Maastomestarien paikat avoinna

Ensi viikonloppuna kamppaillaan maastojuoksun suomenmestaruuksista Pudasjärvellä. Olen kuullut huhua, että jotkut harmittelevat sitä, että kisat järjestetään niin pohjoisessa. Tämä saattaa vähentää osallistujamääriä, mutta tuskin kukaan potentiaalinen mestari kuitenkaan jättää kisaa väliin sen perifeerisyyden takia. Mestaruuskamppailuista siis ei jouduta tinkimään. Sen sijaan taisteluita viimeistä sijaa vastaan joudutaan ehkä käymään tosissaan.

Kisat ovat aina mielenkiintoisemmat, jos niitä on hieman pohtinut jo etukäteen, siksi nostan osallistujaluettelon pöydälle ja annan raksuttaa. Itsestäänselviä miesten kisoja en kuitenkaan aio ruveta ennustamaan, koska huomaan, että tekstiä tulee jo muutenkin liikaa. Naisten kisaa sen sijaan voin puntaroida. Olenhan sentään jäävi sen suhteen. 

Osallistujia on 23. Viime vuonna Nivalassa maaliin juoksi upottavasta alustasta huolimatta 32 naista. Viime vuoden voittaja Johanna Lehtinen ei ole mukana, joten kärjessä on tilaa uusille nimille. Muut mitalistit viime vuonna olivat Elina Lindgren ja Katarina Skräddar. Katarinan kunnosta en ole saanut vihjeitä, mutta Elinan Flagstaffin leiriä seurailin kateellisena naapurihuoneesta. Lisäksi Elinalla on melkoinen sm-mitaliputki takanaan. Viimeisin eli maanteiden sm-kulta tarkoittanee, että putkelle on odotettavissa jatkoa.

Ensimmäinen Nivalassa mitaleiden ulkopuolelle jäänyt kolmikko oli Mira Tuominen, Minna-Maria Kangas ja Janica Mäkelä. Heistäkin on sisäpiirin tietoa. Mira ja Minni ovat elämänsä kunnossa. Atlantin toisella puolella tytöt pitivät matalaa hapen osapainetta pilkkanaan ja runtivat FUTS:in lenkkipolkuja rullalle huippuvauhtia. Vaikka Miran kauden ensimmäinen estekisa menikin kuntoon nähden alakanttiin ja Minnillä on Suomeen paluun jälkeen ollut korkeita sykkeitä, molemmat ovat palautuneita ja iskukykyisiä ensi sunnuntaina. Janica on vähän vaikeampi tapaus arvioitavaksi. Leiri ei kulkenut, mutta Payton Jordan ei tarjonnut enää niin rumaa luettavaa ja katsottavaa kuin kaksi ensimmäistä kisayritelmää. Suomessa vauhtia on jo hieman löytynyt, joten saa nähdä, miten tytön käy.

Hallikaudella Eeva ja Sara Sajanti olivat kelpo iskussa. Samoin Tiia Taipale kohenteli ennätyksiään komeasti. Ylitse muiden hallissa taisi kuitenkin olla itse yhdeksän minuutin alittaja Sandra Eriksson, joka ei viime vuonna osallistunut sm-maastoihin. Näitä naisia en kuitenkaan leimaisi vain hallittariksi, vaan veikkaan, että he ovat tämän lisäksi myös maastokonettaria. Muut osallistuneet eivät ole lähettäneet itsestään signaalia, jonka perusteella heitä voisin arvioida, joten puhukoon maastoaskel puolestaan.

Mitalisteiksi veikkaan Sandraa, Minniä ja Elinaa, mutta ajattelin kyllä vähän tulla sotkemaan tuloslistaa mahdollisimman korkealta itsekin. Joukkuemitalisteja ei voi veikata, koska ne ovat jo ilman haavereita selvillä, ja mitalijärjestyksiinhän en aio kajota. Joukkuekisan tuloksiin vaikuttavat tietysti aivan kaikki juoksijat, sillä yksikin sijoituspiste voi ratkaista. Varsinkin salamalaisten on syytä pitää tämä mielessä.

Lopuksi ajattelin vielä kertoa, miksi tekstin ensimmäisessä virkkeessä käytin sanaa suomenmestaruuksista. Muita oikeita kirjoitusasujahan ovat myös Suomen mestaruuksista sekä Suomen-mestaruuksista. Pienellä ja yhteenkirjoitettuna sana mielestäni korostaa sitä, että kyse on mestaruudesta. Kirjoitettaessa Suomen mestaruuksista, korostuu liiaksi Suomi ja lisäksi sanapari on kaksimerkityksinen, sillä se voitaisiin, varsinkin kontekstista irrallisena, ymmärtää myös kuten seuraavassa lauseessa: Suomen mestaruuksista vuoden 1995 mestaruus oli mieleenpainuvampi kuin vuoden 2011.