Siirry pääsisältöön

SWIMRUN vai FIN-SWE

Tämän tekstin piti käsitellä sitä, kun yhden ratakisan (+ yks hupitonnivitonen) pituisen kauden jälkeen aloitin heti ylimenokauden, jota siis vietin Lofooteilla ja joka huipentui Lake to lake -swimrun-kisaan, jossa parinani oli suunnistajana paremmin tunnettu Eveliina Hirvonen. Tekstin oli tarkoitus paneutua siihen, kuinka uinti osoittautui heikkoudeksemme ja juoksu vahvuudeksemme. Ja siihen, kuinka jalkojen välissä oleva kellutushärveli eli pullari irtosi kaksi kertaa jo ensimmäisen uintiosuuden aikana ja kuinka jouduin pitämään sitä siitä eteenpäin juoksuosuuksilla kädellä kiinni reidessä sen sijaan, että se olisi pysynyt matkassa pelkkien kuminauhojen avulla. Ja kuinka saimme lisää motivaatiota uintiharjoitteluun. Ostin jopa oman swimrun-märkäpuvun (kisasin lainamärkkärissä). Mutta... Tämä teksti ei sittenkään käsittele uinnin ja juoksun risteytystä ja sen varustekoukeroita tämän enempää.

Olin aina vähän uinnin jälkeen Eveä jäljessä.

Siinä sitä pullaria taas viritellään juoksuasentoon reiden ulkopuolelle.

Uusinta maaliintulotuuletuksesta.

Swimrun on kuitenkin merkittävässä osassa tämän tekstin punaista lankaa. Swimrun-kisan jälkeen nimittäin aloin hoitaa ikuisuuden kestänyttä säärivammaani uudella otteella. Uuteen otteeseen kuului havainto siitä, että isovarpaan vinous eli vaivasenluumuodostuma estää oikeanlaisen jalkaterän asennon ponnistuksessa, mikä johtaa säären ylikuormittumiseen. Niinpä aloin hoitaa säärivammaani isovarpaan kautta, ja kappas, oireet ovat kadonneet kuin taikaiskusta lähes kokonaan. On siis ollut hyvinkin pienestä kiinni, että vuoden 2015 tammikuussa alkanut vammakierre ei olisi alkanut ollenkaan.

Mitä tulee vammakierteeseen, se on laskenut parin vuoden aikana juoksukuntoa siinä määrin, että olin suosiolla jättämässä koko tämä kisakauden Ruotsi-otteluineen väliin. Jossakin tärähtäneisyyspuuskassa kuitenkin osallistuin Kalevan kisojen kympille, vaikka harjoittelu oli siinä vaiheessa vielä selvästi uintipainotteista. Kalevalaisia edeltäneiden viikkojen juoksukilsat olivat seuraavat: 2 - 3 - 0 - 7 - 2 - 11 - 15 - 20 - 14 - 24 - 35 - 34 - 35 - 24 - 17 ja itse kisaviikolla 30. Onhan tuossakin jo 13 viikon pituinen juoksupätkä, mutta kulmakerrointa olisin kaivannut vähän enemmän. Kalevalaisten jälkeen homma alkoi jo melkein sujua: 40 - 50 - 40 - 43. Ylimenokauden kilsat olivat siis jopa moninkertaiset verrattuna "treeni- ja kisakauteen". 

Sitten tapahtui swimrun-kisan jäkeinen varvasherännäisyyden aika, ja puolivahingossa juoksin yhden 86 kilsan viikon. Järkytyin itsekin kulmakertoimen räjähtämisestä käsiin, mutta määrien nousu mahdollistui, kun juoksutreenit eivät yhtäkkiä enää jääneetkään vanhaan tapaan kummittelemaan yöksi sääriluun tuntumaan. Nyt olen todella nälkäinen, mutta malttia pitää koittaa edelleen vaalia. Siksi olen koittanut edelleen olla innoissani myös swimrunista, ja aloittanut elokuun lopussa vielä avovesiuintikauden. 

