Siirry pääsisältöön

#koePNGradalla

Projektini #koePNGradalla etenee. Leikkaustuomio nostatti kuntoutusmotivaatiota sen verran, että eilen akilles kesti jo mukisematta pienen matkan vk:ta. Juoksutuntuma sen sijaan on kolmen viikon lusmuilun aikana kadonnut. Jos akilles olisi nyt täysin kunnossa ja voisin keskittyä vain juoksuvireen etsimiseen, päätös Paavo Nurmi Gamesiin osallistumisesta olisi helppo. Ei muuta kuin rataa rullalle ja kisaan. Seuraavaksi rullaisin sitä jo huomenna Keuruulla. Tiedän, että siellä ei kulkisi, mutta kovempi rykäisy tässä vaiheessa on ehdoton vaatimus sille, että kestäisin vauhtia Paavon stadikalla ensi viikon torstaina. 

Pieni matka vk:ta ei kuitenkaan mielestäni ole kyllin vahva osoitus akilleksen kestävyydestä. Tein sen päälle muutaman "rennon" parisatasen lähellä kolmosen kisavauhtia. Pyrin siis rentouteen, mutta huomasin hapottuvani jo sadan metrin jälkeen. En silti ole kovinkaan huolestunut tästä huonosta kulusta, koska tauko on ollut tähän mennessä lyhyt, suorastaan herkistävä. Mieltäni painaa se, että hyvin vielä vk:n lopun 3.30/km-vauhdissakin oireettomana pysytellyt akilles ei pitänytkään näistä rennoista aukkareista. Se ei ole vielä valmis koviin vetoharjoituksiin, joista on tällä hetkellä vierähtänyt jo tuskaisen pitkä aika. Viimeisimmän kunnon vetotreenin (ei kisaan valmistava eikä kisa) olen tehnyt ennen sääriluun rasitusosteopatiaa Espanjan leirillä tammikuussa. Näin juhannuksen tietämillä siitä tulee siis kuluneeksi jo puoli vuotta.

Olen kuitenkin huomannut PM-kympin jälkeen akilleksen tilan olevan viikko viikolta parempi. Ensimmäinen hölkkäily jäi noin sataan metriin, sitten pystyin jo 5.30/km-vauhtiin, hetken päästä 5.15/km-vauhtiin. Tuolloin sub4/km-vauhti oli vielä liikaa. Eilen sekin jo toimi. Tällä hetkellä akillekseni on noin 3.30/km-kunnossa; itsekään en liene juuri paremmassa. Kaikki nämä juoksuni ovat olleet tosin kovin lyhyitä ja testihenkisiä. Periaatteni on siis ollut se, etten jatka treeniä ja kovenna vauhtia, jos joitakin tuntemuksia ilmaantuu, vaikka ne olisivat pieniäkin. Kerta kerralta tuntemukset siis tulevat aina edellistä kertaa kovemmassa vauhdissa. 

Niin kauan kun tilanne etenee oikeaan suuntaan, jatkan näin. Miten siis olen nyt edennyt? Olen kuntouttanut, en korvannut. Uinut olen, mutta en ole korvannut sillä mitään, koska muutenkin olisin sitä tehnyt. Kuntoutusohjelmaan on kuulunut eksentrisiä pohjeliikkeitä tasaisella polvet suorina, kylmä/kuumahoitoja, lepopäiviä, kiropraktikkohoitoja, iloisia ajatuksia ja Elastisen "Eteen ja ylös".

#koePNGradalla saattaa vaatia sen, että ilmoittaudun kisoihin vapaaehtoiseksi toimitsijaksi, mutta nyt en riskeeraa millään pakkomielteillä loppukesää.

Kuva viime juhannukselta. Silloinkin oli juoksumasennus, mutta muuten kyllä meni kohtuudella.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

I'm back!

Olen päivittänyt blogia viimeksi syksyllä. Blogihiljaisuus ei ole todellakaan tarkoittanut sitä, että en olisi tehnyt mitään. Päinvastoin, olen tehnyt niin paljon, että blogin päivittäminen on pitänyt priorisoida to do -listan peräpäähän. Päivittäisen toimintani rungon ovat muodostaneet opettajan pedagogiset opinnot. Tyhjiin väleihin olen sijoittanut urheilun, unen ja syömisen. Oikeastaan mitään muuta en sitten olekaan ehtinyt tehdä.
Käytännössä priorisointi on tarkoittanut myös sitä, että olen valmentanut itse itseäni. Kenelläkään valmentajalla ei olisi ollut resursseja reagoida muuttuvan labyrintin tavoin käyttäytyvien aikataulujeni kanssa. Sovimme noin vuosi sitten valmentajani Pekan kanssa, että itsenäistyn hänen valmennuksestaan. Kerroin tuolloin Pekalle, että haluan yrittää itseni valmentamista, koska täytyy myöntää, että kaikkine säärivammoineni en ollut mikään ihannevalmennettava. Tuolloin en vielä ihan pystynyt ymmärtämään, kuinka mahdotonta jonkun muun tekemän ohjelman noud…