Siirry pääsisältöön

Ekat esteet

Tähtäys Kalevan kisoihin on alkanut sikäli, että olen saanut majoituksen Turun Urheiluliiton siipeilijänä. Olen siis päättänyt olla Vaasassa Kalevalaisten aikaan. Tarkemmasta kohdistuksesta ei ole hajuakaan. Epäonnistunutkin viime kausi takaa mahdollisuuden osallistua 800 m:lle, 1500 m:lle, 5000 m:lle, 10 000 m:lle ja esteisiin. Epäonnistunut tämä kausi ei takaa menestystä yhdelläkään matkalla.

Vammojen jälkeinen harjoittelu on tänä kesänä ollut varovaista. Aiemmin tavoitteeni ollut ollut palata mahdollisimman nopeasti vammaa edeltävään kuntoon. Olenkin päässyt tavoitteeseeni aina hyvin, sillä vamma on hyvin nopeasti uusiutunut. Tällä kerralla tavoitteena on päästä parempaan kuntoon kuin ennen vammoja. Jostakin syystä en ole tajunnut tätä aiemmin. Jotta voin päästä tavoitteeseeni, jalat on ensin saatava niin kestäviksi, että niillä voi harjoitella pitkiä aikoja loukkaantumatta. Kesä on siis mennyt siihen, että olen totuttanut jalkojani vähitellen kestämään. Mistään muualta kuin lihaksista ja päästä ei saa sattua. Päästä kyllä sattuukin jatkuvasti, kun tuntuu, että homma ei lainkaan etene kunnon osalta, jalkojenkin osalta hyvin hitaasti. Tavoite kuitenkin on, että syksyyn mennessä jalkani jo kestävät harjoittelua.

Tämän uuden ajattelumallin vuoksi esteet Kalevan kisoissa tuntuvat riskivalinnalta esteylitysten takia. Kasi ja tonnivitonen taas vaatisivat rataharjoittelua, vitonen ja kymppi puolestaan vauhtikestävyyttä. Tilanne on hankala, koska tällä hetkellä minulta puuttuvat vähintäänkin vauhtikestävyys ja irtiottokyky. En ole uskaltanut tehdä kuin yhden rataharjoituksen, tai oikeastaan kolme, jos kisatkin lasketaan. Olenhan tehnyt kisat ikään kuin lyhyinä rataharjoituksina.  Kovat harjoitukset olen tähän asti tehnyt mäkiharjoituksina (2 kpl), reippaina (2 kpl) tai lyhempinä vetoina (2 kpl) hiekkatiellä. Ennen Kalevan kisoja ei ole enää hirveästi aikaa, enkä oikeastaan uskalla tehdä rataharjoituksia vielä heinäkuun puolella. On siis tyydyttävä ajattelemaan myös Kalevan kisoja osana harjoituskautta, siis harjoituksena.

Eilen aamulla pähkälin ja mietin, uskaltaisinko kokeilla esteitä Tilastopajacupissa, koska Kalevan kisat eivät saisi olla ensimmäinen estekisani. Pähkäilyjen tulos oli juosta 3 x 1000 m esteharjoitus ilman palautuksia alle 3.40-vauhdilla. Aikani oli 10.54,35 eli tein harjoituksen vauhdilla 3.38/km. Sivutuotteena voitin VarSyn piirinmestaruuden. Homma tuntui helpolta, mutta vaikealta, enkä vielä tiedä, juoksenko Vaasassa esteet. Harjoituksen pääasiallinen tarkoitus olikin totuttaa jalkoja rataan ja esteisiin. Jalat tuntuivat kestävän, vaikka vasen nilkka vähän muljaltikin ja homma meni hetkeksi melkein kävelyksi. Positiivista jalkojen kivuttomuuden lisäksi oli se, että notkoselkäisyys ei vaivannut juoksuani ehkä niin paljon kuin yleensä. Itse asiassa keskityin kisan aikana ehkä liikaakin juoksuasentoon vauhdin kustannuksella, mikä ei toisaalta haittaa, koska tarkoituksenikin on tänä kesänä keskittyä vikojen korjaamiseen.

Kisan jälkeen pidimme lyhyen esteharjoituksen Turun Urheiluliiton 16-vuotiaalle Hanna Uskille, joka haluaisi juosta 1500 m esteet oman ikäluokkansa sm-kisoissa. Jo ensimmäinen yritys näytti hyvältä, toinen johti kaatumiseen, kolmas oli hieman varovainen ja neljäs kruunasi harjoituksen. Hannan juoksu lähti kaatumista lukuunottamatta heti laskeutumisen jälkeen sujuvasti liikkeelle, eikä ponnistus kohdistunut taivaisiin vaan kohti kulkusuuntaa. Hannasta saan siis kohta kiriapua eilisen kaltaisiin (yksinäisiin) pm-esteisiin.


Kommentit

  1. Joko olet valinnut matkan HämSyn pm-kisoihin? Kilp.kalenterin mukaan ilmoittautuneet näyttäisi menevän 11-7-2.

    VastaaPoista
  2. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että juoksen vitosen, ei muita. Harmittaa kyllä vähän, että jää hyviä pm-titteleitä saamatta, mutta ehkä pidän nyt ratajuoksut aisoissa. Maanantainakin tuli jo treenin tilalle yhtäkkiä ylimääräinen kasin kisa.

    VastaaPoista
  3. Varmaankin viisas valinta. Miten muuten jalkasi reagoi esteisiin? Onko ero sileän juoksuun vähäinen vai merkittävä?
    PS. Kyllä yu:n arvostuksen vaihtelun alueittain huomaa: teillä YHDEN piirin kisoissa kk:n mukaan ilmoittautuneita 194, meillä kesäkuussa KOLMEN piirin am-kisoissa 68+34=102..

