Siirry pääsisältöön

Haglund's deformity

Kävin tänään lääkärissä. Kaikki tapahtui kovin äkkiä. Aamulla klo 8 varasin netistä ajan ja klo 12 olin jo käynyt röntgenissä ja kahdesti lääkärin vastaanotolla. Haglund's deformity. Hoitosuositus: kantaluun hionta. Arvioitu toipumisaika leikkauksesta: 4 kk. 

Kun 16.5. tunsin pientä oireilua akilleksen suunnalla, en tottavie odottanut mitään tällaista. Kyseessä oli vasta ensimmäinen viikko, jolla uskalsin juosta vähän enemmän sääriluun rasitusosteopatian jälkeen. Sanotaanko vaikka niin, että jos yksi, siis YKSI, viikko normaalia juoksuharjoittelua (sisälsi vain yhden juoksuttoman päivän) vaatii aina kuukausien taistelun, alkaa tyynempääkin kaveria vituttaa. Onko jotain järkeä hoitaa yksi vamma kuntoon, jos seuraava on jo tulossa?

Tässä ei voi enää olla kyse tuurista. Tämä on silkkaa taitoa. Alla kuvamateriaalia niille, joita kiinnostaa, millä tekniikalla saa hommattua itselleen ainakin seuraavat vaivat:
- penikkatauti (molemmat jalat)
- plataarifaskiitti (molemmat jalat monta kertaa)
- joidenkin jalkaterän luiden rasitusosteopatia (vasen)
- hamstring-syndrooma (vasen, lähes ikuinen)
- sääriluun rasitusosteopatia (molemmat jalat, yht. 5 kertaa)
- polven nivelkalvopoimun ärtyminen (medial plica) (vasen, 3 kertaa)
- Haglundin kantapää (vasen)



Kävin siis tänään lääkärissä, koska 2,5 viikkoa juoksutaukoa konsteineen eivät ole auttaneet. Tai siis ovat. Maanantaina pystyin juoksemaan 5.26/km-vauhdilla 6 km kivuitta. Eilen juoksin 5.15/km-vauhdilla myös kivuitta, mutta lyhyt kokeilu 3.50/km-vauhtia ei enää toiminut. En tosin ollut suunnitellutkaan vielä selviäväni kovemmasta vauhdista, mutta tehty mikä tehty. Olin ajatellut siirtyä juoksun pariin vähitellen, mutta yhtäkkiä tuli mieleen tarkistaa lääkärikäynnillä, onko tällainen suunnitelma edes teoriassa mahdollinen.

Olen selvinnyt kahdesta leikkausehdotuksesta menemällä kiropraktikolle. Tänään lamaannuin. Olen maannut lääkärikäynnin jälkeen koko päivän olohuoneen matolla jalka sohvan päälle nojaten ja antanut jäätä aina tasatunnein. Suljettujen kaihtimien takana näyttää olevan kesä. Kyllä tuosta sormen haavakohdasta pystyy vielä erottamaan, missä haava on ollut. Olen siis taas mennyt hätiköimään. Ehkä sormi nyt vaan sattuu kestämään kevyttä hankausta, mutta kovia hankauksia, saati sitten rata- tai estehankauksia, se ei vielä kestä. Ei kai tämä makoilukaan pahaa tee, vaikka juoksulupa eli kituuttelulupa onkin myönnetty, kunnes ei enää selviä ilman leikkausta. Katsotaan, miten käy. Kunto ainakin kasvaa lepäillessä :P

Kommentit

  1. Hei, täytyypä nyt ihan kommentoida, kun olen jo pidemmän aikaa seuraillut blogiasi. Löysin tänne joskus hakusanalla "rasitusosteopatia". Tällöin kärsin kyseisestä vaivasta itsekin. Sillä kertaa sitä oli monessa jalkapöydän luussa sekä sääriluussa. Tästä hetki taaksepäin olin juuri toipunut reisiluun kaulan rasitusosteopatiasta. Nyt rasitusosteopatiat on hoidettu kuntoon ja tilalla on kasa uusia vaivoja. Että siksi vaan halusin kirjoittaa kommenttia, kun molemmilla on enemmän kuin tarpeeksi kokemusta vammoista. Ja hirveän suuri innostus juoksua kohtaan. :) (Omalla kohdalla se innostus ei kyllä VIELÄ näy ajoissa, toisin kuin sulla. :)) Mulla on myös molemminpuolinen hamstring-syndrooma, joka tosin oireilee toisella puolella enemmän kuin toisella. Kuinka pahasti sulla tuo vaivaa? Miten olet sitä hoitanut? Itse olen ravannut asian takia ties kuinka monella ammattilaisella. Tämä nykyinen fyssari saa olla viimeinen, jota kokeilen. Jos ei tämäkään kuntoutus tehoa, niin sitten suostun vihdoin kirurgin ehdotukseen ja leikkautan sen.

    Tulipa juttua. Piti nyt vaan tulla toivottamaan tsemppiä ja voimia sinne! On tuttuja tunteita nuo. Mutta luovuttamalla homma ei ainakaan etene, eli pienen itsesäälissä rypemisen jälkeen täytyy taas nostaa leuka pystyyn ja uskoa parempaan huomiseen (no, tai ensi vuoteen)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiitos kommentista ja tsempistä! Olenkin tässä jo lähdössä taas uuteen nousuun mainitsemasi itsesäälirypemisen jälkeen.

