Siirry pääsisältöön

Pohjoismaisiin maastoihin

Moi. Lähden kohta kohti Vantaata ja Hakunilaa, koska huomenna on PM-maastot. Kisakauden päättymisestä on vielä niin lyhyt aika, että olen ehtinyt panostaa vasta lepäilyyn ja perusjuttuihin. Maastoa en ole erityisesti jauhanut. Tuntumaa toki tuli kahtena edeltävänä viikonlopuna Pajulahden katsastuksesta (7 km) ja Turun Lounapolkujuoksusta (5 km), mutta irtiottokyky tuntuu jääneen Olympiastadionille. 

Kuulemani mukaan Hakunilan maastojuoksureitti on melko rankka. Itsehän en ole sitä testannut, koska Hakunilan sm-maastot jäivät väliin säärivamman vuoksi. Lounapolkujuoksussa tajusin, että möykkyinen, polkuinen, kivikkoinen, mäkinen ja huonokuntoinen reitti olisi onni, koska rämpiminen on ihan jees. Vuoden 2013 sm-maastoja sivusta seuranneen silmin reitti on kuitenkin melko juostava. Oman lisänsä siihen tuo toki lumi, loska tai märkyys. Ne eivät ole ongelma, jos saan vaihdettua piikit "maastopiikkareihini", joiden "piikit" on vaihdettu viimeksi noin 10 vuotta sitten. Muussa tapauksessa voi olla liukasta, koska monet maastojuoksukisat hiekkareiteillä ovat tasoittaneet piikit näteiksi kummuiksi. Katsotaan, kuinka työkalut purevat.

Maastopiikkarit, jotka saivat nykyisen tittelinsä palveltuaan ensin radalla 2000-luvun alussa.
Lounapolkujuoksusta voitin Adios Boosteja paremmin maaston sopivat pelit. Olen jo nyt pihkassa näihin, vaikka en ole vielä edes juossut näillä.
Viime viikolla lokakuun viimeisenä päivänä päätin, että kesän viimeinen pyörälenkki oli siinä.


Ylin kuva on lokakuun viimeiseltä päivältä. Muut on otettu aiemmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaellus Kevolla

Kun Kalevan kisat Vaasassa alkoivat hiipua, jatkoimme matkaamme pohjoiseen. Päätähtäin oli astettu Utsjoelle Kevon kanjonille, jossa oli tarkoitus vaeltaa neljänä päivänä. Sivubisneksenä vierailimme Matin sukulaisilla ja loppumatkasta myös yllätyskohteessa Kokkolassa. Kokonaisuudessaan reitti yöpymispaikkojen mukaisesti oli Turku - Vöyri (To - Su) - Oulu (Su - Ma) - Utsjoki (Ma - To) - Salla (To - Pe) - Kokkola (Lohtaja Pe - La) - Turku. Juoksun kannalta tämä tarkoitti sitä, että juoksin viimeisen kerran lauantaina Vöyrissä ja ensimmäisen kerran perjantaina Lohtajalla.
Ensimmäinen vaelluspäivä - 700 km autolla + 15 km kävellen









Erilainen vammatuttavuus

On jotenkin tylsää kirjoittaa blogiin, jos ei ole mitään vammaa. Mitä sitä sitten kertoilisi? Hyvin menee mutta menköön? Eilen voitin ja ehkä myös huomenna? Onneksi hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, vaan hyppysissäni on jälleen uuden uutukainen vamma. 
Tämä nykyinen vammani on siitä mukavaa laatua, että juokseminen on melkeinpä ainoita asioita, joita tehdessä se ei satu. Ikävä puoli on se, että lähes kaikessa muussa kipu tuntuu. Yön aikanakin joudun heräämään useita kertoja siihen, kun en tiedä, missä asennossa olisin.
Kyseinen vamma ilmaantui kertarysäyksellä Paavo Nurmi Gamesin estekisan ensimmäisen kilometrin täyttyessä. Vauhti oli juuri sopivaa, sellaista kymmenen minuutin kyytiä. Tunne oli helppo. Ja mikä parasta, en ollut vielä edes pudonnut porukasta, vaikka niin olisi voinut tilastojen valossa uumoilla. Oli hyvä fiilis juosta turkulaisyleisön metelöidessä. 
Jostakin syystä sitten kuitenkin kolmatta kertaa etusuoran estettä lähestyessäni kaaduin tai juoksin estettä päin. …

Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa

"Huuda hep, jos näet sinistä taivasta!" Näin Matti kehotti tekemään vaelluksellamme Urho Kekkosen kansallispuistossa. Tarkoitus ei ole kirjoittaa mitään sääraporttia, koska säät nyt ovat mitä ovat, mutta kerronpa, että Lapin erämaassa kaikui "Hep!" kokonaista kaksi kertaa.
Olimme siis parrakkaamman puoliskoni Matin kanssa jälleen perinteikkäällä Kalevan kisojen jälkeisellä yhdistetyllä Lapin vaellus- ja sukulointireissulla. Perinteet ovat tähän mennessä yhden Kevon vaelluksen mittaiset, ja viime vuosikin jäi jalkojen juoksukelpoisuuden vuoksi väliin. Tänä vuonna jalkojen tilanne johti ennen kokemattomaan tapaukseen, jossa kiltisti jonotin lippujonossa pääsyäni Kalevan kisa -näyttämölle. Akilles oli vaivannut jo niin kauan, etten kaivannut radalle; olin jo tottunut osaani tämän kesän suhteen. 
Olin kuitenkin edeltävällä viikolla saanut lääkäriltä armahduksen ja ohjeeksi katsoa vielä ainakin elokuun loppuun asti, voisiko konservatiivinen hoito korvata leikkauksen. F…