Hyvä Minna!!

Vaasan Kalevan kisoissa vuonna 2004. Säärtä paketoidaan kasaan kisan jälkeen.

Aloitin Kalevan kisa -putkeni aikoinaan Vaasassa vuonna 2004. Vaasasta Vaasaan ulottuva 10 kisan lenkki (Vaasa - Pori - Jyväskylä - Lappeenranta - Tampere - Espoo - Kajaani - Turku - Lahti - Vaasa) alkoi osaltani komealla vesiestekaatumisella, jonka muisto komeilee yhä vasemmassa sääressäni. Porista en muista mitään, Jyväskylässä olin toipilaana, Lappeenrannassa onnistuin tasollani, Tampereella olin väsynyt, Espoossa alkoi kulkea, Kajaanissa kulku parani, Turussa kulku oli kohdillaan, vaikka oikea sääri sattuikin, Lahdessa sääri oli totaalisen paskana ja Vaasassa sääreen ei sattunut, mutta siltikin se on pilannut koko kauden.

Eilinen tulos 17.18,56 ja sijoitus 7. on selvästi Tampereen ja Espoon Kalevan kisojen välistä tasoa. Juoksu tuntui melko rennolta, koska etenin lähes koko matkan yksin omaa vauhtiani. Venymistä tai irtiottoa ei juuri löytynyt, mutta maltillisen alun saattelemana vauhdinjako oli ihan ok. Samalla kun vähitellen kohentelin omaa sijoitustani, seurasin sivusilmällä kärkitaistelua. Johanna ja Minnat pitivät hyvää tasaista vauhtia, jonka päätteeksi tuoreehko rouva Lamminen irtaantui mestariksi.

Minnan mestaruudesta aiheutunut ilo oli melkein kuin puoli omaa mestaruutta. Minna taisteli Turussa vuonna 2011 akillesjänneleikkaukesta toipuvana sijoituksista ynnä muut. Itse kahmin silloin kolme mitalia enkä ehkä tiennyt, miltä Minnasta tuntui. En ehkä tiedä vieläkään, mutta voin aavistaa, että ehkä Minna tiedosti sen, että kyseessä on vain pakollinen välivaihe, joka ei paljasta todellista potentiaalia. Sitä ei koskaan tiedä, pääseekö koskaan näyttämäänkään kaikkea potentiaaliaan, mutta sen kyllä tuntee, kun sitä jää käyttämättä.

Kisat jäävät osaltani tähän yhteen starttiin. Erittäin mielelläni osallituisin muihinkin lajeihin, mutta olen myös kovin innoissani lähdössä illalla seuraamaan Oonan ja Sandran välistä taistelua mestaruudesta sekä heidän yhteistä hyökkäystään A-rajaa vastaan. 

Vaasan jälkeen suunta jatkuu kohti Kevon kanjonia. Siellä ehkä vierähtää automatkat mukaan lukien viikko ilman juoksua keskellä kilpailukautta, mutta nyt on se hetki, jolloin suljen lenkin Vaasasta Vaasaan kaikkine säärivaivoineen. Teen kuten Nummelan Minnalla on ollut tapana, aloitan uuden uran.