi ollut päivän ainoa vaihtoehto. Talvella kun ei voi oikein pyöräilläkään ja uimahallien aukioloajat ovat mitä sattuu.

Hiljaa, siis aivan hiljaa, mielessäni toivoin, että sataisipa vähän lisää lunta, että saataisiin ladut tehtyä. Sitten sitä satoi ja satoi päiväkaupalla. Juoksutreenit eivät oikein tahtoneet kulkea, kun lunta oli joka puolella: ilmassa, maassa, suussa ja silmissä. Pahimmat kelit osuivat sopivasti viime viikonlopulle, jolloin oli VarSYn testijuoksu ja Stenholmin 40-vuotislenkki. 40-vuotislenkin (40 km, jonka eräät juoksivat) juoksin 26-vuotislenkkinä (26 km), mutta miesseurassa ja auraamattomilla teillä sekin tuntui olevan riittävästi. Palautuminen tuntui kestävän pitkälle seuraavaan viikkoon.

Nyt on kuitenkin lumisade toistaiseksi tauonnut, tiet aurattu ja ladut tehty. Tänään kulki 8 km kovakin Matin peesissä lähes helposti puoleen tuntiin. Juoksu on kivaa, mutta tekisi mieli ennen Portugaliin lähtöä käydä vielä luistelemassa, hiihtämässä ja poukkoilemassa Impivaaran liikuntasalilla.