#koePNGradalla

Projektini #koePNGradalla etenee. Leikkaustuomio nostatti kuntoutusmotivaatiota sen verran, että eilen akilles kesti jo mukisematta pienen matkan vk:ta. Juoksutuntuma sen sijaan on kolmen viikon lusmuilun aikana kadonnut. Jos akilles olisi nyt täysin kunnossa ja voisin keskittyä vain juoksuvireen etsimiseen, päätös Paavo Nurmi Gamesiin osallistumisesta olisi helppo. Ei muuta kuin rataa rullalle ja kisaan. Seuraavaksi rullaisin sitä jo huomenna Keuruulla. Tiedän, että siellä ei kulkisi, mutta kovempi rykäisy tässä vaiheessa on ehdoton vaatimus sille, että kestäisin vauhtia Paavon stadikalla ensi viikon torstaina. 

Pieni matka vk:ta ei kuitenkaan mielestäni ole kyllin vahva osoitus akilleksen kestävyydestä. Tein sen päälle muutaman "rennon" parisatasen lähellä kolmosen kisavauhtia. Pyrin siis rentouteen, mutta huomasin hapottuvani jo sadan metrin jälkeen. En silti ole kovinkaan huolestunut tästä huonosta kulusta, koska tauko on ollut tähän mennessä lyhyt, suorastaan herkistävä. Mieltäni painaa se, että hyvin vielä vk:n lopun 3.30/km-vauhdissakin oireettomana pysytellyt akilles ei pitänytkään näistä rennoista aukkareista. Se ei ole vielä valmis koviin vetoharjoituksiin, joista on tällä hetkellä vierähtänyt jo tuskaisen pitkä aika. Viimeisimmän kunnon vetotreenin (ei kisaan valmistava eikä kisa) olen tehnyt ennen sääriluun rasitusosteopatiaa Espanjan leirillä tammikuussa. Näin juhannuksen tietämillä siitä tulee siis kuluneeksi jo puoli vuotta.

Olen kuitenkin huomannut PM-kympin jälkeen akilleksen tilan olevan viikko viikolta parempi. Ensimmäinen hölkkäily jäi noin sataan metriin, sitten pystyin jo 5.30/km-vauhtiin, hetken päästä 5.15/km-vauhtiin. Tuolloin sub4/km-vauhti oli vielä liikaa. Eilen sekin jo toimi. Tällä hetkellä akillekseni on noin 3.30/km-kunnossa; itsekään en liene juuri paremmassa. Kaikki nämä juoksuni ovat olleet tosin kovin lyhyitä ja testihenkisiä. Periaatteni on siis ollut se, etten jatka treeniä ja kovenna vauhtia, jos joitakin tuntemuksia ilmaantuu, vaikka ne olisivat pieniäkin. Kerta kerralta tuntemukset siis tulevat aina edellistä kertaa kovemmassa vauhdissa. 

Niin kauan kun tilanne etenee oikeaan suuntaan, jatkan näin. Miten siis olen nyt edennyt? Olen kuntouttanut, en korvannut. Uinut olen, mutta en ole korvannut sillä mitään, koska muutenkin olisin sitä tehnyt. Kuntoutusohjelmaan on kuulunut eksentrisiä pohjeliikkeitä tasaisella polvet suorina, kylmä/kuumahoitoja, lepopäiviä, kiropraktikkohoitoja, iloisia ajatuksia ja Elastisen "Eteen ja ylös".

#koePNGradalla saattaa vaatia sen, että ilmoittaudun kisoihin vapaaehtoiseksi toimitsijaksi, mutta nyt en riskeeraa millään pakkomielteillä loppukesää.

Kuva viime juhannukselta. Silloinkin oli juoksumasennus, mutta muuten kyllä meni kohtuudella.