Siirry pääsisältöön

Hoitoja

Jukran pujut, 4 - 6 viikon juoksutauosta on kulunut jo yli 4 viikkoa. Enää siis 0 - 2 viikkoa jäljellä. Tulkitsen tämän tapojeni vastaisesti 2 - 4 viikoksi. Monesti vamman uusiutuessa mietin, kuinka paljon aikaa loppujen lopuksi voittaakaan, jos pitää tauon päälle vielä pari varmistavaa viikkoa, kun ei tarvitse aloittaa koko taukoa alusta. Saattaa kuulostaa siltä, että olisin sinut tämän päätöksen kanssa ja malttia riittäisi maailman tappiin. Tosiasiassa kuitenkin sisälleni on patoutunut jytkysti juoksuhimoa ja lääkärin määräämän juoksutauon pidentäminen tuntuu järkevyydestään huolimatta pahalta.

Tekemistä kuitenkin riittää, sillä olen varannut itselleni seuraavat hoidot (muutamia kertoja on jo takana):
22.4. klo 10 Fysioterapia, klo 19.20 Ortopedi (tämä mahdollisesti poikii vielä lisää hoitoja)
23.4. Kiropraktikko
26.4. Kiropraktikko
30.4. Fysioterapia
2.5. Kiropraktikko
3.5. Fysioterapia
6.5. Kiropraktikko
8.5. Fysioterapia
10.5. Fysioterapia
13.5. Kiropraktikko

Näiden hoitojen ajan olen sitoutunut syömään kaksi kertaa päivässä B-vitamiinia, C-vitamiinia ja omega-3-valmistetta. Tämän lisäksi otan vielä rautaa ja D-vitamiinia. Olen tehnyt tarkat päiväohjelmat, mihin aikaan otan minkäkin ihmelääkkeen, että vaikutus olisi paras mahdollinen. Olen aina ollut suuri lisäravinteiden ja pillerimuodossa otettavien vitamiinien vastustaja, mutta toisaalta ei voi vastustaa mitään ennen kuin on todennut menetelmän huonoksi.

Hoidot kuulemma tehoavat paremmin, jos en juokse niiden aikana, minkä takia kiropratikko toivoi lääkärin antavan minulle juoksukieltoa. Oikeastaan suositeltavaa olisi tehdä vain vesijuoksua ja uintia. Tänään sain kuitenkin tehtäväksi harjoitella myös hengitystä 10 minuuttia kahdesti päivässä, koska palleani ei ole riittävästi käytössä ja käsittääksi hengitystekniikkani jumiuttaa selkärangan, jonka toimimattomuus puolestaan heijastuu kaikkeen eli juoksuun. Tämä puolestaan aiheuttaa ongelmia vesijuoksuharrastukseni kanssa. En nimittäin usko, että hengitystekniikkani on yhtä puutteellinen juostessa kuin vesijuostessa. Jos juoksen vesijuoksuvyön kanssa, vyö estää kunnollisen palleahengityksen. Jos taas juoksen ilman vesijuoksuvyötä, joudun hengittämään pintapuolisesti, jotten uppoaisi uloshengityksen aikana.

Kiropraktikon hoitojen pitäisi auttaa kaikkeen, ehkä ei juuri sääreen tai polveen, mutta ainakin lantion seudun liikkuvuus on nyt jo parantunut mukavasti. Jos teho ei yllä vammoihini asti, käytettävissäni on vielä oljenkorsi nimeltään faskiotomia. Polvivaivani nimeä en vielä tiedä, mutta maanantai jälkeen toivon olevani viisaampi sen asian suhteen. Toivoa sopii, että se on 2 - 4 viikossa paranevaa sorttia.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

"Huuda hep, jos näet sinistä taivasta!" Näin Matti kehotti tekemään vaelluksellamme Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tarkoitus ei ole kirjoittaa mitään sääraporttia, koska säät nyt ovat mitä ovat, mutta kerronpa, että Lapin erämaassa kaikui "Hep!" kokonaista kaksi kertaa.
Olimme siis parrakkaamman puoliskoni Matin kanssa jälleen perinteikkäällä Kalevan kisojen jälkeisellä yhdistetyllä Lapin vaellus- ja sukulointireissulla. Perinteet ovat tähän mennessä yhden Kevon vaelluksen mittaiset, ja viime vuosikin jäi jalkojen juoksukelpoisuuden vuoksi väliin. Tänä vuonna jalkojen tilanne johti ennen kokemattomaan tapaukseen, jossa kiltisti jonotin lippujonossa pääsyäni Kalevan kisa -näyttämölle. Akilles oli vaivannut jo niin kauan, etten kaivannut radalle; olin jo tottunut osaani tämän kesän suhteen. 
Olin kuitenkin edeltävällä viikolla saanut lääkäriltä armahduksen ja ohjeeksi katsoa vielä ainakin elokuun loppuun asti, voisiko konservatiivinen hoito korvata leikkauksen. F…