Siirry pääsisältöön

Motivaattorina triathlon?

Akillesvamman aiheuttaman juoksutauon ensimmäiset viisi viikkoa menivät nopeasti, kun elättelin toiveita osallistumisesta Paavo Nurmi Gamesiin. Pääosassa olivat erilaiset hoidot ja lepopäivät. Korvaava harjoittelu vie niin paljon aikaa ja energiaa, että en pysty keskittymään yhtäaikaa täysillä sekä siihen, että vamman parantamiseen. Ajattelin, että on parempi hoitaa vamma nopeasti alta pois ja vasta sen jälkeen kuroa kiinni se, mitä tauoan aikana menetin.

Homma näytti ensin toimivan, mutta sitten se ei enää toiminut. Paavo Nurmi Gamesin menetettyäni päätin luopua myös muista kisahaaveista. On paljon helpompi suunnitella järkevä juoksuton jakso, jos ei jatkuvasti edessä ole jotakin pakkomielteistä tavoitetta. Vaikeinta on se, etten tiedä, koska voin taas juosta. En voi jatkuvasti elää sellaista viikkoa, jolla jalka ehkä paranee eikä seuraavaa viikkoa tarvitse etukäteen suunnitella.

Nyt olen tehnyt itselleni pyöräilyä ja uintia sisältävän useamman viikon harjoitussuunnitelman, jonka tavoitteena ei ole vain kunnon ylläpitäminen vaan osallistuminen triathlon-kilpailuun. En ole ihan varma, pystynkö mihinkään kilpailuun osallistumaan, koska en tiedä, milloin pystyn taas juoksemaan ja onko hetki silloin otollisempi juoksukisoille kuin triathlon-kisoille. Olen kuitenkin heti saanut uutta intoa uintiin ja pyöräilyyn.


Tämän lajin saloihin on kovin vaikea päästä käsiksi.

Molemmat lajit ovat mielestäni haastavia, vähän samalla tavalla kuin suunnistuskin. Ymmärrän suunnistukarttaa mielestäni jopa melko hyvin, mutta järkevät reitinvalinnat toteutuvat vain hitaassa vauhdissa. Uidessani pysyn helposti pinnalla ja vähän etenenkin. Uinti tuntuu jopa todella mukavalta, mutta vain hitaassa vauhdissa. Sama koskee pyöräilyä. Siinä käytettävät nivelkumat eivät todellakaan tunnu olevan voimantuottokykyni vahvuusalueita. Pyöräily on aina epämukavaa, paitsi myötätuulessa. En siis osaa kilpailla muissa lajeissa kuin juoksussa. En osaa oikeastaan edes treenata kovaa. Tämän juoksutauon tavoite on oppia tekemään kovia harjoituksia myös näissä lajeissa. Ainoastaan tätä kautta luulisin olevan mahdollista todella kehittyä myös näissä muissa lajeissa.

Löysin viime viikolla myös muutaman neliapilan.

 

Kommentit

  1. Onko loppukesän/syksyn (kilpa)urheilulliset suunnitelmat jo selvillä? Joko akilles sallii (kunnon) juoksemisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee aktivoitua tässä lähiaikoina taas päivittämään blogia. Syksyn suunnitelmat on vielä auki, mutta Kalevan kisat näyttää ehdottomasti tulevan liian aikaisin. Olen nyt rauhoittanut tilanteen täysin, enkä ole lainkaan testaillut enää juoksua. Akilles on kuitenkin nyt huomattavasti parempi kuin esimerkiksi 2 viikkoa sitten.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

I'm back!

Olen päivittänyt blogia viimeksi syksyllä. Blogihiljaisuus ei ole todellakaan tarkoittanut sitä, että en olisi tehnyt mitään. Päinvastoin, olen tehnyt niin paljon, että blogin päivittäminen on pitänyt priorisoida to do -listan peräpäähän. Päivittäisen toimintani rungon ovat muodostaneet opettajan pedagogiset opinnot. Tyhjiin väleihin olen sijoittanut urheilun, unen ja syömisen. Oikeastaan mitään muuta en sitten olekaan ehtinyt tehdä.
Käytännössä priorisointi on tarkoittanut myös sitä, että olen valmentanut itse itseäni. Kenelläkään valmentajalla ei olisi ollut resursseja reagoida muuttuvan labyrintin tavoin käyttäytyvien aikataulujeni kanssa. Sovimme noin vuosi sitten valmentajani Pekan kanssa, että itsenäistyn hänen valmennuksestaan. Kerroin tuolloin Pekalle, että haluan yrittää itseni valmentamista, koska täytyy myöntää, että kaikkine säärivammoineni en ollut mikään ihannevalmennettava. Tuolloin en vielä ihan pystynyt ymmärtämään, kuinka mahdotonta jonkun muun tekemän ohjelman noud…