Esittelyssä kymmenen minuutin nainen
Perjantaina 19. huhtikuuta
vietettiin Mt. SAC Relays -kisojen ensimmäistä kilpailupäivää. Suomalaisista
mukana olivat neljä ämmää eli minä, Mira, Minni ja Mäyrä. Mira juoksi kympin,
ja muut olivat liikkeellä esteitä ylitellen. Oman kisani voin sivuuttaa
kertomalla, että 10.51,87 ilman
kaatumista oli luokaton suoritus. Sen luokattomuutta korosti se, että juoksin
sen seurassa, jonka ennätykset olivat 9.30:n molemmin puolin.
Vaikka EM-kisarajan (9.55,00) metsästys ei olekaan osaltani lähtenyt käyntiin
edes sillä tasolla, että sitä kannattaisi jatkaa, olen ollut kaikesta huolimatta hyvinkin
lähellä. Minni nimittäin paineli esteet aikaan 10.00,79. Tästä on enää alle 6
sekuntia matkaa EM-rajaan, ja aikaa on vielä vaikka kuinka.
Mt. SAC:n estekisa. Kuvan otti kuljettajamme, juottajamme, valokuvaajamme, huoltajamme ja varavalmentajamme Anssi. |
Olen etuoikeutettu, sillä muutin
juuri kisapäivänä Minnin kanssa samaan hotellihuoneeseen, ja vieläpä yhteiseen
parisänkyyn, yhteisen peiton alle. Yhteinen tarinamme alkoi kuitenkin jo aiemmin,
viimeistään Nivalan SM-maastoissa viime keväänä. Silloin päätimme loppuverryttelyssä,
että ensi keväänä lähdemme Flagstaffiin leirille, ja niin starttasimme 10.3. kohti
Amerikkaa. Suunnitelmamme oli olla neljä viikkoa korkealla ja tämän jälkeen kolme viikkoa
Californiassa kisailemassa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat sen verran, että
korkeallaoloaika piteni viiteen viikkoon. Minulle oli tuskaa jatkaa jo
muutenkin väsynyttä leiriä viikon pidempään, mutta Minni nakutti treenejä
kovenevaan tahtiin ja helponnäköisesti.
Suunnitelmien mukaan edennyt
treenaus kuitenkin tökkäsi maanantaiaamun (16.4.) ortostaattisiin sykkeisiin.
Ne olivat yhtäkkiä kevyiden päivien lomassa nousseet selvästi perustasosta.
Yhteinen valmistava treenimme jäi yksilösuorituksekseni. Koska omat sykkeeni
olivat olleet koholla jo yli viikon, olin jo niin kyllästynyt niihin
luottamiseen, että lähdin tekemään treenin Minni ajanottajanani. Treeni
onnistui yllättävän hyvin ja aamusykkeenikin lähtivät laskuun sen myötä. Minnin
aamut sen sijaan jatkoivat sykkimistään. Tiistaina laskeuduimme
Flagstaffista Los Angelesiin, mutta Minnin sykkeet jäivät ylös eli seurasivat meitä jokaisen sykäyksen voimalla alas. Minnin valmistavat
harjoitukset jäivät väliin ja usko kauden ensimmäisen kisastartin onnistumiseen
alkoi hiipua.
Kisa-aamuna Minni ei uskaltanut
enää mitata aamusykkeitä, ja mielessä oli pieni pelko tulevasta kisasta.
