17.26,73!!
Voiko juuri alle 17.30 aika aiheuttaa tuuletuksia vitosella? Totta hemmetissä voi, koska se aiheutti. Ei muita perusteluita.
Sittenkin muita perusteluita. Eilinen kisa Forssan legendaarisella Lamminrannan urheilukentällä oli osaltani onnistunut, vaikka lähtökohdat eivät olleet lupaavimmasta päästä, vaikkei ihan mahdottomimmatkaan. Positiivisia käänteitä tapahtui toinen toisensa perään. Tässä ne:
- Kulku: Kisaa edeltävänä päivänä juoksu oli väsynyttä, vaikka juoksin Saaren kansanpuiston järvien ympäröimissä maisemissa. -> Kisa-aamuna se oli edelleen väsynyttä, mutta avausvedot tuntuivat hyviltä vanhassa tutussa loiiiiiivassa alamäessä Paavolan kuntoradalla.
- Keli: Kisapäivän sää oli sateinen, jatkuvalla syötöllä, loputtomasti. -> Naapurin lipputangossa Forssan vaakunalla varustettu viiri tosin roikkui lähes liimaantuneena lipputankoa pitkin. Siltikin illaksi, juuri alkuverryttelyn alkajaisiksi ylätuuli avasi taivaan ja sade lakkasi, mutta kentän pinnassa tuuli pysyi tyynenä. Aurinkokin paistoi.
- Kotikenttäetu?: Forssassa pidetyt kisat ovat yleensä tuntuneet liian kotoisilta, ja kisatunnelma on latistunut liian vähäiseen lataukseen, koska treenipaikka on vaikea muuttaa yhdessä yössä kisapaikaksi. -> Nyt tunsin olevani kisoissa. Kenttä ei ollut eilinen harjoituspaikkani vaan vähintäänkin toissapäiväinen. Nyt se tuntui kotikentältä. Lisälataus tuli kotikentän ihmisistä. Laidalla oli entinen valmentajani ja kuuluttajan puikkoihin nousi yllättäen kesken miesten vitosen elävä legenda Pentti Jolanki. Mahtavaa, että Pentti on sittenkin vielä mukana kuvioissa, vaikka onkin jo toki ollut vuosia eläkkeellä Salaman puheenjohtajan tehtävistä.
- Vuoroveto: Olen aina inhonnut vuorovetoa, koska mielestäni vetovuorojen vaihtoon menee liikaa voimia, varsinkin jos vauhti ei ole itselle tarpeeksi helppoa. -> Anna-Marin kanssa olen kuitenkin aina tykännyt vaihdella vetovuoroja. Tällä kerralla emme kuitenkaan sopineet mitään, koska kummankin kisakunto oli täysi arvoitus. Anna-Marilla on takana muutaman viikon juoksutauko kantakalvon repeämän takia ja itse olen jättänyt lähes kaiken kisavauhtisen juoksun väliin. Annoin Anna-Marin vetää ensimmäiset kaksi kierrosta, koska pelkäsin aloittavani liian optimistisesti. Ehdotin vuorovetoa ohittamalla Anna-Marin takasuoralla. Kun olin vetänyt puoli kierrosta, Anna-Mari sanoi "Joo, vedetään 2 kierrosta, ja sitten vaihto." Kun kaksi kierrosta oli kulunut sanoin taakseni, että väistän ulos. Näin oli kisan vuoroveto sovittu.
- Taas kulku: Kisan alkuverryttelyn avausvedot eivät olleetkaan enää yhtä rentoja kuin aamuiset rullailut Paavolan täydellisessä loivuudessa. -> Kisan vauhdinjako, vuoroveto, tunnelma, keli tai joku kuitenkin teki kisaan hyvän kulun. Juoksimme Anna-Marin kanssa ensimmäisen tonnin 3.33 ja toisen 3.33. Kolme kierrosta ennen maalia kierrosajat hieman tippuivat, joten päätin vähän kiristää vauhtia. Viimeinen tonni oli 3.20.
Ehkä yleensä aika 17.26,73 ei tyydyttäisi. Nyt kuitenkin valmentajan asettama tavoite oli 17.30, joka alittui. Oma tavoitteeni oli juosta kiihtyvästi. Sekin toteutui. Tämän päivän kisat jätän kuitenkin väliin, koska jalka ei kokenut ihmeparantumista, vaan oikea pohje on nyt ihan jumissa. Ei siinä mitään malignia kipua ole, mutta ei se ole vielä valmis kahteen kisaan peräkkäisinä päivinä.
Eli jos pystyt juoksee vikan tonnin 3.20, pystyt roikkumaan hyvässä peesissä niitä viisi putkeen. (Minnalogiikka). Mut edes minnalogiigggga ei tiiä mitä tarkoittaa maligni? :D
VastaaPoistaMinde: Ja tokihan viimeinen kilometri tullaan (oikeaoppisesti) kovempaa. Tällöin loppuaika olisi alle 16.40, jolla tn:sti oltaisiin viikon päästä ihan hyvällä sijoituksella. :)
VastaaPoistaRatkaisiko eilinen juoksu matkavalinnat Vaasaaan?
