Voi aamusykkeet sentään

USA:n leiri on kohta kisaa vaille valmis. En saanut sitä, mitä tulin hakemaan eli hyvää kuntoa, joka siivittäisi minut EM-kisoihin. Olisin halunnut harjoitella kovaa ja pystyä tekemään samoja treenejä muiden kanssa. Olisin halunnut nauttia juoksusta ja tehdä ennätyksiä kisoissa. Yritinkin. Tein leirin alussa pari treeniä porukassa. Molemmat päättyivät huonoon oloon, hyytyneeseen vauhtiin ja mataliin happolukemiin. Näistä harjoituksista lähti kierre, jonka kaarteisiin lisävauhtia toivat Flagstaffin korkeus ja usko siihen, että kyllä tämä vielä alkaa kulkea. Usko kulkemiseen on tavallaan hyvä asia, mutta pään lyöminen seinään on tyhmää. Jälkeenpäin ajateltuna koko leiri olisi pitänyt jättää väliin. Sen sijaan olisi pitänyt keskittyä perusharjoitteluun kotioloissa. Nyt tuntuu, että olen virittänyt viimeisen seitsemän viikkoa konetta, jossa ei ole edes moottoria.

Niinpä ostin kirjan, The Athlete’s Guide to RECOVERY. Kirjassa on esitetty mm. erilaisia mittareita, joiden avulla voi arvioida palautumisensa tilaa. Koska palautumista ei voi suoraan mitata, on kehitetty erilaisia tapoja, jotka kertovat ylirasituksesta. Jos ylirasituksesta kertovia merkkejä ei ole havaittavissa, on mahdollista olla palautunut, ehkä. Vaikka palautumisen mittaaminen vaikuttaa hankalalta, se on loppujen lopuksi vain liian yksinkertaista. Pitikö minun todella lukea kirjasta, että jos treenit eivät kulje, mieli on maassa, joka paikkaan sattuu ja väsyttää, on ylirasittunut? Jos viikossa on useita epäonnistuneita harjoituksia, niitä ei kannata väkisin yrittää tehdä. Jos ei halua juosta, ei pidä juosta. Ehkä näitä oireita ei aina itse huomaa, jos ne kerääntyvät vähitellen. Tämän vuoksi on olemassa valmentaja ja kavereita, jotka sanovat ”näyttääpä suj juoksu tänää huonolta”.

Jos edellinen kuulosti hankalalta, on ehkä tukeuduttava tieteellisempiin menetelmiin, kuten ortostaattisten sykkeiden ja sykevälivaihtelun mittaukseen. Ortostaattisesta sykkeestä on tullut tällä leirillä jokapäiväinen rituaali ja puheenaihe. Aamu alkaa sykemittarin kastelulla. Tämän jälkeen makaamme omissa oloissamme muutaman minuutin yrittäen laskea leposykkeen tahdon voimalla mahdollisimman alas. Huomattuamme, että sykettä on vaikea hallita tietoisesti, nousemme seisomaan ja odotamme kunnes syke tasaantuu. Kun tämä on suoritettu, voi päivä alkaa. Aamupalalla tai viimeistään aamulenkillä alkaa ortostaattisten sykkeiden vertailu ja puiminen.

Ortostaattiset sykkeeni olivat matalimmat leirin ensimmäisellä viikolla. Toisella viikolla ne nousivat väliaikaisesti hyytyneiden treenien jälkeen. Tein seuraavat kovemmat treenit vasta, kun sykkeet olivat lähes normalisoituneet. Siis lähes. Milloinkaan ne eivät kuitenkaan palautuneet täysin ensimmäisen viikon tasolle ja loppuleiristä ne alkoivat vähitellen ja salakavalasti lähestyä pilviä. Sykkeet pysyttelivät huippulukemissa noin kymmenen päivää, mutta en oikeastaan jaksanut enää välittää niistä. Odotin vain, että pääsen pois korkealta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Mt. Sacin kisa, vaikka kuinka matalalla olikin, ei oikein ottanut kulkeakseen.

Sykkeet pilvissä.

 

Torstain kisan jälkeen juoksin perjantaina 90 minuuttia miettien, pitäisikö olla juoksematta vai juosta, pitäisikö vain levätä ja odottaa, että alkaa taas kulkea. Lauantaina ajelimme La Puentesta Sunnyvaleen. Istuin autossa yhdeksästä yhdeksään enkä juossut koko päivänä. Sunnuntainakin tyydyin vain yhteen iltapäivän kevyeen lenkkiin. Maanantaina ortostaattinen sykekäyrä näyttikin paremmalta kuin aikoihin.

Matkalla La Puentesta Sunnyvaleen. Tässä vaiheessa sykkeet olivat vasta laskeutumassa pilvistä.

Ei enää niin pahasti pilvissä.

 

Vaikka olen kuinka yrittänyt masistella tämän kulkemattomuuteni kanssa, olen taas melkein innoissani starttaamassa kisaan. Sunnuntaina kisataan Payton Jordan Invitational. Tällä kerralla en onneksi ole kovimmassa erässä, kuten viimeksi Mt. Sacissa, vaan kolmoserässä, jonka juoksijat ovat 10.20–11.00:n juoksijoita. Heidän joukossaan on myös Mira. Minni sen sijaan saatiin nostettua kakkoserään, vaikka alkuperäisessä lähtölistassa hänkin on kanssamme jämäerässä.

Tajusin juuri, että flagstaff eli 'lipputanko', la puente eli 'silta' ja sunnyvale eli 'aurinkoinen laakso' sopivat sykkeisiini kuin jalka piikkariin.