Pieni mies - suuri suunnittelija

Raasto.com:n maratonfilosofian mukaan maratononnellisuuden voi saavuttaa, jos pystyy juoksemaan oman maratonpäätavoitteensa, jota ei ehkä koskaan olisi uskonut tekevänsä. Näin ollen maratononnellisuuden kokeminen riippuu tulkitsijasta, mutta Matti Rauma kertoi saavuttaneensa viime viikonloppuna ikuisen maratononnellisuuden alittamalla 2.30 Amsterdamin maratonilla. En tiedä antaako Z tälle tulkinnalle sinettinsä, mutta minä uskon Mattia, koska tiedän taustat, joista hän maratonille ponnistaa.

Maratonvalmistautumisen lopullinen sinetti.

Aloitan siis alusta eli Oulusta, jossa Matti syntyi vuonna 1982. Legenda kertoo, että Matti oli juoksemaan oppiessaan niin pieni, että mahtui kevyesti juoksemaan pöydän ali. Sittemmin Matti kasvoi jopa niin pieneksi, että mahtuu nykyisin helposti alittamaan maratonilla 2.30.

Suurimman osan lapsuudestaan Matti vietti Turussa pelaillen palloa ja roimasti pihapelejä. Rakkaimmat palloiluharrastukset olivat jalka- ja koripallo, joille Matti antaa tunnustusta myös juoksun kehittäjinä. Matin sanojen mukaan koripallo lisäsi kimmokestävyyttä ja jalkapallo pohjusti juoksuharjoittelua, sillä harjoittelu sisälsi paljon koordinaatioita ja juoksuharjoituksia, kuten 5 x 1000 m. Jalkapalloa Matti pelasi 7-vuotiaasta lähtien, jopa 20 vuotta, aluksi kaupunginosajoukkueissa ja myöhemmin FC Interissä. Yläaste- ja lukioaikana Matin saattoi bongata usein myös katukoriskentiltä. Koripallotreenit jatkuivat vielä yliopistoaikoinakin, mutta 167 cm ei riittänyt sittenkään NBA:han.  Jossakin vaiheessa mukana oli myös salibandy, joka muuttui parin vuoden FCB-kauden jälkeen höntsäilyksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta Matin nuoruudesta on se, että Matti kävi lukion Aurajoen (urheilu)lukiossa, mutta ei urheilulukion puolella. Ennemminkin hän tuli tunnetuksi hevikitaristi-laulajana kuin urheilijasuuruutena. Kouluun Matti sen sijaan juoksi kesät talvet, olihan se sentään 100 metrin päässä kotoa.

Lukion jälkeen Matti muutti opiskelupaikan perässä Tampereelle, Hervantaan. Pääaineen edellyttämällä vakavuudella Matti sluibaili konstruktiotekniikan sekä teknillisen mekaniikan ja optimoinnin lumoissa kiitettävin arvosanoin (näin käskettiin kirjoittaa). Sen lisäksi, että sekä jalkapallo että koripallo olivat jatkuvasti mukana, Hervannassa selviytyminen vaati muutakin. Penkkiennätyksensä Matti hioi 97,5 kiloon. Ohjelmassa oli myös hiihtoa ja pyöräilyä, vaikkei siis mitään ohjelmaa ollutkaan. Pyörälenkit olivat kuulemani mukaan jopa saatanan pitkiä. Yksikin joulukuinen pyörälenkki oli maastopyörällä tehty 160 km (yhteen suuntaan) reissu kaverin synttäreille.

Yliopistoaikaan sijoittuu myös Matin ensimmäiset juoksutapahtumakokeilut. Matin juoksu-uran alku oli jopa niin alhainen, että sitä ei ole hyväksytty Tilastopajaan. Matin Tilastopaja-merkinnät alkavat vuodesta 2008, jolloin Matti juoksi Hampurin maratonilla ajan 2.58.58 (4.14/km). Todellisuudessa Matin juoksu-ura alkoi jo vuonna 2002 Paavo Nurmi -maratonin puolimaratonilla. Aika oli 1.54 (5.24/km). Kokeilua seurasi vain muutamia satunnaisia puolikkaita. Ensimmäinen maraton osui kohdalle vuonna 2005 jälleen Turussa. Väsynyt Matti saavutti maaliviivan tuolloin ajassa 4.30.40 (6.25/km) ilman yhtään pitkää lenkkiä tai tietoa tankkauksesta, siis tuurilla. Vuonna 2006 tapahtui kuitenkin käänne. Matti tunsi, että kaikki kortit eivät olleet vielä pelissä, jos yksikään. Seuraavalle maratonilleen Matti harjoitteli. Valmentajakseen hän sai perhetutun, Lasse Mikkelssonin. Korvaukseksi Matti hoiti Lassen lapsia sovittuna ajankohtana. Samoihin aikoihin Matti hankki tietoutta myös itselleen. Hän istui vimmatusti kestävyysseminaareissa ja osallistui vahingossa jopa Varsyn piirikokoukseen. Puolen vuoden harjoittelu Mikkelsonin oivallisilla opeilla kantoi Tukholman maratonilla aikaan 3.31.45 (5.01/km).

