Siirry pääsisältöön

24/7-aktiivinen

Päätin testata kahden vuorokauden ajan (jo lokakuussa) Polarin 24/7-aktiivisuusseurantaa, joka perustuu kellossa olevaan ranteen liikkeitä mittaavaan 3D-kiihtyvyysanturiin. Aktiivisuutta mitataan siis aina, kun mittari on kädessä, eikä sykemittaria tarvita. Polar M400 antaa myös päivittäinen aktiivisuustavoitteen, joka perustuu kansainvälisiin, keskitasoista ja rankkaa fyysistä aktiivisuutta koskeviin suosituksiin sekä liiallisen istumisen haitallisista terveysvaikutuksista kertoviin tutkimustuloksiin. Valitsin toki päiviksi maanantain ja tiistain, jotka ovat viikkoni sekopäisimpiä päiviä, kyseisellä viikolla tavallistakin leikkisämpiä. Molemmat päivät menivät siis hyperaktiivisuuden puolelle.

Maanantai (20.10.) (alla kuvassa Polar Flowsta siepattu yhteenveto)

Nukkumaanmeno sunnuntai-iltana lipsahti vähän yli suunnitellun. Tavoittelen aina kello kymmentä, mutta useimmiten yksitoista on lähempänä totuutta. Koska heräsin lähes tikkana heti seitsemän pinnassa, unta kertyi vaivaiset 7 tuntia 43 minuuttia. Luulen kaipaavani 8 tunnin nokoset aina vuorokausien välillä, mutta mielestäni osaan nukkua erittäin laadukkaasti eli nukahdan välittömästi iskettyäni pään tyynyyn, ja nytkin 6 tuntia 43 minuuttia oli rauhallista unta.

Maanantai = 239 % aktiivisuustavoitteesta. Sydämen kuvat kuvastavat sitä, hetkeä, jolloin olen laittanut mittarista treenin käyntiin.
Kertaan tähän vielä päivän tekemiset, jotta niitä voi verrata mittarin antamaan aktiivisuusdataan. Maanantaipäiväni meni siis näin:
klo 7 heräsin
klo 7.30 tein ja söin aamupalan
klo 8.45 pyöräilin Kupittaan hallille, josta lähdin lenkille -> 8 km kevyttä
klo 10 alkoi Turun Seudun Urheiluaktemian lihaskunto- ja liikkuvuusharjoitus, joka kesti puolisentoista tuntia
klo 12 siirryimme parin urheiluakatemialaisen kanssa viereisessä talossa olevaan opiskelijaravintolaan lounaalle
klo 13 pyöräilin kotiin ja siirsin Polarin tietoja koneelle, minkä vuoksi aktiviisuus oli pari tuntia nollassa
klo 15 pyöräilin entiselle työpaikalleni tapaamaan yhtä innokasta kuntosuunnistajaa, joka aloittaa lähiviikkoina Runner's high Turun ryhmässä
klo 16 pyöräilin kotiin, jossa melkein melkein parin tunnin ajan tein koulujuttuja ja hoitelin muita asioita koneella
klo 17 mittari tärisi sen merkiksi, että pitäisi nousta hetkeksi ylös. Tulkitsin tämän kehotukseksi mennä jääkaapille, joten nappasin jotakin pientä ennen illan treeniä.
klo 17.30 aloitin treenin jälkeisen ruuan valmistuksen
klo 18.20 juoksin 5 km Kupittaan hallille, jossa
klo 19 alkoivat treenit, joissa etenimme eri tavoin portaissa melkein tunnin ajan. Lopussa oli muutamia lyhyitä vetoja radalla.
klo 20.15 juoksin kotiin 4 km ja iskin mittarin koneeseen, jotta voisin nähdä tämän aktiivisuuspäivän tulokset.

Sillä välin, kun mittari oli koneessa kiinni eikä siten mitannut aktiivisuuksia, tein ruuan loppuun, söin ja venyttelin. Maanantaisin, kun treenit loppuvat myöhään, myös nukahtaminen siirtyy myöhemmäksi, aktiivisuusmittarin mukaan jopa puoleenyöhön.

Jäin miettimään, miten mittari tulkitsee välimatkapyöräilyt, jotka eivät ole harjoituksia. Pyöräillessänihän oikeastaan istun ja suunnilleen kaikki mittariin kohdistuva kiihtyvyys on maansuuntaista (paitsi pikku-g).


Tiistai (21.10.) (alla yhteenvetokuva)

klo 2 Kuten kuvasta näkyy, valehtelin, kun sanoin, että nukun laadukkaasti. Tämä oli yksi niistä öistä, kun en vain pysty nukkumaan, koska oikeassa sääressäni on outoja tuntemuksia. Vaikka jalkaan ei satu, olen niin herkistynyt oikean säären tuntemuksille, että heti kun tunnen jotakin, alan miettiä, miten korvaan seuraavan päivän juoksut muilla lajeilla, etteivät tuntemukset kehittyisi kivuksi. Kaikesta huolimatta näyttää siltä, että sain unta viime yönä 8 tuntia 11 minuuttia. Todellisuudessa suurin osa ajasta ennen kahta oli kuitenkin vain makoilua unen rajamailla. Vasta kun kahdelta hieroin ja venyttelin sääreni "tunnottomaksi", makoilu muuttui nukkumiseksi.

