Miesten maailmassa

Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa miehistä ja miehisyydestä. Kaikki alkoi siitä, kun kävelin ylös portaita kohti Paavo Nurmen stadionia ja Tilastopajacupin ensimmäistä osakilpailua ja kun Paavo Nurmen kisojen mainos ruiskutti päälleni testosteronin katkuista ME-kokeilua. Caster Semenya aikoo juosta kesäkuisesssa Turussa 600 metrin maailmanennätyksen. Olin aikonut osallistua kyseisiin mittelöihin 1500 metrille, mutta 900 metrin lyhennys pistää miettimään vielä toisenkin kerran.

Portaiden yläpäässä tai jo oikeastaan katsomon alla hyökkäsin testosteronin höyryissäni toimitsijoiden sekaan anelemaan lupaa osallistua miesten 1500 metrille, koska muita naisia ei ollut ilmoittautunut. Kysymykseni jäi pomppimaan pitkin seiniä. Hetken sinkoiltuaan se päätyi naiselle, joka syötti sen välitömästi seuraavalle naiselle kuin tyttöjen liikuntatunnilla. Toinen nainen pompautti sen miehelle, joka kikkaili sillä hetken ennen kuin sitä vielä kopiteltiin miesporukalla. Minullekin välillä syötettiin: "et voi sitten saada virallista tulosta". Mietin, että tuskin on Suomen ennätystä tulossa, mutta en uskaltanut sanoa vastaan miehelle. Lopulta minut kuitenkin hyväksyttiin naiseksi miesten joukkoon.

Vai hyväksyttiinkö minut sittenkin mieheksi miesten joukkoon, sillä seuraava tekoni oli vastata myöntävästi pyyntöön ryhtyä bestmaniksi. Lähtöviivalle asettui siis yksitoista miestä ja yksi bestman. Kisan alettua pussitin itseni peräporukoihin, joista onneksi jo 250 metrin kohdalla uskalsin puikkelehtia karkuun. Oli kiva juosta kun miehiä oli edessä ja takana. Aina kun sain yhden kiinni, seuraava oli jo parin metrin päässä odottamassa. Naisten kisassa ei ikinä pääse kokemaan samaa. Naisten kisoja on kahta lajia. On niitä, joissa pitää juosta koko matka alusta loppuun yksin, ja niitä, joissa sahataan lähimmän kilpakumppanin kanssa rinnatusten toinen toisiaan hiillostaen. Ja yhtälailla kuin olin miesten kanssa yhteisellä lähtöviivalla, olin heidän kanssaan myös samalla maaliviivalla, tosin eri aikaan kuin Meikäläisen Matti, joka voitti kilpailun. Tuloslistalla olin viides. 4.34 tuntumaan juostu aikani ei tosin ollut kovin miehekäs, mutta kelvatkoon valmistavaksi harjoitukseksi ennen Espoon estekisaa.

Semenya, miesten joukossa kilpaileminen ja bestmaniksi ryhtyminen saivat minut miettimään miehisyyden syvintä olemusta. Mielestäni on ihan reilua, että urheilussa on erikseen naisten ja miesten sarjat, mutta ei ole reilua, että vauhti, joka tuntuu miehistä "hölkältä", on naisille jo kovaa kisavauhtia. Piirikunnallisetkin miehet pääsisivät arvokisaedustajiksi naisten sarjassa. Naiset eivät siis koskaan pääse kokemaan samaa vauhdin hurmaa kuin miehet. He voivat saavuttaa olympiavoittoja, maailmanmestaruuksia ja maailmanennätyksiä naisten sarjassa, mutta eivät koskaan voi olla oikeasti parhaita tai juosta oikeasti kovaa.

Koska olen biokemisti, katson miehisyyden kumpuavan perimästä. Muistan kirjoittaneeni joskus tenttivastauksen aiheesta Y-kromosomi. Nytkin voisin kertoa tästä tyhjältä vaikuttavasta surkastuneesta kromosomin jämästä pitkiä ja yhä pidempiä tarinoita. Samoin voisin kertoa, mitä vaikutuksia on sillä, että miesten X-kromosomilla ei oikeastaan ole vastinkromosomia, vaikka Y-kromosomi konjugoituukin sen kanssa meioosin vähennysjakautumisessa. Koska jo aloitin, jatkan vielä hieman lisää. Yritän kuitenkin olla takertumatta yksityiskohtiin. Selvitän vain pääpointin, joka on: miehen fenotyypissä näkyvät kaikki x-kromosomaaliset geenivirheet, jotka naisilla voisivat peittyä toisen toimivan alleelin vaikutuksesta. Mietinkin siis, miksi miehet ovat vahvempia, etevämpiä, suurempia, rohkeampia ja parempia kuin naiset.

Biokemisti voi lähestyä asiaa myös toisella tasolla. Tein graduni eräästä kiveksissä ilmentyvästä proteiinista. Vaikka tutkimusten päätavoite olikin selvittää tämän proteiinin toimintaa ja hyödyntämismahdollisuuksia melanooman diagnostiikassa ja hoidossa, kivekset olivat tutkimuksen kannalta välttämätön positiivinen kontrolli. Tiedän siis teoriassa kiveksen rakenteen hyvin tarkasti. Yksinkertaistettuna kiveskudos koostuu lähes yksinomaan erilaisissa kehitysvaiheissa olevista sukusolulinjan kantasoluista, jotka lopulta vapautuvat valmiina siittiöinä siementiehyeen. Kudoksessa on kuitenkin myös joukossa Sertolin soluja ja Leydigin soluja. Näistä Leydigin solut tuottavat testosteronia aivolisäkkeen erittämän luteinisoivan hormonin stimuloimana.

Tietenkin olen myös päässyt leikkelemään kivesnäytteitä ohuiksi siivuiksi. Tämä tieto aina kauhistuttaa miehiä, jotka ovat erehtyneet kysymään töistäni (joita en tosin tee tällä hetkellä). 3 µm:n paksuiset kivessiivut eivät kuitenkaan eroa käsissäni merkittävästi myös leikkaamistani eturauhassiivuista tai melanoomasiivuista. Siivut ovat tuhannesosamillimetrien paksuisia, koska niiden läpi on päästävä valoa, että niitä voi katsella mikroskoopilla. Olen siis leikellyt ja katsellut kiveksiä työkseni, ja olen selvästi niiden yläpuolella. Siltikään, en oikeastaan tajua, miksi miesten pitää luonnostaan olla parempia juoksijoita kuin naisten. Mikseivät voisi olla yhtä hyviä?

Kommentit

Suositut tekstit