Polvi Espanjassa

Leireilen tällä hetkellä Torreviejassa, Espanjassa. Saavuimme Matin kanssa 27.12. illalla, mutta valitettavasti en ole vielä oikein päässyt treenin makuun. Joulu vei juoksusta parhaan terän, ja lenkit leirin aloituksen molemmin puolin olivat hirveätä rämpimistä. Tilannetta ei varsinaisesti helpottanut se, että lennon myöhästymisen ja erinäisten sattumien vuoksi jouduimme tilanteen sanalemana tekemään ensimmäisen aamun lenkin hyvässä starvaatiotilassa, kun huoltoaseman valikoimasta löytyneet 1,5 litran vesipullo, 4 suklaakeksiä ja yksi mukillinen kaakaota piti riittää kahdelle hengelle sekä päivälliseksi, iltapalaksi että aamupalaksi. No, joulun tankkauksen jälkeen en ollut erityisen huolissani hengissä selviämisestä, mutta homma meni pieleen joka tapauksessa.

Heti leirin toisen kevyen lenkin päätteeksi polvi alkoi nimittäin hieman kiristellä. Näin se on tehnyt ennenkin ja aina on venyttely auttanut. En siis huolestunut. Venyttely auttoi nytkin, eikä seuraavana aamuna ollut enää mitään tuntemuksia, kunnes pysähdyimme treenin loppuvaiheessa kauppaan ostamaan SIM-korttia nettiä varten. Kun tämän pienen pysähdyksen jälkeen jatkoin juoksua, polvi alkoi sattua, nyt vähän enemmän. Perinteiset venyttelyt eivät nyt auttaneet, mutta matkaa oli vain muutama kilometri. Illalla palasin jälleen sorvin ääreen. Polvi sattui heti alussa ja häiritsi koko alkuverkan ajan. Tein leirin ensimmäisen kovemman harjoituksen, joka oli kuitenkin helppo 6 km reipasta, koska parin päivän päästä oli tarjolla kympin maantiekisa. Neljän minuutin vauhdissa polvi tuntui normaalilta, mutta loppuverkassa se taas sattui.

Vanha tuttu medial plica, tai vastaava, uhkasi leirin onnistumista sekä vammapostaukseni uskottavuutta. Päätin kuitenkin kääntää homman päälaelleen hoitamalla vamman pois ennen kuin se kunnolla alkaakaan ja osoittaa jälleen yhdellä ihmiskokeella vammapostauksen päteväksi. Tämähän on nyt se viime kerran vammapostauksessa kertomani kriittinen vaihe, jossa pitäisi osata reagoida oikein, jotta vamma ei pääsisi kroonistumaan. Huomasin, että vaikka olin helposti kirjoittanut tekstin, jossa kehotan toimimaan heti alussa kaikella vakavuudella, oli erittäin suuri houkutus lähteä kisaan ja pilata koko homma. Lopulta kuitenkin päädyin noudattamaan omia neuvojani, eli hoitaman vamman heti kuntoon ilman turhia hätäilyjä ja armotonta korvaamista. Nyt on aika punnita vammapostaus.

Olen tuntenut vastaavaa polvikipua aiemminkin (väh. 2 kk juoksutaukoa, joka ei edes auttanut), joten voin verrata silloista kikkailuani nykyiseen reagointiini ja lopulta julistaa jommankumman tavan paremmaksi. Molemmilla kerroilla lähtökohtana on siis polven enimmäkseen sisäreunassa tuntuva epämääräinen kipu, joka tuntuu välillä myös lumpion alla ja polven ulkoreunallakin. Kipu tuntuu juoksun ilmalentovaiheessa, mutta on siedettävää eikä sinänsä estä normaalia juoksuaskelta.

Pidin siis kahden oireellisen päivän jälkeen kolme päivää juoksutaukoa. Näiden kolmen päivän aikana en kuluttanut tarmoani korvaaviin, vaan vamman parantamiseen kaikin keinoin (lähentäjien, takareisien ja lonkankoukistajien venyttelyä, sartoriuksen foam rollailua, kylmähoitoa, ultraääntä voltraenin tai perskindolin kera, tulehduskipulääkekuuri (naproxen), C- ja B-vitamiinikuuri)). Onneksi lihashuolto saapui paikalle jo kolmantena lepopäivänäni. Sain minuutin jälkeen kuulla, että kipeän jalan sartorius on kireä, ja tunnin hieronnan aikana kireys lähti helpottamaan nopeasti. Seuraavana päivänä jo kirmailinkin kivuitta pitkien kaislojen lomassa. Nyt polvi on siis oireeton, mutta yritän muistaa ja jaksaa huoltaa sitä jatkossakin. Tämän viikon lopussa ehkä uskaltaa jo oikein treenatakin. Treeniä onkin jo ikävä, koska leiriä edelsi kevyt viikko ja leiri myös alkoi lepäilyviikolla. Kahden viikon akkujen latauksen jälkeen toivottavasti alkaa homma taas sujua.

Sunnuntain lähes pitkä lenkki uudella polvella.