      Mulla hamstring alkoi oireilla kevättalvella 2011, kun hiihdin paljon. Luulen, että juosten en olisi saanut sitä ehkä ikinä kipeäksi, mutta kun olin sen hiihtämällä ärsyttänyt ei juoksustakaan enää oikein meinannut tulla mitään. Takareiden liikkuvuus kävi todella huonoksi ja oli sitä huonompi mitä kylmempi keli oli. Juoksutauko ei auttanut. Kunnon lepoa en kokeillut kovin pitkään, mutta tuskin se olisi korjannut tilannetta. Hoitomuotoina kokeilin fysioterapeutin antamia LPG-, sähkö-, ja ultraäänihoitoa. Lisäksi sain liikkeitä pakaroiden aktivoimiseksi. Luulen, että en ollut riittävän sinnikäs näiden hoitojen suhteen, joten ne eivät ehtineet tehota. Päädyin lopulta helppoon ratkaisuun eli kortisoni-injektioon. Se poisti pahimman kivun, mutta edelleen vasen reisi oli huomattavasti oikeaa jäykempi. Jatkoin pakaran aktivoimista. Lopetin takareisivenyttelyn. Koska se kaikista pahin kipu oli kortisonin myötä poistunut, otin osakseni kestää sen, että vasen reiteni nyt vain on tälläinen eikä se koskaan parane. Unohdin oikeastaan koko homman, vaikka siellä se jäykisteli koko ajan. Sitten keväällä 2013 menin kiropraktikolle hierojani suosituksesta, koska hänen mielestään oli jo kokeillut kaikkea muuta. Varsinainen vammani silloin oli säären rasitusosteopatia ja polven medial plica. Hoitojakson alku oli intensiivinen ja kokonaisvaltainen. Eri hoitokerroilla keskityttiin vähän eri asioihin. Yllättäen takareiden liikkuvuuden parantaminen tuntui olevan monesti avainasemassa. Seitsemännellä hoitokerralla siihen puututtiin oikein kunnolla ja yhtäkkiä huomasin, että voittamattomaksi julistamani hamstring-syndrooma oli hävinnyt. Ehkä kaikki edeltävätkin hoitokerrat tarvittiin, mutta kuolettava isku hamstringille taisi olla seuraava hoitomenetelmä: http://www.blissclinic.fi/fi/hoidot/rasitusvammat-rasitusvamma-hoito/

      Takareisivaivat eivät ole koskaan palanneet, vaikka joskus pientä jäykkyyttä aina ilmaantuu. Polven plica tuli myös kuntoon. Sääri on ollut hieman hankalampi tapaus. Kyllähän sekin levossa paranee, mutta miten saisi ehkäistyä. Tässä tunnelmia noilta ajoilta: http://hallittukaatuminen.blogspot.fi/2013/06/kolmas-kerta-tittidii-eipas-nuolaista.html

      Tsemppiä myös sulle vaivojesn selätykseeni! Kävin vähän lukaisemassa blogiasi, nopean tutustumisen jälkeen vaikuttaa siltä, että et todellakaan ole päässyt / päästänyt itseäsi helpolla.

      Poista
    2. Tuossa pitkän kommenttini lopussa halusin siis sanoa "Tsemppiä myös sulle vaivojen selätykseen!".

      Poista
    3. Kiitos kovasti vastauksesta ja hienoa, että taisteluasenne alkaa löytyä! :)

      Pitkäänhän sinäkin ehdit sitten tuota takareittä potea. Itsellä tämä pahempi on vaivannut nyt 15 kuukautta, toinen kipeytyi puoli vuotta ennen sitä, eli vajaa kaksi vuotta sitten. Molemmat alkoivat pienestä repeämästä. ART -hoitomuoto on sanana tuttu, mutta en ole sitä kokeillut. Melkein kaikkea muuta kyllä.. Pakaran aktivointi ja voiman lisääminen sinne on tavoitteena tässä ohjelmassa, jota nyt teen. Kortisonin sijaan tuonne on pistetty pari PRP-injektiota, joista ei ollut apua. Nyt uusimpana vaivana myös pakara ja alaselkä ovat kipeytyneet, enkä enää tiedä, liittyvätkö nämä hamstring-vaivaan vai ei.

      Joo onhan tässä vähän pohjamutia myöten menty tämän homman kanssa. Mullahan ei mitään tuloksia ole, mutta intohimo treenaamiseen on siitä huolimatta ollut aika suurta. Kiitos tsempeistä ja sitä samaa myös sinne!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

"Huuda hep, jos näet sinistä taivasta!" Näin Matti kehotti tekemään vaelluksellamme Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tarkoitus ei ole kirjoittaa mitään sääraporttia, koska säät nyt ovat mitä ovat, mutta kerronpa, että Lapin erämaassa kaikui "Hep!" kokonaista kaksi kertaa.
Olimme siis parrakkaamman puoliskoni Matin kanssa jälleen perinteikkäällä Kalevan kisojen jälkeisellä yhdistetyllä Lapin vaellus- ja sukulointireissulla. Perinteet ovat tähän mennessä yhden Kevon vaelluksen mittaiset, ja viime vuosikin jäi jalkojen juoksukelpoisuuden vuoksi väliin. Tänä vuonna jalkojen tilanne johti ennen kokemattomaan tapaukseen, jossa kiltisti jonotin lippujonossa pääsyäni Kalevan kisa -näyttämölle. Akilles oli vaivannut jo niin kauan, etten kaivannut radalle; olin jo tottunut osaani tämän kesän suhteen. 
Olin kuitenkin edeltävällä viikolla saanut lääkäriltä armahduksen ja ohjeeksi katsoa vielä ainakin elokuun loppuun asti, voisiko konservatiivinen hoito korvata leikkauksen. F…