Samalla kun Tilastopaja alkoi vuonna 2008 hyväksyä Matin tuloksia, häntä alettiin havitella myös Turun Urheiluliittoon. Niin Matista tuli mustakeltainen henkeen ja vereen, jopa niin vahvasti, että hän jätti sinimustat eli Inter kakkosen, jossa hän oli siihen asti pelannut. Ja niin Pekka J. Lehtinen alkoi valmentaa Mattia. Ja niin minä aloin asua Matin nurkissa, kunnes Matti asui minun nurkissani, kunnes asuimme yhteisissä nurkissa. En minäkään kelpuuttanut miestä ennen Tilastopaja-merkintää.

Yhteisten nurkkien eteinen.

Pekan opissa Matti siirtyi juoksemaan myös ratamatkoja. Ensimmäinen Kalevankisapaikka irtosi vuonna 2011 kotikisoissa villin kortin avustamana. Kyseisissä kisoissa Matti juoksi seuraavan vuoden A-luokan ja Kalevankisaputki oli taattu. Kesällä 2012 Matti pääsi Kalevan kisoissa sekä vitoselle että kympille. Vaasassa vuonna 2013 Matti päätyi jopa johtamaan pääjoukkoa vitosen kisassa.

Kalevan Kisat 2013. Kuva: Aapo Laiho/nonamesport.

Entä se suuri suunnittelija, joka jo otsikossakin mainitaan? Mattia voisi kuvailla suunnitelmalliseksi. Oli treeni mikä hyvänsä, Matti mittaa sen ensin kartasta ja vasta sitten garminilla luonnosta. Hän tutkii tuulensuuntia -ja voimakkuuksia, punnitsee sopivan määrän kiviä reppuun ja lähtee tuiverrukseen. Aamulenkki alkaa kotoa ja päättyy työpaikalle. Illalla Matti köpöttelee kotiin. Kovimmat treenit vaativat tosin usein työmatkojen kulkemista pyörällä, ettei tarvitse aina juosta reppu selässä. Töissäkin Matti suunnittelee ja laskee tai oikeastaan ei suunnittele vaan lujuuslaskee. Matti on se pieni mies, joka tarkastelee maailman suurimman satamapukkinosturin epälineaarista lommahtelua ja muiden järkälemäisten teräsrakenteiden kestävyyttä.

Kestävyys on se ominaisuus, jonka Matti vaatii ja vainuaa nostureilta, öljynporauslautoilta, soijasiiloita ja juoksijoilta. Juoksuharjoittelun osalta Matti painottaa aerobisen kapasiteetin kehittämistä. Kehittymispotentiaalia on kuitenkin kaikilla osa-alueilla, myös Matin mielestä. Tällä hetkellä työmatkajuoksuista ja muista treeneistä kertyy noin 7000 km vuodessa, mutta ruuvia on toki varaa kiristää.

Valmistautuessaan Amsterdamin maratonille Matin harjoitteluun tuli jälleen radikaali muutos. Eeva Sajannin Hollannin tuliainen Thijs Feuth sattui olemaan sopivaa harjoitusseuraa. Thijs sattui myös olemaan Amsterdamin erikoisasiantuntija. Noin kahden kuukauden ajan Matti ja Thijs valmistautuivat maratonille kuin symbioosissa tehden yhdessä lähes kaikki pitkät ja kovat harjoitukset. Siksi mietinkin, olisiko Thijsin suomenkielinen nimi sittenkin ennemmin Teppo kuin Tapio, josta on ollut puhetta.

Ruissalojuoksu 2013. Kuva: Eeva Sajanti.

Viimeinen kova viikko ennen Amsterdamin maratonia:

MA ip. pitkä 37 km 4.05/km

TI aamu kevyt 8 km metsässä 4.58/km

ilta kevyt 11 km 4.24/km + voimistelua

KE aamu kevyt 8 km 4.38/km

ilta verr + 6x2000m/n. 3 min + verr, vetojen ka 6.26, yht. 20 km
TO ip. kevyt 24 km 4.12/km
PE aamu kevyt 11 km 4.44/km
ip. kevyt 12km 4.29/km + voimistelua
LA ap. verr + 4 x 15 min / 1 km hö + verr, vetojen keskivauhti 3.28/km, yht. 29 km
ilta kevyt 5 km metsässä 5.25/km
SU pitkä 27 km 4.18/km
yht. 192 km

Kun päivän treenit ja työt on tehty, Matti lataa itsensä jäätelöllä, mutta vasta ruuan jälkeen. Ja pesee hampaansa sen jälkeen, paitsi jos suussa on hyvä jäätelön maku. Matin tulevaisuus, menneisyydestä huolimatta, on maratonilla. MOT.