Viime sunnuntaina järvestä noustuani ja siellä reilut neljä kilsaa polskittuani, sain puhelun, jossa pyydettiin edustajaksi Ruotsi-otteluun. Sehän sopi loistavasti tähän nykyiseen juoksunnälkääni, mutta pahoin pelkään, että kovasta innosta huolimatta hyvään juoksukuntoon on vielä matkaa. Niinpä yritin puhelimessa parhaani mukaan ehdottaa vaihtoehtoja itselleni, mutta kaikilla tuntui olevan joitakin vammoja. Siellä se oma nimi nyt sitten komeilee joukkueen listoilla perässään merkintä SB 36.33,00. En uskalla luvata enempää kuin yhden pisteen, mutta olen takuulla valmis vaikka minkälaisiin Kamikaze-taktiikoihin, jos niistä on vain jotakin hyötyä. Nyt nautitaan taistelusta!

Kommentit

  1. Hei! Jos on aikaa, niin laittaisitko muutaman varpaan hoito vinkin tännen blogiin. Olen itse kärsinyt jalkaongelmista nyt useamman vuoden ( Haglundin kantapäästä kaikki lähti ja hiottu on). Juurikin samantyyppisen varvasvaivan äärellä nyt. Kyllä juoksemista osaa arvostaa, kun sitä pääsee kivuitta tekemmän :) Mukavia juoksuhetkiä!
    Terv. S-M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos kommentista. Koetan etsiä jossakin välissä se verran aikaa, että saisin kasattua jonkin hyvän paketin aiheesta. Tsemppiä varpaan kanssa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

I'm back!

Olen päivittänyt blogia viimeksi syksyllä. Blogihiljaisuus ei ole todellakaan tarkoittanut sitä, että en olisi tehnyt mitään. Päinvastoin, olen tehnyt niin paljon, että blogin päivittäminen on pitänyt priorisoida to do -listan peräpäähän. Päivittäisen toimintani rungon ovat muodostaneet opettajan pedagogiset opinnot. Tyhjiin väleihin olen sijoittanut urheilun, unen ja syömisen. Oikeastaan mitään muuta en sitten olekaan ehtinyt tehdä.
Käytännössä priorisointi on tarkoittanut myös sitä, että olen valmentanut itse itseäni. Kenelläkään valmentajalla ei olisi ollut resursseja reagoida muuttuvan labyrintin tavoin käyttäytyvien aikataulujeni kanssa. Sovimme noin vuosi sitten valmentajani Pekan kanssa, että itsenäistyn hänen valmennuksestaan. Kerroin tuolloin Pekalle, että haluan yrittää itseni valmentamista, koska täytyy myöntää, että kaikkine säärivammoineni en ollut mikään ihannevalmennettava. Tuolloin en vielä ihan pystynyt ymmärtämään, kuinka mahdotonta jonkun muun tekemän ohjelman noud…

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Polkutouhuja Lofooteilla ja Levillä

Jatkan nyt Kalevan kisa -tarinaani. En silti kerro enempää itse kalevalaisista vaan niiden jälkeisestä harrastelusta. Koska jalat eivät kestä kovaa ajoa, pitää harrastella kaikenlaista. Tykkään poluista, joten jatkettiin Oulusta suoraan Norjaan Lofooteille päivävaeltamaan. Vaikka auto hajosi jo ennen Torniota, pysyimme aikataulussa, joka oli seuraavanlainen:
SU Kalevan kisat (mulla kymppi, Matilla vitonen) + auton hajoaminen + parin kilsan "vaellus" Tornioon
MA Autokorjaamon "etsimisvaellus", auton hinaus, korjauksesta sopiminen ja uuden menopelin vuokraus + kovaa ajoa Lødingeniin
TI Ajo Svolværiin + Fløyan ja Blåtindenin huiputus
KE Ajo Åhon + vaeltelu Ågvatnetin rantamilla
TO Ajo Tromssaan + "kevyt" kymppi
PE Storsteinenin huiputus + ajo Muonioon
LA Hillanpoimintaa ja "kevyt" 5 km Muoniossa
SU Levi Trail Run 26 km

Meillehän on Matin kanssa muodostunut perinteeksi lähteä suoraan Kalevan kisoista pohjoiseen. Tähän matkaan ovat aina liittyneet polut, jo…