GO Laitila!

Niin siinä sitten kävi, että korvaavien (tai siis muiden kehittävien) pariin oli taas siirtyminen. Aluksi, kun sääri alkoi sattua, ajattelin tehdä joka toisen harjoituksen vesijuosten ja joka toisen oikeasti juosten. Homma tuntui toimivan. Yllättäen koko kesän ja jo koko talven vaivannut paskasäkkijalkasyndrooma eli kulkemattomuus oli hävinnyt. Kevyt tuntui kevyeltä ja kovaa oli kiva juosta. Ongelma oli enää, että kaikki tämä riemu sattui. Se sattui jopa niin paljon, etten pystynyt tiistaina kävelemään lääkärin vastaanotolle. Rullailin 200 metrin matkan pyörällä. Pahin pelkoni eli taas rasitusmurtuma ei saanut kannatusta. Oireet viittasivat lihasvammaan. Pronaxenia, Piroxinia ja fysioterapialähete, mutta ei suoranaista juoksukieltoa. Mutta koska pelkään edelleen rasitusmurtumaa, olen varmuuden vuoksi juoksematta, koska juoksu tuntuu jopa mahdottomammalta kuin lääkäriin kävely.

Tiistai jatkui mökkeilyn merkeissä. Ensin pyöräilin Matin peesissä 106 kilometriä Laitilaan. Saunoimme, uimme ja söimme. Seuraavana päivänä olin Matin seurana Matikan kuntoradan varressa, kun Matti juoksi 15 km. Puruisen viiden kilometrin kierroksen reunamilla odotti mukava yllätys: kaikenlaisia kuntoiluvempaimia, joiden joukossa oli mm. cross trainer, joka kolisi ja pomppi vähemmän kuin Kupittaalla konsanaan. Crossarin vieressä oli myös jalkojen heiluttelulaite. Vaikken usko, että sillä saa kuntoa kohotettua, sen kanssa heiluminen oli kuitenkin kivaa.
  
Keskiviikkoiltana polkaisin pyöräni vielä takaisin Turkuun. Tällä kerralla pyöräilin yksin, koska Matilla oli kisa seuraavana päivänä. Pyörä kulki paremmin kuin edellisenä päivänä. Siitäkin huolimatta olen jo alkanut vakavissani pohtia Matin ideaa ostaa maantiepyörä. Sille tuntuisi olevan käyttöä, jos jalat aikovat jatkaa hajoilua tähän tahtiin.

Viime viikolla juoksin vielä kahdeksan harjoitusta, yhden pyöräilin ja kolme vesijuoksin. Tällä viikolla olen juossut vain fysioterapeutille ja Pekalle näytösjuoksut. Niiden ja muiden näytöslajien perusteella ongelmaksi  on päätelty pronaation puuttuminen ja isovarpaan tyvinivelen epäaktiivisuus. Astun siis liikaa jalkaterän ulkosyrjällä ja jännitän varpaita juostessani (tämä ei tosin tullut yllätyksenä). Sain asian korjaamiseksi erilaisia liikkeitä, joita on nyt pakko tehdä, koska en halua taas seuraavan vamman johtuvan näistä samoista virheistä.

Jos vain pystyn palaamaan juoksuharjoitteluun Kalevan kisoihin mennessä, aion niihin osallistua, vaikka kulku olisi kuinka huonoa. Pitäähän mestareilla olla jotain voitettavaa.

Kommentit

Suositut tekstit