Siirry pääsisältöön

Retiisit Lontooseen, parsakaali näyttää syksymmällä

Saimme tänään satoa. Kaivoimme keväällä Matin vanhempien pihalle pienen kasvimaan. Kylvimme siihen porkkanoita, salaattia, retiisiä, juuripersiljaa, parsakaalia ja perunaa. Parsakaali olisi pitänyt esikasvattaa, mutta pistimme siemenet suoraan maahan. Parin viikon päästä kylvöstä näytti hyvältä, sillä kaikilta riveiltä pilkotti lupaavan näköisiä vihreitä lehtiä. Jopa parsakaalit olivat pinnistäneet ylös mullasta.

Silloin tällöin olemme muistaneet jopa käydä kastelemassa viljelyksiämme ja kitkemässä rikkaruohoja. Tänään oli taas sopiva hetki pistäytyä kasvimaalla, ja siellähän oli oikein ihka aitoja salaatteja, retiisejä ja porkkanan varsia. Salaatit ja retiisit olivat aidoimpia. Porkkanan varret olivat vain varsia, ja harvensin niiden rivistöä lisää. Myös rikkaruohot olivat menestyneet. Varsinkin perunan varsien joukosta poistin ylimääräistä kasvustoa rajulla kädellä. Etsin ensin perunan ja poistin sitten kaiken muun, myös juuripersiljat. Parsakaalit ovat jämähtäneet alkukesän olotilaansa tai kadonneet kokonaan.

Mahtavaa, taas voin verrata juoksukesää ja kasvimaata. Sandra ja Niclas ovat retiisejä. Ihan vähän oli joku etanankutale niitäkin verottanut, mutta onneksi EM-kisojen epäonni on unohtuvaista Lapinlahden ennätysjuoksujen jälkeen. Itse olen parsakaali. Kylvimme niitä, koska Matti on hulluna parsakaaleihin. Ihan emme kuitenkaan jaksaneet toimia siemenpussin ohjeen mukaan ja kitukasvuinen parsakaalirivistö salaattien ja retiisien välissä on hieman alakynnessä. 


Kasvimaa 15.6.
Retiisi 15.6.

Rehottava rehutarha 9.7.

Suurretiisit 9.7.
Koska kestävyyskarnevaaleilla päätimme Pekan kanssa, että tämän kesän alavireisyys johtuu talven vauhtikestävyysharjoittelun puutteesta, otimme Ismon ehdotuksesta käyttöön viikoittaisen 8 km kiihtyvän kontrolloidulla reitillä. Ehkä Paavo Nurmen Maratonin kymppi EM-kisojen kisakatsomopäivien välissä ja Raahe-Oulu-Nivala-sukulointireissu Pohjola Gameseilla höystettynä oli kuitenkin hieman liikaa pikku vk-koneistolleni sillä lauantain kiihtyvä 8 km oli vaikea. 4 min/km -vauhtikin tuntui liian kovalta. Eniten harmitti se, että Matti oli lupautunut jänikseksi ja jäinkin viime viikon vauhdistani kaksikymmentä sekuntia kilometriä kohden. Mutta ei tiennyt Matti, että jostakin aina kaivan voimia viimeiselle kilometrille, joka taittui ajassa 3.18. Huono kiihtyvä, mutta alussa tuntui siltä, etten edes jaksa koko kahdeksaa kilometriä, joten kai tämäkin kelpaa.

Seuraava 8 km kiihtyvä on luultavasti ensi lauantaina eli silloin kun pitäisi juosta kasia SM-viesteissä. Onnellisten perhetapahtumien ja muiden sattumien vuoksi Salaman naisten tähtäin on vasta ensi kaudessa. Harmillista sikäli, että juoksin sattumalta kasin enkkani juhannusaattona Keuruulla. Siksi onkin paineita, kun keskiviikkona starttaan tämän kauden kasin kisaan keskiviikkona Tilastopaja Cupissa. Samaisessa tapahtumassa varsinainen yleisömagneetti on kuitenkin miesten vastaava matka, sillä kyseessä on Matin kaikkien aikojen ensimmäinen kasi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

I'm back!

Olen päivittänyt blogia viimeksi syksyllä. Blogihiljaisuus ei ole todellakaan tarkoittanut sitä, että en olisi tehnyt mitään. Päinvastoin, olen tehnyt niin paljon, että blogin päivittäminen on pitänyt priorisoida to do -listan peräpäähän. Päivittäisen toimintani rungon ovat muodostaneet opettajan pedagogiset opinnot. Tyhjiin väleihin olen sijoittanut urheilun, unen ja syömisen. Oikeastaan mitään muuta en sitten olekaan ehtinyt tehdä.
Käytännössä priorisointi on tarkoittanut myös sitä, että olen valmentanut itse itseäni. Kenelläkään valmentajalla ei olisi ollut resursseja reagoida muuttuvan labyrintin tavoin käyttäytyvien aikataulujeni kanssa. Sovimme noin vuosi sitten valmentajani Pekan kanssa, että itsenäistyn hänen valmennuksestaan. Kerroin tuolloin Pekalle, että haluan yrittää itseni valmentamista, koska täytyy myöntää, että kaikkine säärivammoineni en ollut mikään ihannevalmennettava. Tuolloin en vielä ihan pystynyt ymmärtämään, kuinka mahdotonta jonkun muun tekemän ohjelman noud…