Retiisit Lontooseen, parsakaali näyttää syksymmällä

Saimme tänään satoa. Kaivoimme keväällä Matin vanhempien pihalle pienen kasvimaan. Kylvimme siihen porkkanoita, salaattia, retiisiä, juuripersiljaa, parsakaalia ja perunaa. Parsakaali olisi pitänyt esikasvattaa, mutta pistimme siemenet suoraan maahan. Parin viikon päästä kylvöstä näytti hyvältä, sillä kaikilta riveiltä pilkotti lupaavan näköisiä vihreitä lehtiä. Jopa parsakaalit olivat pinnistäneet ylös mullasta.

Silloin tällöin olemme muistaneet jopa käydä kastelemassa viljelyksiämme ja kitkemässä rikkaruohoja. Tänään oli taas sopiva hetki pistäytyä kasvimaalla, ja siellähän oli oikein ihka aitoja salaatteja, retiisejä ja porkkanan varsia. Salaatit ja retiisit olivat aidoimpia. Porkkanan varret olivat vain varsia, ja harvensin niiden rivistöä lisää. Myös rikkaruohot olivat menestyneet. Varsinkin perunan varsien joukosta poistin ylimääräistä kasvustoa rajulla kädellä. Etsin ensin perunan ja poistin sitten kaiken muun, myös juuripersiljat. Parsakaalit ovat jämähtäneet alkukesän olotilaansa tai kadonneet kokonaan.

Mahtavaa, taas voin verrata juoksukesää ja kasvimaata. Sandra ja Niclas ovat retiisejä. Ihan vähän oli joku etanankutale niitäkin verottanut, mutta onneksi EM-kisojen epäonni on unohtuvaista Lapinlahden ennätysjuoksujen jälkeen. Itse olen parsakaali. Kylvimme niitä, koska Matti on hulluna parsakaaleihin. Ihan emme kuitenkaan jaksaneet toimia siemenpussin ohjeen mukaan ja kitukasvuinen parsakaalirivistö salaattien ja retiisien välissä on hieman alakynnessä. 

Kasvimaa 15.6.

Retiisi 15.6.

Rehottava rehutarha 9.7.

Suurretiisit 9.7.

Koska kestävyyskarnevaaleilla päätimme Pekan kanssa, että tämän kesän alavireisyys johtuu talven vauhtikestävyysharjoittelun puutteesta, otimme Ismon ehdotuksesta käyttöön viikoittaisen 8 km kiihtyvän kontrolloidulla reitillä. Ehkä Paavo Nurmen Maratonin kymppi EM-kisojen kisakatsomopäivien välissä ja Raahe-Oulu-Nivala-sukulointireissu Pohjola Gameseilla höystettynä oli kuitenkin hieman liikaa pikku vk-koneistolleni sillä lauantain kiihtyvä 8 km oli vaikea. 4 min/km -vauhtikin tuntui liian kovalta. Eniten harmitti se, että Matti oli lupautunut jänikseksi ja jäinkin viime viikon vauhdistani kaksikymmentä sekuntia kilometriä kohden. Mutta ei tiennyt Matti, että jostakin aina kaivan voimia viimeiselle kilometrille, joka taittui ajassa 3.18. Huono kiihtyvä, mutta alussa tuntui siltä, etten edes jaksa koko kahdeksaa kilometriä, joten kai tämäkin kelpaa.

Seuraava 8 km kiihtyvä on luultavasti ensi lauantaina eli silloin kun pitäisi juosta kasia SM-viesteissä. Onnellisten perhetapahtumien ja muiden sattumien vuoksi Salaman naisten tähtäin on vasta ensi kaudessa. Harmillista sikäli, että juoksin sattumalta kasin enkkani juhannusaattona Keuruulla. Siksi onkin paineita, kun keskiviikkona starttaan tämän kauden kasin kisaan keskiviikkona Tilastopaja Cupissa. Samaisessa tapahtumassa varsinainen yleisömagneetti on kuitenkin miesten vastaava matka, sillä kyseessä on Matin kaikkien aikojen ensimmäinen kasi.