Siirry pääsisältöön

Puhun vaihteeksi tibiasta, mutta vähän myös auringosta ja vesijuoksusta

Taas yksi säärien täyttämä päivä takana. Klo 6.45 potkin sääret pois peiton alta, keittelin niillä seistessäni aamupuurot ja heittelin sekaan mustikat, chia-siemenet (kiitos joululahjasta!), keitetyn kananmunan, cashew-pähkinät, maustamattoman jugurtin ja lusikan. Lappasin herkkua niin kauan kun ehdin ja otin loput evääksi. Tarkoitus oli ottaa evääksi enemmänkin mutta ehdin liikaa. Sääret toimivat kuusi kerrosta alaspäin kuin unelma. Vaihto pyöräilyyn ja pyöräilyosuus seuraavaan vaihtoon olivat saumattomat ja kivuttomat. Tunnottoman hyvä aloitus päivälle. Vaihto tapahtui Hovioikeuden bussipysäkillä, josta kiipesin Paavo Nurmi Gamesin uuden pakun kyytiin. 

Matkasimme aina aurinkoiseen Naantaliin, jossa oli pilvistä, ja keskustelimme toki sääristä. Vieressäni istui nimittäin yksi pari sääriä, jotka olivat olleet jo neljä viikkoa tauolla rasitusosteopatian takia. Tämän päivän koulukiertueen urheilijavieraiden ajatukset saattoivat välillä lipsahtaa säärten puolelle, mutta mietinpä hetken myös Edvin Widen tarinaa. Tänään oli sellainen päivä koulukiertueella, että Paavo Nurmen sijaan annoin tilaa myös "luopioille". Kiertuepäivä loppui jo klo 10, ja lyhyydestään huolimatta ehdin jo huomata, että se Naantalin tänään pilvessä ollut aurinko olikin sisällä koulussa.

Sääripotilaat Naantalissa ennen esitystä. Kuva: paavonurmigamesofficial

Kivoja nää puolapuut. Viimeviikolla tuli testattua vertikaalinen ulottuvuus Vasarämäessä. Kuva: paavonurmigamesofficial

Klo 10.50 sääreeni teipattiin rasvakapseli, jalkateräni teipattiin yhteen ja korviini "teipattiin" Radio Rock. 5 min, 5 min, 2 min, 4 min, 6 min. Magneettikuvauksen tulokset tulevat tiistaina. En anna säärelle ennen sitä lupaa hiihtää, luistella, juosta tai crosstraineilla. Harjoitteluni kulmakivet ovat vesijuoksu, telinevoimistelu (soveltuvin osin) ja kuntosaliharjoittelu. Telinevoimistelun ja kuntosaliharjoittelun avulla koitan parantaa heikkouksiani en niinkään pura ylimääräistä energiaa tai raivoa. Vesijuoksun otin kunnolla mukaan vasta nyt meneillään olevalla toisella juoksutaukoviikolla. Sitä teen, jotta en ihan hiipuisi. Kun vesijuoksukin on ollut pannassa, siitäkin pystyy hetken nauttimaan. Vähän tasatyöntyergometriin kylläkin hurahdin. Tuloksena 2 tuntia tasatyöntöä ilman pohkeiden avustusta.

Tosissani odotan nyt, että rauhallisella asennoitumisella on jokin vaikutus säären paranemiseen. Ne virheet, joita tiedän aiemmin tehneeni, pitäisi olla nyt hoidettu paremmin:
1. Reagoin ajoissa eli jo ennen kuin juoksu alkoi sattua.
2. En alkanut kiukuspäissäni vääntämään kaikkea mahdollista korvaava vammaa ylläpitääkseni.
3. Otin heti kiinni neuvosta mennä sähköhoitoon Kaarinaan.
4. Varasin ajan magneettikuvaukseen heti kun tilanne alkoi vaikuttaa pelottavalta ratkaista ilman sitä.
5. En tunne kiirettä kesän suhteen, sieltä se tulee.
Ainoastaan leireilystä korkealla en ole varma. Onko parempi tehdä korvaavatkin korkealla, kun huippukunnosta ei kuitenkaan ole vielä kauaa ja todennäköisesti juoksuharjoittelun voi jo aloittaa leirin aikana? Vai pitäisikö rauhoittaa tilanne jäämällä Suomeen tuttuihin treenipaikkoihin?

Jos juoksutauko ja vesijuoksujakso jää vain muutamaan viikkoon, olen päässyt tavoitteeseeni, tai en ainakaan jäänyt siitä vielä pahasti jälkeen. Sainhan käsiini tämän viimevuosituhannen suuren tuotoksen:

Ketään ei enää kiinnosta, mutta päivä jatkui pienellä kuntosalisessiolla, ruokailuilla, kiropraktikkokäynnillä (jossa kaksi kiropraktikkoa yhdisti voimansa lonkankoukistajani avaamiseksi), vesijuoksulla ja iltatoimilla.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

"Huuda hep, jos näet sinistä taivasta!" Näin Matti kehotti tekemään vaelluksellamme Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tarkoitus ei ole kirjoittaa mitään sääraporttia, koska säät nyt ovat mitä ovat, mutta kerronpa, että Lapin erämaassa kaikui "Hep!" kokonaista kaksi kertaa.
Olimme siis parrakkaamman puoliskoni Matin kanssa jälleen perinteikkäällä Kalevan kisojen jälkeisellä yhdistetyllä Lapin vaellus- ja sukulointireissulla. Perinteet ovat tähän mennessä yhden Kevon vaelluksen mittaiset, ja viime vuosikin jäi jalkojen juoksukelpoisuuden vuoksi väliin. Tänä vuonna jalkojen tilanne johti ennen kokemattomaan tapaukseen, jossa kiltisti jonotin lippujonossa pääsyäni Kalevan kisa -näyttämölle. Akilles oli vaivannut jo niin kauan, etten kaivannut radalle; olin jo tottunut osaani tämän kesän suhteen. 
Olin kuitenkin edeltävällä viikolla saanut lääkäriltä armahduksen ja ohjeeksi katsoa vielä ainakin elokuun loppuun asti, voisiko konservatiivinen hoito korvata leikkauksen. F…