Tiistai = 348 % aktiivisuustavoitteesta
klo 7-8 heräsin ilmeisesti jossakin vaiheessa tässä välissä. Söin aamupalan.
klo 9 pyöräilin noin tunnin verran urheiluakatemian (keskisyke 129) telinevoimisteluharjoituksiin ja sain mittarilta ilmoituksen, että olen saavuttanut päivän aktiivisuustavoitteeni. Tässä vaiheessa ajattelin, että ei taida mittari tietää, mitä on vielä luvassa.
klo 10.10 saavuin treeneihin 10 min myöhässä, koska olin arvioinut pyöräilyvauhtini liian optimistisesti. Tein kyseisen treenipyöräilyn tavallisella pyörälläni maantie-Bianchin sijaan, koska olisin joutunut jättämään sen pitkäksi aikaa ulos. Treenissä haastoin mittarin 3D-antureita mm. kuperkeikoilla, kärrynpyörillä ja käsilläseisonnalla.
klo 12.30 pyöräilimme urheiluakatemiaseurassa vähän matkan päässä sijaitsevaan opiskelijaravintolaan lounaalle
klo 13 pyöräilin kotiin, jossa yritin edes hetken hengähtää, koska seuraavaan harjoitukseen oli startattava jo...
klo 15 koska muuten en ehtisi suorittaa pyörälenkkiä ennen pimeän tuloa. Tällä kerralla ajelin Bianchilla, mutta meno oli nihkeää, koska koko matkan oli vastatuuli. Pyöräilin siis vain yhteen suuntaan, sillä kohteena oli Paattinen ja siellä satarastit.
klo 17 olin sovitussa paikassa sovittuun aikaan aloittamassa suunnistusharjoitusta yleisurheiluporukalla.
klo 17.30 Pääsimme liikkeelle. Harjoitus tehtiin koko matkan kävellen, koska kyse oli "alkeiskurssista" ja mukavasta yhteistoiminnasta.
klo 18.30 oli jo melko pimeää ja onneksi kaikki rastit löydetty, joten lähdimme kotiin. Tarjolla oli myös synttärisankarin tarjoamaan evästä. Tällä kerralla pääsin auton kyydillä. Pyörä matkusti pyörätelineessä.
klo 18.50 pyöräilin vielä viimeiset metrit kotiin ja valmistin pöperöä, sillä välin kun Matti meni vielä lenkille
klo 20 söimme, minkä jälkeen venyttelimme. Tässä vaiheessa mittari siirsi taas dataa koneelle.

Tiistai-iltana myös pääsimme säädylliseen aikaan nukkumaan, mutta sitä ei toki ole tallentuneena mittariin, koska kahden päivän kokeilujaksoni päättyi, kun liitin mittarin illalla koneeseen siirtämään tietoja.

Olen hämmästynyt, miten hyvin mittari pystyy aistimaan liikkumiseni, jopa nukkumiseni. Näinä kahtena päivänä olin niin aktiivinen, että aktiivisuusmuistutukselle ei tullut juurikaan käyttöä, mutta jo muutaman päivän päästä testipäivistä, mittari hälytti maajoukkueen kotimaan leirillä kesken palaverin, että olisi jo aika liikkua.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

"Huuda hep, jos näet sinistä taivasta!" Näin Matti kehotti tekemään vaelluksellamme Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tarkoitus ei ole kirjoittaa mitään sääraporttia, koska säät nyt ovat mitä ovat, mutta kerronpa, että Lapin erämaassa kaikui "Hep!" kokonaista kaksi kertaa.
Olimme siis parrakkaamman puoliskoni Matin kanssa jälleen perinteikkäällä Kalevan kisojen jälkeisellä yhdistetyllä Lapin vaellus- ja sukulointireissulla. Perinteet ovat tähän mennessä yhden Kevon vaelluksen mittaiset, ja viime vuosikin jäi jalkojen juoksukelpoisuuden vuoksi väliin. Tänä vuonna jalkojen tilanne johti ennen kokemattomaan tapaukseen, jossa kiltisti jonotin lippujonossa pääsyäni Kalevan kisa -näyttämölle. Akilles oli vaivannut jo niin kauan, etten kaivannut radalle; olin jo tottunut osaani tämän kesän suhteen. 
Olin kuitenkin edeltävällä viikolla saanut lääkäriltä armahduksen ja ohjeeksi katsoa vielä ainakin elokuun loppuun asti, voisiko konservatiivinen hoito korvata leikkauksen. F…

Pieni mies - suuri suunnittelija

Raasto.com:n maratonfilosofian mukaan maratononnellisuuden voi saavuttaa, jos pystyy juoksemaan oman maratonpäätavoitteensa, jota ei ehkä koskaan olisi uskonut tekevänsä. Näin ollen maratononnellisuuden kokeminen riippuu tulkitsijasta, mutta Matti Rauma kertoi saavuttaneensa viime viikonloppuna ikuisen maratononnellisuuden alittamalla 2.30 Amsterdamin maratonilla. En tiedä antaako Z tälle tulkinnalle sinettinsä, mutta minä uskon Mattia, koska tiedän taustat, joista hän maratonille ponnistaa.


Aloitan siis alusta eli Oulusta, jossa Matti syntyi vuonna 1982. Legenda kertoo, että Matti oli juoksemaan oppiessaan niin pieni, että mahtui kevyesti juoksemaan pöydän ali. Sittemmin Matti kasvoi jopa niin pieneksi, että mahtuu nykyisin helposti alittamaan maratonilla 2.30.
Suurimman osan lapsuudestaan Matti vietti Turussa pelaillen palloa ja roimasti pihapelejä. Rakkaimmat palloiluharrastukset olivat jalka- ja koripallo, joille Matti antaa tunnustusta myös juoksun kehittäjinä. Matin sanojen muk…