Siirry pääsisältöön

Loisena Kalevan kisoissa

Torstai
Kun hyppäsimme Matin ja Marco Bertolottin kanssa Mini Cooperin uumeniin, en vielä ollut tehnyt päätöstä, mille matkoille osallistuisin. Matkalla soitin Lammisen Minnalle, koska Minnalta saisin kuulla varmasti objektiivisen mielipiteen. Minnakin oli kuitenkin tällä kerralla hieman neuvoton, joten kun kuutisen tuntia myöhemmin saavuimme kisakanslian pihaan, päätös oli yhä tekemättä. Neljä kirjekuorta kädessäni majapaikkamme Pelastusopiston ovella tein vihdoin päätöksen: En voi juosta huomenna kisaa, jos en tiedä siitä tänään. Kisamatkoiksi oli siis valittava esteet ja vitonen.

Perjantai
Koska kisaa ei ollutkaan, tein vähän reippaamman aamulenkin. Kuuman kelin vuoksi yritin juoda päivän aikana mahdollisimman paljon, vaikka en juomisesta pidäkään. Vesi tulee heti läpi, mutta mehut ja urheilujuomat tekevät mahan kipeäksi. Maito menisi, mutta sitä ei ole kovin kätevä kuljettaa juomapullossa. Siis join litkua eli reilulla kädellä laimennettua mehun ja urheilujuoman sekä suolan sekoitusta. Kyseinen liuos on mukava kasvualusta myös homeelle, joten lämpimässä kelissä onnistuin juomaan mukavan erän myös moista kasvatuslitkua.

Heti kun tajusin tilanteen, otin maitohappobakteeripillerin, mutta mieltäni jäi jäytämään aiemmat juomapulloista saadut mahataudit. Pitäisikö sittenkin rykäistä tänään kymppi tai tonnivitonen ennen mahan sekoamista? En kuitenkaan muuttanut päätöstäni, joten seurailin perjantain kisailut katsomon puolelta. Erityisen mukava oli seurailla, kuinka vammoista kärsinyt kärkinelikko ovat paluumatkalla Suomen kärkeen. Minna ja Oona irrottelivat kisan jälkeen vielä kunniakierroksellakin.

Lauantai
Maha oli melko normaali, mutta sanottakoon, että Bajamajat kyllä tuli useaan otteeseen testattua. Jalat sen sijaan eivät olleet enää eilisen veroiset. Kun pääsimme radalle, ja otin muutaman avausvedon piikkareilla, tiesin, ettei kisasta olekaan tulossa mikään EM-rajan metsästys. Päätin panostaa mahdollisimman hyvään sijoitukseen ja unohtaa aikatavoitteet. Toki EM-rajahaaveet olivat muutenkin jo minimaaliset, mutta uskoin pystyväni juoksemaan lähelle rajaa hyvillä jaloilla, joita ei tällä kerralla ollut tarjolla. Oli siis ehdottoman tärkeää, etten juoksisi tätä vähän huonompaa paria pois alta liian kovalla alkuvauhdilla. Suunnitelin ja toteutin siis alkuun 3.20-vauhtisen tonnin.

Ilokseni ja harmikseni Johanna kaatui ja joutui keskeyttämään. Uskon, että ilman keskeytystä Johanna olisi kyllä kaatumisesta huolimatta pystynyt pitämään minut takanaan. Yhtälailla ilokseni ja harmikseni rohkeasti EM-rajaa metsästämään lähtenyt Minttu väsyi lopussa ja pääsin hänen ohitseen samalla hetkellä kun hän päätti keskeyttää. Olin siis yhtäkkiä hitaasta alkuvauhdistani huolimatta tai sen ansiosta päätynyt kisan kolmanneksi. En kuitenkaan osannut riemuita mitalista täysin siemauksin, koska lopulta olin valinnut estekisan juuri siksi, että tämän kauden tilastojen mukaan kaikki parhaat (Oonaa ja Minniäkin olisi toki kaivattu) olivat paikalla, joten kyseessä oli aidosti Suomen parhaiden estejuoksijoiden välisestä mittelöstä. Nyt kisan jälkeen jäi tunne, että pääsin liian helpolla.

Sunnuntai
Aamupalalla taas hain vähän jännitystä juomalla vahingossa kokkareista maitoa. Sekään ei onneksi pystynyt juuri homelitkua parempaan. 

Kun vitosen starttipyssy oli pamahtanut, lähdin tuoreilla* jaloilla toteuttamaan suunnitelmaani, joka oli roikkua ja kiriä. Tämän kauden tilastojen perusteella katsoin kyseisen taktiikan olevan ainoa mahdollisuuteni. Camillan ja Minnan pitämä matkavauhti tuntui melko sopivalta, mutta mielessäni ei hetkeäkään käynyt vauhdin lisääminen tai Johannan saavuttaminen. Minna kertoi kisan jälkeen, että hän mietti kovastikin kärjen saavuttamista. Ehkä tämän takia sain rauhassa peesailla. Olin jo julkisesti ennen kisaa ilmoittanut, että aion kyttäillä ja satsata kaiken loppukiriin, joka toteutusvaiheessa tottavie tuntui helpolta. Helpoimmat ja rennoimmat metrit koko kesänä.

Valmentajan eli Pekan kellosta kisan jälkeen löytyivät seuraavat kierrosajat:
1.23,2
1.21,7
1.19,3
1.20,5
1.19,6
1.22,7
1.22,4
1.20,6
1.21,3
1.22,8
1.20,3
1.15,2
30,3

Itä-Suomen kiertueesta lähtien vasen akilles on vähän treenien alussa kipuillut, joten nyt yritän tehdä mahdollisimman vähän mitään, jotta kesä voisi vielä jatkua ehjänä. Tänään kiropraktikkokäynnin ja mm. nilkkalukon avaamisen jälkeen jäi ihan hyvä tunne.

*En tiedä, miten Ylen selostukopissa tiedettiin, että jalkani tuntuivat eilisestä estekisasta huolimatta melko tuoreilta. Pohkeet olivat vain vähän kipeät, mikä ei haitannut lainkaan. Reidetkin olivat vain hieman väsyneet, minkä koin vaikuttavan ehkä vähän matkavauhtiin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

"Huuda hep, jos näet sinistä taivasta!" Näin Matti kehotti tekemään vaelluksellamme Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tarkoitus ei ole kirjoittaa mitään sääraporttia, koska säät nyt ovat mitä ovat, mutta kerronpa, että Lapin erämaassa kaikui "Hep!" kokonaista kaksi kertaa.
Olimme siis parrakkaamman puoliskoni Matin kanssa jälleen perinteikkäällä Kalevan kisojen jälkeisellä yhdistetyllä Lapin vaellus- ja sukulointireissulla. Perinteet ovat tähän mennessä yhden Kevon vaelluksen mittaiset, ja viime vuosikin jäi jalkojen juoksukelpoisuuden vuoksi väliin. Tänä vuonna jalkojen tilanne johti ennen kokemattomaan tapaukseen, jossa kiltisti jonotin lippujonossa pääsyäni Kalevan kisa -näyttämölle. Akilles oli vaivannut jo niin kauan, etten kaivannut radalle; olin jo tottunut osaani tämän kesän suhteen. 
Olin kuitenkin edeltävällä viikolla saanut lääkäriltä armahduksen ja ohjeeksi katsoa vielä ainakin elokuun loppuun asti, voisiko konservatiivinen hoito korvata leikkauksen. F…