Aamuinen keko

Jonkin aikaa sitten jalka tuli taas yllättäen kipeäksi. Aluksi sattui jalkapöytä. Ajattelin heti, että jalkapöydän luissa ei vielä olekaan ollut rasitusmurtumaa, vaikka siellähän vasta olisikin otollinen paikka iskeä. Tunne oli kuitenkin vielä niin heikko, etten ryhtynyt sen kummempiin toimenpiteisiin. Seuraavaksi alkoi sattua selkään. Alkaa on sikäli huono verbi kuvaamaan tilannetta, koska selkä on vihoilellut talvesta lähtien. Se lähetteli signaaleja ensin vasemman jalan kautta ja on nyt naprapaatilla käynnin jälkeen siirtynyt oikeaan jalkaan. Jalat siis tavallaan pettävät alta yhden askeleen ajaksi ja palautuvat sen jälkeen taas hallintaani. Seuraava vaihe kohti turmiota alkoi tiistaina, jolloin alkoi tuntua tuttua kipua sääressä, hieman alempana kuin viimesyksyinen rasitusmurtuma(hko).

Yllätyin itsekin, kun olin päätynyt kivun huomattuani heti samana päivänä mennä tekemään toisen harjoitukseni Samppalinnan maauimalaan. Keskiviikon ratavetoja (10 x 500 m) en malttanut korvata. Torstaille suunnitellun parikymppisen korvaus oli kaamea räpellys pyöräilyä, juoksua, lisää pyöräilyä ja taas vähän juoksua. Pyöräilin Raision purulle juoksemaan, mutta tarpomiseksi se meni. Pyöräilin takaisin Turkuun ja juoksin Kupittaan hiekalla. Se sattui yllättäen vähemmän kuin tarpominen. Samat konstit kuin viime kerralla eivät siis toimikaan. Mielenkiintoista. Tällä kerralla kipukohdassa, joka on säären alaosassa sisäsyrjällä, tuntuu lihaksessa patikkuutta ja möykkyjä.

Olin Raision treenin jälkeen aivan kuollut ja kuoppasin itseni Veritas-stadionille Inter-Twente-pelissä. Laskin, että haukottelin toisen puoliajan aikana 19 kertaa. Pelin jälkeen piti heti nukahtaa, koska aamulla eli klo 5.30 odotti unikeon aamuhölkkä Naantalissa. En ehkä nukahtanut ihan heti, enkä nukkunut ihan yhtä soittoa, mutta kun kello löi puoli neljä, ponkaisin ylös sängystä. Vedin puurot naamariin ja tavoistani poiketen ryystin myös pari siemausta kahvia. Hyi! Neljältä nousi kytkin.

Puoli viideltä unohdin testata oliko jalka juoksukunnossa, joten numerolappu kädessäni osoitti, että jalan kanssa selviää ainakin lähtöviivalle. Kisareitti oli melko kiemurainen, mutta en eksynyt, enkä edes ontunut matkalla. Matkaksi väitettiin 6,5 km ja garminkin näytti 6,4 km. Aikaa tähän aamulenkkiin kului oman ajanottoni mukaan 23.35. Eihän se mitään kisavauhtia ollut, mutta tavallista kovempi ja varhaisempi aamulenkki ainakin. Seuraavan treenin teen valitettavasti taas Samppalinnassa.


Kommentit

Suositut tekstit