Sään armoilla ja ilmojen vietävänä

Säät ovat koetelleet Turkua viime päivinä. Tämän viikon tiistaina (10.12.) satoi aamulla lunta, mutta päivän aikana tapahtui jotain, joka muutti kaiken maassa olevan jääksi. Tämä on mahdollista, koska maassa ei ollut muuta kuin vettä ja lunta. Onneksi vietin kevyttä viikkoa, joka tarkoittaa kolmea juoksutonta päivää, jotka oli suunniteltu maanantaille, tiistaille ja perjantaille.

Maanantaina kävin aamulla luistelemassa ja sen jälkeen lihaskuntoilemassa Jarno Koivusen johdolla. Illalla tein "sikaloikkia" Pekan opein ja spinningpyörä/crosstrainer/soutulaite-verryttelyin. Laite vaihtui usein, koska laitteissa oli niin paljon ruuhkaa. Ja ennen kun on liian myöhäistä, totean, että "sikaloikat" eivät ole loikkia siinä mielessä, että ne voisi rinnastaa juoksuun. Niissä eivät ole kovilla sääret, vaan reidet ja pakarat. 

Tiistaina kävin aamulla uimahallilla vesijuoksemassa ja uimassa. Illalla vain vähän polkaisin spinningpyörällä. Jää sai ihan vain hengata ulkona. Keskiviikkonakin otin varman päälle ja menin juoksulenkin sijasta vesijuoksemaan. Siihen se varovaisuus tosin jäikin, koska lisäksi suunnitelmistani poiketen menin vielä telinevoimistelemaan. Alkuperäinen suunnitelma oli lukea iltapäivän tenttiin, mutta koska telinevoimistelussa pää menee pyörälle, ajattelin sen sentrifugoivan ajatukset riittävään järjestykseen. Suuri riski ei ollut lukemisen korvaaminen poukkoilulla vaan se, että matkustin jumppasalille pyörällä. Melkoista vartalonhallintaa sekin, vaikka tiistain liukkaus oli jo vähän laantunut.

Seuraavan korvaavan eli vesijuoksun tein perjantaina, joten torstaina oli viikon ensimmäinen juoksupäivä. Siitäkin tosin meinasi tulla korvauspäivä, koska olen hiljaa mielessäni päättänyt, että Kupittaan jyrkkiin mutkiin en ennen joulua lähde sääriäni kipeyttämään. Ulkona keli kuitenkin näytti hankalalta illalla suunnitelmissa ollutta vetoharkoitusta ajatellen. Aamulenkki meni kätevästi Kupittaan lämmitetyllä tekonurmikentällä ja olihan sieltä illaksi sulanut pieni pätkä hiekkatietäkin. Saimme siis 2 x 10 x 200 m / 200 m hö tehtyä ulkona. Vedon aikana piti kyllä selvitä yhdestä alle 90 asteen käännöksestä, mutta onneksi oli niin paljon kirittäjiä, että oli kivaa yhdessä päivitellä mutkan vaaroja.

Torstain ja perjantain välisenä yönä oli myrsky. Aiemmat tämän syksyn/talven myrskyt ovat olleet vaivaisia tuhnuja ylittäessään Turkua. Seija pisti paremmaksi, joten lauantaisessa (tänään) VarSYn testijuoksussa oli maailmanluokan meininki: porukkaa oli viivalla niin että toimitsijoille tuli tukalaa ja Seija oli asetellut tielle parruja, joiden yli oli mukava hypellä. Jos jonkun vihjeen ensi kertaa varten annan, se on, että oksia voisi vähän vielä karsia. Testijuoksureitti on muutenkin mielestäni aika rankka, joten rytmiä rikkovat rungot eivät sitä oleellisesti vaikeuta. Hymyilemään kyllä pistivät. Aikani kympillä oli 37.30.

Nyt on hyvä tunne. Vaikka olen muillakin viikoilla muuttanut juoksutreenejä muiksi harjoituksiksi, testijuoksun tulos parani viime kerrasta 32 sekunnilla. Harjoitukset tuntuvat tällä hetkellä menevän ilmaiseksi. Joudun kyllä tiukille, mutta se on nannaa. Mitään ei tarvitse puristaa väkisin. Parasta on se, että pitkästä aikaa olen saanut juosta monta kuukautta ilman juoksukieltoja. Vaikka en pystykään juoksemaan täyttä viikkoa, homma tuntuu toistaiseksi toimivan. Näin siis jatkuu jouluun asti. Joulun jälkeen siirryn Monte Gordoon, jossa ostan kausikortin uimahalliin, joka on kyllä tullut valitettavan tutuksi aiemmilta epäonnituneilta leireiltäni. Hallikautta en vielä halua ajatella, koska radalla juoksemista en ole vielä ajanut sisään.

Kommentit

Suositut tekstit