Sea level sucks


Heipä hei. Pian on aika palata juoksusorvin ääreen, joten nyt viimeiset hetket postailla muuta. Juoksutauko ehti kestää 30 päivää ennen kun lähdin ensimmäiselle juoksun ja kävelyn yhdistelmälenkille viime torstaina. Nyt suunnitelmana on edetä seuraava viikko juoksuun totutellen, siis niin, että juoksuun totutellaan ja treenit tehdään muilla keinoin.

Myös tämä viikko on ollut totutteluviikko, sillä saavuimme Matin, Minnan, Lassen ja A-P:n kanssa Flagstaffin korkeuksiin maaliskuun alussa. Leirin aloitus sai koomisia piirteitä, kun heti ensimmäisinä päivinä lumimyrskyn nimellä kulkenut sääilmiö ravisteli uusia kotikulmiamme. Ensimmäisenä päivänä lenkkeilin nilkkoihin asti ulottuvassa lumessa samalla kun taivaalta putoili vettä kaikissa mahdollisissa olomuodoissa (neste, lumi, rakeet). Minua keli ei haitannut lainkaan, koska en kuitenkaan saanut vielä juosta ja olin ottanut vaelluskengät matkaan, joten sukat säilyivät märästä kelistä huolimatta kuivina. Sykekin nousi ihan kevyen juoksun lukemiin kun sai vähän tarpoa ohuessa ilmassa. Olin oikein iloinen tästä amerikkalaisesta vieraanvaraisuudesta.

Ensimmäinen treeni takana.

Seuraaviin lenkkeihin mennessä kelit vain yhä paranivat eli hanget syvenivät ja ilma kuivui, joten rämpiminen jatkui yhä korkeammilla sykkeillä, ja silmät saattoi jo avata.






Siltojen alitukset muodostuivat hankaliksi jopa vaelluskengille.

Kotipihamme postikorttimaisema.

Lunta oli polviin asti.


Jossain vaiheessa tajusin, että olen ainoa, joka on rämpinyt polviin asti ulottuvassa lumihangessa seuduille, joilla ei näy muita kuin eläinten jälkiä. Nämä jäljet totesin turvallisen kokoisiksi, mutta isompiakin näkyi.

Torstaina siis juoksin ensimmäistä kertaa kuukauteen: 8 km niin että juoksin 500 m ja kävelin 500 m. Sääressä ei ollut mitään tuntemuksia, mutta seuraava juoksukävely on vasta maanantaina. Hankimme myös kuukauden jäsenyyden Hypo2 High Performance Training Centeriin, mikä on jo nyt maksanut itsensä takaisin. Paras löytö salilla on ehkä ollut liukualusta, jolla voin luistella itseni vk-sykkeisiin paljon helpommin kuin pyörittelemällä spinningpyörällä. Leirin ensimmäisen vk-harjoituksen tein kuitenkin hiihtäen.



Hiihtokeli on lämmin eli ainakin perinteistä vuokrasuksihiihtoa ajatellen aika tahmea. Edes alamäessä ei päässyt eteenpäin lykkimättä. Vauhti siis ei päässyt nousemaan päätähuimaavalle tasolle, toisin kuin syke. Hengityskin tuntui joutuvan mukavan tiukille 2500 metrin korkeudessa.

Kommentit

Suositut tekstit