Siirry pääsisältöön

Pikana Tampereelta

Palasin eilen ainakin vuoden tauon jälkeen eliittikisoihin. Kisan jälkeen olin tyytyväinen tulokseen 10.30,30, joka syntyi helpolla tunteella irvistelemättä. Kotimatkalla alko pieni harmitus, koska tiedän, että seuraavassa kisassa irtois jo paljon paremmin. Oon asiasta täysin varma seuraavista syistä:
  • Kauden ekat estekisat on aina alle oman tason.
  • Kisat on mun ainoita (lisäks kerran kesäkuussa kakssatasia) rataharjoituksia tällä kaudella, joten taas tuli tuntumaa lisää.
  • Kunto nousee päivä päivältä, tekipä mitä tahansa.
  • Tunne kisassa oli niin varovainen, samalla vaivaton ja ajatuksista kiinni.
  • Juoksin kisan ennätyskilsaviikon (60 km) päätteeks (eli kilsat on ihan naurettavia vielä, mutta silti tääkin määrä tuntuu jalkojen kannalta paljolta).
Harmitus johtu siis lähinnä siitä, että seuraavaa estekisaa ei taida enää tällä kaudella tulla.

Ruotsi-ottelun tuplauskuviot on Tampereella kuulemani perusteella ihan erilaiset kuin viime tekstissäni olin kaavaillut, mutta eipä taida sekään pelastaa. Tai ehkä se just pelastaakin. Oon nimittäin kolmen viikon ajan ajanut sisään uusia pohjallisia, mutta ne meinaa ärsyttää akillesta, jonka kanssa ei oo koskaan ollut mitään ongelmia. Oon ollut pohjallisten tilaamisesta alkaen todella epäuskoinen niiden toimivuuteen, mutta jos en kokeile niitä, en oo kokeillut kaikkea. Polvi ja sääri on nyt ollu kiltisti, ja pohjallisten pitäis pitääkin ne sellasina, mutta mikä tää akillesjuttu oikein on? Häh?

Nyt yks päivä lepoa, huomenna veteen ja siltikin viikko etenee suunnitelman mukaan. Ehkä akilleskin tokenee tästä. Pientä kiristelyähän se vain on.

Ja lopuksi hieman viihdykettä ja tekniikkavinkkejä:


Kommentit

  1. Kuuluuko viikon suunnitelmiin Kotkan katsastuskisat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikon suunnitelmiin kuuluu kymppi Hervannassa, mutta ei katsastusta. Toisaalta vois kyllä kuuluakin, koska kuitenkin suunnitelmissa on tonnin vetoja samana päivänä.

      Poista
    2. Tänään olin vesijuoksemassa rouva Lammisen kanssa. Minna sai vakuuttuneeksi, että ei siinä mitään menetä, vaikka lähtisinkin katsastuttamaan itseni. Saatan siis lähteäkin, jos saan puntaroitua asiat niin, että luotan juoksuni tuovan tyytyväisyyttä 8 tuntin junassa istuskelun edestä.

      Poista
  2. Kilp.kalenterin mukaan ei näyttäisi olevan hirveää tunkua vitoselle (3). Laatu korvannee sitten määrän: listalla on Kalevalaisten vitosen pronssimitalisti sekä nelonen. Sopivaa seuraa huomioiden tämän hetken kuntosi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seura olisi ihan sopivaa siihen, että voisin koittaa roikkua perässä mahdollisimman pitkään. Sitä silmällä pitäen koitin eilen juoksua, ja se oli todella vaivalloista. Jalat eivät tunnu oikein palautuvan ratajuoksusta normaaliin tahtiin. Kisa jää siis kuitenkin väliin. Tänään käyn kuitenkin tonnien kimppuun (hiekkatiellä). Toivottavasti ei kulje, koska sitten päätös harmittaa.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Ratkaiseeko tonnien kulku osallistumisesi pm-kympille vai juoksetko sen joka tapauksessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osallistun pm-kympille joka tapauksessa. Tonnien kulku vaikutti tosin niiden määrään ja vauhteihin. Tein niitä siis sen verran ja sillä vauhdilla, että jaksan sunnuntaina kympin, toivottavasti.

      Tänään kulku olikin ihan hyvä, joten tein treenin, kuten oli alun perin suunniteltukin eli 6 x tonni 3.30-vauhdilla. Helpossa maastossa tonnit olivat 3.30 - 3.31 - 3.27 - 3.29 - 3.29 - 3.17. Aika helposti tulivat, mutta kisan väliin jääminen ei sittenkään harmita niin paljoa, koska jalat säästyivät näin ratajuoksulta, joka ei niille vielä suurina viikkoannoksina sovi.

      Poista
  5. Menikö kymppi suunnitellusti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin suunnitellut, tai siis Anna-Mari oli suunnitellut, että 36.30-loppuaikaan tähtäävä vauhti olisi hyvä tavoite. Lopulta väliaikatiedot olivat vähän niin ja näin, mutta vedimme vuorovedolla (+ välillä vähän muidenkin vedolla) suunnilleen oikeaa vauhtia. Eli loppuaika 36.07 on kai lähes linjassa suunnitelman kanssa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

I'm back!

Olen päivittänyt blogia viimeksi syksyllä. Blogihiljaisuus ei ole todellakaan tarkoittanut sitä, että en olisi tehnyt mitään. Päinvastoin, olen tehnyt niin paljon, että blogin päivittäminen on pitänyt priorisoida to do -listan peräpäähän. Päivittäisen toimintani rungon ovat muodostaneet opettajan pedagogiset opinnot. Tyhjiin väleihin olen sijoittanut urheilun, unen ja syömisen. Oikeastaan mitään muuta en sitten olekaan ehtinyt tehdä.
Käytännössä priorisointi on tarkoittanut myös sitä, että olen valmentanut itse itseäni. Kenelläkään valmentajalla ei olisi ollut resursseja reagoida muuttuvan labyrintin tavoin käyttäytyvien aikataulujeni kanssa. Sovimme noin vuosi sitten valmentajani Pekan kanssa, että itsenäistyn hänen valmennuksestaan. Kerroin tuolloin Pekalle, että haluan yrittää itseni valmentamista, koska täytyy myöntää, että kaikkine säärivammoineni en ollut mikään ihannevalmennettava. Tuolloin en vielä ihan pystynyt ymmärtämään, kuinka mahdotonta jonkun muun tekemän ohjelman noud…