Siirry pääsisältöön

Punnitaan punnitaan

Rooman jälkeen varasin varmuudeksi ajan magneettikuvaukseen. Tilanne ei ollut pahentunut, mutta halusin saada terveen paperit, koska juoksu oli sattumoisin alkanut tuntumaan ihmeellisen helpolta pitkästä aikaa. Ja paskat. Ödeemaahan siellä taas oli. Sääriluussa hohkaluun ödeema oli vain hentoa ja luukalvossa vähän tujumpaa. Sanoivat, että medial tibial stress syndrome. Sanoivat, että faskiotomiaa suositellaan. Uhkasivat puukolla!

Kävin kuulemassa toisen mielipiteen kiropraktikolta, jonka luona olin käynyt heti Rooman jälkeen ennen magneettikuvausta. Sanoi, että ei leikkausta, ja taikoi selkärangan ja nilkan paikoilleen. Takaisin lääkärin pakeille. Siellä tultiin puukko ojossa kyselemään vastaanotolle, mutta selitin, että nyt on vielä yksi kokeilu, ennen viimeistä vaihtoehtoa. Koska lantio ja nilkka ovat lukossa, uskon ja toivon, että helpotus tulee, kun ne saadaan auki. Niinpä lääkärin antamassa paperissa lukee: "Juoksutauko vielä 4 - 6 vk."

Seuraavaksi painelin kiropraktikon ohjastamana ja ohjastamalle fysioterapeutille (tai oikeastaan piipahdin vakuutusyhtiössä taloudellisten tappioiden minimoimiseksi). Fysioterapeutti paineli trigger-pisteitä. Kävin siis samana päivänä kiropraktikon väänneltävänä, lääkärin "uhkailtavana" ja fysioterapeutin moukaroitavana. Lisäksi olen jossitellut, miettinyt, pähkäillyt ja punninnut ajatuksiani huomenna mahdollisesti alkavasta Portugalin leiristä. Samalla olen polkenut vettä vaihtelun vuoksi välillä Impivaaran ja välillä Petreliuksen uimahallissa.

Loppujen lopuksi olen saanut tällä viikolla paljon.
1. Sain toivoa: Kiropratikko sanoi: "voin auttaa sinua"(, mutta se vaatii sitoutumista hoitoihin)
2. Sain lisää toivoa: Lääkäri sanoi: "leikkauksen jälkeen voit aloittaa jo neljän viikon päästä juoksemaan"
3. Sain juoksukieltoa, jota säären lisäksi kaipaa myös polvi. Kaksi vammaa yhdellä tauolla! Kiropraktikon hoitokin menee paremmin perille, jos ei juokse samalla.
4. Sain selville, että matkustajavakuutukseni korvaisi, jos en pääsisi vamman takia lähtemään.


Kaikki nämä seikat kallistavat vaa'an Turun suuntaan. Portugalin päässä painaa kuitenkin pieni, mutta sitäkin rakkaampi Matti-poika Matikainen. Matin kanta on seuraava: 4-6 viikon juoksutaukoon mahtuu hyvin kolmen viikon leiri, jonka päätteeksi voi ottaa vielä kolmen viikon kiropraktikkohoidotkin. Lääkärin kommentissa oli siten yksi pikku virhe. Sen olisi pitänyt kuulua "Juoksutauko ENÄÄ 4-6 viikkoa".

Kommentit

  1. Oon miettinyt tätä ja en tajuu.. :( Ainakin ehdotin tota matkavakuutusjuttua.. :D

    VastaaPoista
  2. En mäkään oikein tajuu, miks lähdin leirille, koska en oo itse asiassa koskaan kokenut hyötyväni leireistä, saati sitten nyt. Oon jo niin monta kertaa päättänyt, että en enää varaa matkoja, mutta aina mut puhutaan ympäri. Nyt ehkä ajattelin, että aika kuluis jotenkin nopeemmin, jos on seuraa.

    Kiitos vakuutusmuistutuksesta. Pitäis hommata Matillekin vakuutus.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

I'm back!

Olen päivittänyt blogia viimeksi syksyllä. Blogihiljaisuus ei ole todellakaan tarkoittanut sitä, että en olisi tehnyt mitään. Päinvastoin, olen tehnyt niin paljon, että blogin päivittäminen on pitänyt priorisoida to do -listan peräpäähän. Päivittäisen toimintani rungon ovat muodostaneet opettajan pedagogiset opinnot. Tyhjiin väleihin olen sijoittanut urheilun, unen ja syömisen. Oikeastaan mitään muuta en sitten olekaan ehtinyt tehdä.
Käytännössä priorisointi on tarkoittanut myös sitä, että olen valmentanut itse itseäni. Kenelläkään valmentajalla ei olisi ollut resursseja reagoida muuttuvan labyrintin tavoin käyttäytyvien aikataulujeni kanssa. Sovimme noin vuosi sitten valmentajani Pekan kanssa, että itsenäistyn hänen valmennuksestaan. Kerroin tuolloin Pekalle, että haluan yrittää itseni valmentamista, koska täytyy myöntää, että kaikkine säärivammoineni en ollut mikään ihannevalmennettava. Tuolloin en vielä ihan pystynyt ymmärtämään, kuinka mahdotonta jonkun muun tekemän ohjelman noud…