Esittelyssä kymmenen minuutin nainen

Perjantaina 19. huhtikuuta vietettiin Mt. SAC Relays -kisojen ensimmäistä kilpailupäivää. Suomalaisista mukana olivat neljä ämmää eli minä, Mira, Minni ja Mäyrä. Mira juoksi kympin, ja muut olivat liikkeellä esteitä ylitellen. Oman kisani voin sivuuttaa kertomalla, että 10.51,87 ilman kaatumista oli luokaton suoritus. Sen luokattomuutta korosti se, että juoksin sen seurassa, jonka ennätykset olivat 9.30:n molemmin puolin. Vaikka EM-kisarajan (9.55,00) metsästys ei olekaan osaltani lähtenyt käyntiin edes sillä tasolla, että sitä kannattaisi jatkaa, olen ollut kaikesta huolimatta hyvinkin lähellä. Minni nimittäin paineli esteet aikaan 10.00,79. Tästä on enää alle 6 sekuntia matkaa EM-rajaan, ja aikaa on vielä vaikka kuinka.

Mt. SAC:n estekisa. Kuvan otti kuljettajamme, juottajamme, valokuvaajamme, huoltajamme ja varavalmentajamme Anssi.

Olen etuoikeutettu, sillä muutin juuri kisapäivänä Minnin kanssa samaan hotellihuoneeseen, ja vieläpä yhteiseen parisänkyyn, yhteisen peiton alle. Yhteinen tarinamme alkoi kuitenkin jo  aiemmin, viimeistään Nivalan SM-maastoissa viime keväänä. Silloin päätimme loppuverryttelyssä, että ensi keväänä lähdemme Flagstaffiin leirille, ja niin starttasimme 10.3. kohti Amerikkaa. Suunnitelmamme oli olla neljä viikkoa korkealla ja tämän jälkeen kolme viikkoa Californiassa kisailemassa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat sen verran, että korkeallaoloaika piteni viiteen viikkoon. Minulle oli tuskaa jatkaa jo muutenkin väsynyttä leiriä viikon pidempään, mutta Minni nakutti treenejä kovenevaan tahtiin ja helponnäköisesti.

Suunnitelmien mukaan edennyt treenaus kuitenkin tökkäsi maanantaiaamun (16.4.) ortostaattisiin sykkeisiin. Ne olivat yhtäkkiä kevyiden päivien lomassa nousseet selvästi perustasosta. Yhteinen valmistava treenimme jäi yksilösuorituksekseni. Koska omat sykkeeni olivat olleet koholla jo yli viikon, olin jo niin kyllästynyt niihin luottamiseen, että lähdin tekemään treenin Minni ajanottajanani. Treeni onnistui yllättävän hyvin ja aamusykkeenikin lähtivät laskuun sen myötä. Minnin aamut sen sijaan jatkoivat sykkimistään. Tiistaina  laskeuduimme Flagstaffista Los Angelesiin, mutta Minnin sykkeet jäivät ylös eli seurasivat meitä jokaisen sykäyksen voimalla alas. Minnin valmistavat harjoitukset jäivät väliin ja usko kauden ensimmäisen kisastartin onnistumiseen alkoi hiipua.

Kisa-aamuna Minni ei uskaltanut enää mitata aamusykkeitä, ja mielessä oli pieni pelko tulevasta kisasta. Jopa kisan väliin jättäminen oli ollut harkinnassa. Mäyrän positiivinen asenne sai Minnin kuitenkin ainakin ulkoisesti jättämään pahat aatteensa. Kokeneena Amerikan kisakävijänä Mäyrä antoi myös kantapäänkautta oppimiaan taktisia vihjeitä. "Jenkit lähtevät kuulemma aina liian lujaa ja hyytyvät lopussa. On siis turhaa ja voimia kuluttavaa säntäillä alun ruuhkissa. Kannattaa mieluummin tarkkailla tilannetta joukon perällä ja poimia hyytyneet yksitellen kisan lopussa." Suunnitellusta poikenneesta valmistautumisesta huolimatta, tai ehkä jopa sen takia, Minni toimi täsmälleen Mäyrän ohjeiden mukaan tarkkaillen alussa ja hyökäten lopussa. Aivan hyökkäys ei riittänyt alle kymmenen minuutin, mutta Suomen kaikkien aikojen tilaston neljänneksi se Minnin nostatti. Säilyin siis edelleen niukasti kolmantena.

Kuinka kaukaa on tarvinnut ottaa vauhtia, jotta tähän on päästy. Tilastopajassa lukee syntymäpaikan kohdalla Oulu, mutta Minni on vain käynyt Rovaniemeltä Oulussa syntymässä. Seuraava merkittävä tapahtuma Minnin juoksu-uralla tapahtui yhdeksännellä luokalla koulun Cooperin testissä, jonka jälkeen opettaja hommasi Minnille valmentajan. Näin vaihtui lumi- ja skeittilauta lenkkareihin. Vaikka Minnin juoksu-ura olikin kuoriutumatta Cooperin testiin asti, yleisurheilu oli tuttua jo urheilukoulusta, jossa Minni on päihittänyt pituushypyssä Harri Ollin.

Minni tunnetaan nykyisin Oulun Pyrinnön tyttönä, mutta suurimman osan urastaan hän on edustanut Rovaniemen Lappia. Oulu on Suomen kartalla vain yksi nuppineula, johon Minni voidaan yhdistää. Tyttö on nimittäin sivistänyt itsensä biokemistiksi asti Kuopiossa, jossa muuten mitellään maantiejuoksun Suomen mestaruuksista näinä hetkinä. Koulun jälkeen Minniä kutsuivat työt Helsingissä lääkeainelaboratoriossa. Veri- ja seeruminäytteet ovat olleet Minnin varmoissa otteissa jo kolmen vuoden ajan. Viimeisen vuoden Minni on kuitenkin ymmärtänyt arvonsa Suomen naiskestävyysjuoksulle ja tehnyt töitä pääosin vain kolmena päivänä viikossa. Olen kateellinen!

Panostus on selvästi kannattanut, sillä Minnin päälajin eli esteiden kehitys on edennyt 15 sekunnin harppauksin kahden vuoden välein. Tänä kesänä tilanne on erityisen makoisa, sillä perinteinen 15 sekuntia lohkesi jo kauden ensimmäisessä kilpailussa. En kysy Minniltä, mutta lupaan vielä pientä ekstrapudotusta ennen 17.6. tehtävää EM-kisavalintaa. 

Minnin salaisuudet, jotka eivät ole niin salaisia, etteikö niitä voisi jakaa netissä:

• Proteiinipatukka ja vahva kahvi noin kaksi tuntia ennen kisaa
• Flagstaffin leiriltä ostetut onnenkalut, jotka ovat maantiekiitäjäsormus ja -rannekoru. Tulevaisuudessa vauhtia tulee kiihdyttämään haaveissa siintävä maantiekiitäjätatuointi.

Minnin suosikit:

• Automerkki: GMC (Yukon XL)
• Urheiluvaatemerkki: Puma
• Lenkki: Keskuspuiston Haltiapolku 
• Leiripaikka: Flagstaff