Jep. Jos vähääkään tuntee mun ja Janican välistä symbioosia viimeisten 3 vuoden ja 8kk:n ajalta, niin kommenttini oli eräänlaista sarkasmia/psyykkausta.. Liian kevyestä matkavauhdista on helppo kiihdyttää kova vika tonni! Silloin aika vaan hävitään matkan aikana. Oikeaoppisesti?! Ja miten niin neljäs tonni on vaikein?! Mitä logiikkaa se nyt on? Janicalle tämä vuosi on jo välivuosi. Janican normitasolla tai edes puolikuntoisena "ihan hyvä sijoitus" ei oikeasti napostele yhtään, kun tietää, et on eväitä juosta paljon kovempaa, kunhan saa ehjää tekemistä alle. Ihanaa avautua. Mutta kyllä se sieltä viel tulee..beentheredonethat. ;)
PoistaNäin on. Avautuminen kannattaa ja Janica tulee vielä olemaan kova luu. Neljännen tonnin vaikeus liittyy "seinäteoriaan". Ja oikeaoppisesti... niin no, en ole maileri/keskimatkuri, joten ehkä on parempi olla puuttumatta ratamatkojen optimaaliseen vauhdinjakoon.. :)
PoistaJatketaan nyt vielä edellisestä sen verran, että totta helvetissä Janica normikunnossa ollessaan tekisi paljon parempaa tulosta, no doubt. Pointti tässä olikin, että tuloksia suhteutetaan tähän hetkeen ja tilanteeseen, missä hän nyt on. Ehkei siinäkään tapauksessa hiukan alle 17.30:n aika tyydytä, mutta ehkä kuitenkin asiat voisivat olla huonomminkin.. Mutta kuten todettua, she will be back again.
PoistaKylläpäs täällä on keskustelu vellonut kuumana :) Kiitos siitä, että uskoa paluuseen löytyy.
PoistaMitäs mä tähän neljäs tonni -asiaan kommentoisin?
PoistaRatajuoksussa ajattelen kisan yleensä kierroksina, en tonneina. En siis ole kovin tarkkaan edes ajatellut, miltä mikäkin tonni tuntuu.
Neljännen tonnin vaikeus riippuu mun mielestä vauhdinjaosta. Jos on kyseessä kyttäilyvitonen, neljäs tonni on vain viidennen odottelua eli helppoa, mutta jännää. Viides sitä vastoin on vaativa, vaikka ei välttämättä vaikea.
Jos sen sijaan etenee oman tasonsa ylärajoilla tai yli, neljäs on varmasti vaikea, mutta niin on kyllä viideskin. Viides on ehkä neljänteen verrattuna henkinen helpotus, koska se on samalla myös viimeinen.
Olen samaa mieltä tuosta vauhdinjaon vaikutuksesta. Oikeastaan tästä tarkastelusta kannattaa unohtaa kyttäilyjuoksut ym. taktiset vedätykset. "Hyväksytään" siis vain juoksut, jotka ovat joko optimivauhtisia tai oman tasonsa ylärajalla/yli vedettyjä. Jälkimmäiseen näistä liittyy huomattavampi katkeamisen todennäköisyys, mikä lienee suurin nimenomaan neljännellä kilometrillä. Jos olisi saatavilla riittävästi dataa juoksijoiden ennätystuloksista, asiaa voisi tutkia tarkemmin (kiinnostavaa). Oma veikkaukseni on, että USEIMMISSA näissä juoksuissa TODENNÄKÖISESTI neljäs kilometri on ollut hitain (ehkä samalla myös vaikein, mutta ei välttämättä. Ja toisaalta, vaikeinkaan ei välttämättä ole aina hitain..).
PoistaEdelliseen vielä lisäys: ennätystulokset oletetaan tehdyiksi optimaaalisella vauhdinjaolla (ja tässäkin voi olla pientä variaatiota juoksjioiden välillä. Uskoisin kylläkin, että tv on pidemmän päälle lähinnä ihanteellista).
PoistaHehe.. Ja nyt vasta tajusin, että vitosella on viis tonnia eikä vain kolmea, joista olin pistänyt väliajat. Sittenkin tonnit oli 3.33 - 3 x 3.31 ja 3.20. Mutta edelleen vika tonni oli 3.20. Tuntui sen verran helpolta, että ehkä hyvässä peesissä roikkuminen saattaisi jopa onnistuakin, mutta ei sitä koskaan tiedä, kun helppo alkuvauhti aina vähän helpottaa loppukiihdytystä.
VastaaPoistaMaligni = pahanlaatuinen (yleensä sitä käytetään ehkä kasvaimista puhuttaessa, mutta mä voin käyttää sitä myös jalkakivuista puhuttaessa)
Eilinen antoi toivoa ja henkisen oikeutuksen KK-osallistumiseen (nyt on A-luokka rikottuna tänä vuonna vitosella ja esteissä -> pääsee myös kympille), mutta ei vielä varmaa selkeyttä matkavalintaan.
Ja taitaa maantieltä olla kympilläkin.
PoistaKronometrimaista työtä nuo keskimmäiset kilometrit :) Alkuvauhti taisi tosiaan olla helppo, kun neljäs (vitosella yleensä vaikein) kilometrikin oli hyvin linjassa muiden kanssa. Mutta jotenkin tuo 11 sekunnin ero viimeisen ja toiseksi parhaimman kilometrin välillä voisi viitata siihen, että pelivaraa on vielä suht reilusti.
VastaaPoistaMe juostaan Janica tasatahtia, siksi hyvä vuorovedellä! Tosin pahoittelen paria kantapääastuntaa alkukilsoilla. :) Pitäisi siis vetää enemmän treenejä yhdessä. Muistelen muutamia hyviä tonnitreenejä Kupittaalla takavuosina!
VastaaPoista