    VastaaPoista
  4. Jalka sieti esteet ihan hyvin. Kisan aikana en huomannut mitään tuntemuksia, muita kuin sen, että ns. terve jalka tuli parilla esteellä todella huonosti alas, joten vähän ontumiseksikin meni. Tästä ei kuitenkaan jäänyt mitään tuntemuksia loppuverryttelyyn.

    Seuraavina päivinä huomasin, että pohkeet meni tosi jumiin. Jumia kesti noin viikon. Tämä onkin se tämän hetken ongelma. Jalkojen palautuminen on niin hidasta, ettei harjoittelu voi olla kuntoa kehittävää.

    Varmasti on alueellisia eroja arvostuksessa ja muussakin, mutta ihan yleisesti luulen, että lopulta pm-kisat on suositumpia kuin aluemesteruuskisat. Sekä Varsy että Hämsy on saanut ihan kohtuulliset määrät osallistujia itsenäisinä, mutta heti kun näitä kahta aletaan ympätä yhteen Satakunnan ja toistensa kanssa, ketään ei enää kiinnosta. Harmillista, että 1+1+1 ei ole 3. Itsekin olen huomannut, että Turussa asuvalle Ikaalisten HämSyn pm-kisat Ikaalisissa (monesti ovat Ikaalisissa olleet) ovat hieman kaukana. Mälsää!

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Tuo jälkimmäinen viestini taisikin olla tarpeeton (meni hiukan ristiin:).
    Välimatka-kysymys täällä(kin) on ongelma, mutta näkisin, ettei se suurin. Koko homman suunnittelu ja organisointi tuntuu olevan sössitty siinä määrin, ettei am-kilpailut tällaisenaan voi tämän paremmin toimia. Koko hommasta välittyy pakkopullamaisuus. Tiedä sitten, jos järjestävät seurat ovat jo niin tottuneet vallitsevaan menoon, etteivät oikein osaa odottaakaan suuria urheilijamääriä.

    VastaaPoista
  7. Pakkopullamaisuus... Se se on. Järjestäjät leipovat ja urheilijat järsivät. Ei oo kai kiva leipoo, jos toisille ei maistu. Ei oo kai kiva syödä, jos ei oo rakkaudella leivottu.

    VastaaPoista
  8. Jostain syystä piirinmestaruus tai aluemestaruus ei ole mitään. Eihän se olekaan, jos sen saavuttaminen on helppoa. Pitäisi saada enemmän haastetta, jotta taso nousisi. Haastetta ei saa, jos piirin sisällä ei ole tasoa. Kolmessa piirissä voisi olettaa olevan enemmän tasoa kuin yhdessä, mutta onko sittenkin hienompaa olla perinteinen piirinmestari kuin joku mitäänsanomaton aluemestari.

    Ratkaisu? (Huom. en ole miettimyt asiaa kahta sekuntia kauempaa): Voitaisiin ehkä siirtyä piirien väliseen sm-kisaan (piiriottelu), johon karsittaisiin pm-kisoissa.

    VastaaPoista
  9. Juuri näin. Kohta ei leivota enää ollenkaan, kun ei kelpaa tai ole syöjiä. Ja toisaalta, jos leipomus maistuu kitkerältä, siirrytään muihin syötäviin.

    VastaaPoista
  10. Jos haastetta (eli lähinnä vastustajia) ei ole, ei se piirinmestaruus/aluemestaruus tunnu miltään. Kunhan juoksee kisan läpi ja saa tehtyä harjoituksen. Kolmessa piirissä VOISI olettaa olevan enemmän tasoa/jengiä, mutta esim. silloin kesäkuun am-kisoissa oli porukkaa likimain saman verran kuin saman seuran järjestämissä pm-kisoissa aiempina vuosina.
    Erilaisia toimivia ratkaisumalleja voi varmasti kehittää useampiakin. Mutta löytyykö riittävää tahtotilaa ongelmien korjaamiseen?

    VastaaPoista
  11. Leijukoon tahtotilakysymys ilmojen halki takaraivoihin.

    VastaaPoista
  12. Pelkäänpä pahoin, että sinne se myös jää..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

I'm back!

Olen päivittänyt blogia viimeksi syksyllä. Blogihiljaisuus ei ole todellakaan tarkoittanut sitä, että en olisi tehnyt mitään. Päinvastoin, olen tehnyt niin paljon, että blogin päivittäminen on pitänyt priorisoida to do -listan peräpäähän. Päivittäisen toimintani rungon ovat muodostaneet opettajan pedagogiset opinnot. Tyhjiin väleihin olen sijoittanut urheilun, unen ja syömisen. Oikeastaan mitään muuta en sitten olekaan ehtinyt tehdä.
Käytännössä priorisointi on tarkoittanut myös sitä, että olen valmentanut itse itseäni. Kenelläkään valmentajalla ei olisi ollut resursseja reagoida muuttuvan labyrintin tavoin käyttäytyvien aikataulujeni kanssa. Sovimme noin vuosi sitten valmentajani Pekan kanssa, että itsenäistyn hänen valmennuksestaan. Kerroin tuolloin Pekalle, että haluan yrittää itseni valmentamista, koska täytyy myöntää, että kaikkine säärivammoineni en ollut mikään ihannevalmennettava. Tuolloin en vielä ihan pystynyt ymmärtämään, kuinka mahdotonta jonkun muun tekemän ohjelman noud…