Jopa kisan väliin jättäminen oli ollut harkinnassa. Mäyrän positiivinen asenne
sai Minnin kuitenkin ainakin ulkoisesti jättämään pahat aatteensa. Kokeneena
Amerikan kisakävijänä Mäyrä antoi myös kantapäänkautta oppimiaan taktisia
vihjeitä. "Jenkit lähtevät kuulemma aina liian lujaa ja hyytyvät lopussa. On
siis turhaa ja voimia kuluttavaa säntäillä alun ruuhkissa. Kannattaa mieluummin
tarkkailla tilannetta joukon perällä ja poimia hyytyneet yksitellen kisan
lopussa." Suunnitellusta poikenneesta valmistautumisesta huolimatta, tai ehkä
jopa sen takia, Minni toimi täsmälleen Mäyrän ohjeiden mukaan tarkkaillen
alussa ja hyökäten lopussa. Aivan hyökkäys ei riittänyt alle kymmenen minuutin,
mutta Suomen kaikkien aikojen tilaston neljänneksi se Minnin nostatti. Säilyin
siis edelleen niukasti kolmantena.
Kuinka kaukaa on tarvinnut ottaa
vauhtia, jotta tähän on päästy. Tilastopajassa lukee syntymäpaikan kohdalla
Oulu, mutta Minni on vain käynyt Rovaniemeltä Oulussa syntymässä. Seuraava
merkittävä tapahtuma Minnin juoksu-uralla tapahtui yhdeksännellä luokalla koulun
Cooperin testissä, jonka jälkeen opettaja hommasi Minnille valmentajan. Näin
vaihtui lumi- ja skeittilauta lenkkareihin. Vaikka Minnin juoksu-ura olikin kuoriutumatta
Cooperin testiin asti, yleisurheilu oli tuttua jo urheilukoulusta, jossa Minni
on päihittänyt pituushypyssä Harri Ollin.
Minni tunnetaan nykyisin Oulun
Pyrinnön tyttönä, mutta suurimman osan urastaan hän on edustanut Rovaniemen
Lappia. Oulu on Suomen kartalla vain yksi nuppineula, johon Minni voidaan
yhdistää. Tyttö on nimittäin sivistänyt itsensä biokemistiksi asti Kuopiossa,
jossa muuten mitellään maantiejuoksun Suomen mestaruuksista näinä hetkinä.
Koulun jälkeen Minniä kutsuivat työt Helsingissä lääkeainelaboratoriossa. Veri-
ja seeruminäytteet ovat olleet Minnin varmoissa otteissa jo kolmen vuoden ajan.
Viimeisen vuoden Minni on kuitenkin ymmärtänyt arvonsa Suomen
naiskestävyysjuoksulle ja tehnyt töitä pääosin vain kolmena päivänä viikossa.
Olen kateellinen!
Panostus on selvästi kannattanut,
sillä Minnin päälajin eli esteiden kehitys on edennyt 15 sekunnin harppauksin
kahden vuoden välein. Tänä kesänä tilanne on erityisen makoisa, sillä
perinteinen 15 sekuntia lohkesi jo kauden ensimmäisessä kilpailussa. En kysy
Minniltä, mutta lupaan vielä pientä ekstrapudotusta ennen 17.6. tehtävää
EM-kisavalintaa.
Minnin salaisuudet, jotka eivät
ole niin salaisia, etteikö niitä voisi jakaa netissä:
- Proteiinipatukka ja vahva kahvi noin kaksi tuntia ennen kisaa
- Flagstaffin leiriltä ostetut onnenkalut, jotka ovat maantiekiitäjäsormus ja -rannekoru. Tulevaisuudessa vauhtia tulee kiihdyttämään haaveissa siintävä maantiekiitäjätatuointi.
Minnin suosikit:
- Automerkki: GMC (Yukon XL)
- Urheiluvaatemerkki: Puma
- Lenkki: Keskuspuiston Haltiapolku
- Leiripaikka: Flagstaff
Hyvä Minni, terkut sinne! Tsemppiä myös sulle, mieti niitä epätoivoja parina viime vuotena näihin aikoihin... Nouset vielä!
VastaaPoistaOon tässä vähän koittanutkin miettiä asian niin, että mitä syvempi aallonpohja sitä korkeampi on seuraava aalto. Terkut Minniltä ja Miralta!
VastaaPoista